Mitä me äidit voisimme oppia pojilta? Poikien maailma on hassu ja hauska. Siinä on myös jotain sellaista, mistä jokainen nainen (ja ehkä mieskin,joka on nämä lapselliset asiat jo unohtanut) voisi ottaa oppia.
Tässä alla 8 asiaa, joita äidin pitäisi oppia pojilta:
- Kaikki pienetkin asiat luonnossa, ovat aarteita. Kivet, kepit ja kävyt, ne kaikki, mitkä pojat metsästä löytävät ja sullovat aarteinaan taskujensa pohjalle. Luonto ja sen tarjoamat ihmeet, ovat jotain kultaakin arvokkaampaa. Tämän me äidit usein tupaamme unohtamaan.
- On parasta olla aidosti oma itsensä. Poikien aitous ja rehellisyys, on jotain sellaista mitä ihailen suuresti. Se, että sanoo asiat suoraan, eikä sinne päin. On rohkeasti mitä on, eikä yritä miellyttää muita. Elämä on paljon helpompaa, kun ei esitä mitään.
- Kannattaa elää hetkessä. Meillä on tämä hetki tässä, eilinen on menyttä ja huomisesta ei tiedä. Pojat osaavat elää hetkessä, murehtimatta lainkaan huomista ja se on upea taito.
- Äiti on aina kaunis ja upea. Pojat ovat sitä mieltä, että oma äiti on aina kaunis. Voi kun voisimme äiteinä joskus katsoa itseämme poikiemme silmin ja nähdä kuinka kauniita olemmekaan.
- Ei se ole niin justiinsa. Monien poikien suurpiirteisyys näyttäytyy muunmuassa siinä, että kuraroiskeet housuilla ja pudonnut jäätelö paidalla ei haittaa menoa ollenkaan. Kengätkin voivat olla väärissä jaloissa ja vain toisessa jalassa sukka. Mitä siis pienistä sotkuista kotona, kunhan mahtuu kävelemään ja näkee eteensä.
- Tee haluamasi asia itse, jos et saa sitä uutena. Kuten poika, jolta uupuu leikkipyssy. Kiukuttelun sijaan, hän tekee pyssyn henkarista tai harjanvarresta ja meno jatkuu. Tai jos tekee mieli kokkailla, niin kokkaillaan hiekalla. Jos äidin tekee mieli uutta mekkoa, eikä siihen ole varaa, niin yhdistele vahoja vaatteita tai ompele itse itsellesi uusi mekko. Lainavaatekin voi joskus pelastaa illan.
- Innostu pienistä. Kun poika näkee paloauton, on innostus joka kerta yhtä suurta. Vaikka se samanlainen paloauto on nähty satoja kertoja ennenkin. Innostu sinäkin, kuin kokisit ja näkisit asian aina ensimmäisen kerran elämässäsi. Innostu auringosta, innostu aamukahvista ja vaikka siitä paloautosta poikasi kanssa.
- Arvosta ja ihaile sukukalleuksiasi. Ovathan ne… arvokas asia!
Varmasti ihan totta ????
Mut se kommentti kun “miksei sulla äiti ole tissejä?” heitetään ilmaan niin siinä on itkussa pidättelemistä…
Meillä taas todetaan, että äidin tissit on isot ???? ja ne ei todellakaan ole. Kaikki on suhteellista.
Nuo kaikki voi oppia myös TYTÖLTÄ. Ärsyttää tämä maailma, jossa kaikki poikien tekeminen on arvostetumpaa kuin tyttöjen. Koska poika.
Tämä on blogi poikien äideille, siksi kirjoitan nimenomaan pojista. Missään ei viitata siihen, etteikö näitä tai paljon muitakin asioita voisi oppia myös tytöiltä, mutta emme keskity tässä blogissa nyt tyttöihin.
Ja olen kyllä täysin eri mieltä! Minusta Suomessa tuntuu olevan valloillaan tyttölasten jalustalle nostaminen. Minusta olisi hyvä, kun ketään ei nostettaisi jalustalle, eikä heti saataisi halvausta jos pojista vaihteeksi kirjoitetaan jotain positiivista.
Olen samaa mieltä, tyttöjä joka paikassa suositaan – pidetään prinsessoina ja kaikki menee läpi ts katsotaan läpi sormien.
Ketään ei nosteta jalustalle ??? Etko huomaa tekeväsi sitä ihan itse. Mikä sinua vaivaa ??
Miten usein pidetään poikien roolileikkejä sankarileikkeinä kun taas tyttöjen vastaavia hömpötyksenä?näinhän se edelleen menee. Itsellä molempia ja minulla nousee karvat pystyyn tästä tyttö/poika jaottelusta. Kaikkien olisi hyvä oppia ottamaan ihminen ihmisenä niin loppuisi tällainen jaottelu. Ja tosiaan monia näistä mainituista asioista voi oppia tytöiltäkin. Itse yritän kasvattaa lapseni sukupuolesta riippumatta kunnioittamaan muita (olemaan hiljaa esimerkki luokassa antaen muille rauhan)ja esim siivoamaan omat jälkensä. Kiitos olen puhunut.
Tottakai nämä asiat voi oppia tytöltäkin, mutta koska bloggaan poikien äideille niin moni kirjoitus on suunnattu nimenomaan poikien äideille. Toki lapset ovat lapsia ja monessa asiassa hyvin samanlaisia, mutta on sukupuolissa jotain erojakin. Ei voi väittää, että neljän työtön kasvattaminen on tismalleen samanlaista kuin neljän pojan. Niitä eroja ei suinkaan ole tarkoitus kasvattaa, mutta toisaalta niitä pitäisi ymmärtää ja tukea.
Olen vähän outo tyyppi ????
En ymmärrä mistä puhutte tuossa tyttöjen jalustalle nostamisessa. Yleistystä. Samoin kaikki nämä asiat pojista: outoa yleistystä. Sympaattisia havainnointia yhden vanhemman omista pojistaan kylläkin.
Oi, kaikki nuo poikien asiat kuulosti niin tutuilta viidentoista vuoden takaa, kun omat pojat oli pikkupoikia❤
Millaista elämä on nyt? 15 vuotta myöhemmin?
Mahtava postaus! Itsekin olen kolmen pojan äitinä alkanut arvostaa metsästä löytyneitä aarteita. Myös ylilentävät lentokoneet, maassa kipittävät muurahaiset ja langoilla kipittävät oravat huomioim nykyään. Koska minulla on vain poikia, en voi sanoa, oppisiko myös tyttöjen kanssa nämä asiat.
Pojat avaavat meille uuden maailman, mitä emme ehkä ole aikaisemmin itse huomanneet.
Nimenomaan! Tämä on taivaan tosi! Omat kolme poikaa ovat avanneet minulle täysin erilaisen maailman kuin mitä se ennen poikiani oli. Ja mikä parasta, osaan katsoa itseäni arvokkaampana. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta, että sain kolme poikaa. Mutta se siis lähtee sydämestä. Sydän tietää, että olen äärimmäisen rikas asian suhteen. Pojat opettaa maailman eri silmin.
Ja minusta on arvokasta, että näistäkin tunteista puhutaan avoimesti. On totuttu siihen voivotteluun ja valitteluun kun äidillä on lauma poikia ja usein nämä kivat tarinat jäävät jalkoihin. Ehkä niitä ei ole kehdattu kauheasti huudella. Mutta minusta meillä poikien äideillä on oikeus myös kertoa positiivisesti kokemuksistamme äitinä. Ehkä yleinen inhottava asenne siirtyy syrjään kun olemme avoimia myös onnestamme.
Olen neljän pojan äiti, joka on todennut nuorimmaisen (hra 4v.) olevan pikku perfektionisti.. Hän oikoo mattoja ja sulkee avoimia kaapinovia kesken kiihkeimmän moporallin.. sukat on jalassa oltava ja voi yhyren kerran jos ne on märät, ne on välittömästi vaihdettava!
Vielä jokin aika sitten, vähän rinnuksista kastunut paitakin oli välittömästi vaihdettava. Tässä asiassa on hiukan annettu periksi..johtuneeko kenties lämpimistä ilmoista…
Minusta on hauskaa neljän pojan äitinä, nähdä pojissa erilaisia piirteitä. Meillä yksi on paljon arempi kuin muut ja hänelle on myös tärkeämpää valita vaatteensa, kuin muille veljille. Yhdellä pojista on adhd ja se tietysti tuo omat piirteensä mukanaan, yksi ei ole koskaan hiljaa ja puhuu taukoamatta, samainen poika näyttää aina rääsyläiseltä, vaikka hänelle pukisi kuinka hienot vaatteet. Yksi pojista rakastaa rauhassa olemista. Nauttii omassa huoneessa rauhoittumisesta ja lomamatkoilla kaipaa aina kotiin. Niin ihanan erilaisia kaikki. Perfektionistia meiltä ei löydykään ????
Tytön ja pojan äitinä olen molemmilta oppinut lähes sama asiat..mutta nuo luonnon aarteet,eritoten koiraltani???? Jos omistat yhdenkin koiran,etkä yhtään lasta,niin silti tulet oppimaan luonnon tarjoamat aarteet????
Kyllä ???? meidän koiranpentu Kookos on ihan tohkeissaan jo pelkästään lumesta.
Varmasti näitä löytyy enemmän pojilta, kuin tytöiltä. Vaikka varmasti myös tytöiltä. Joillakin pitää vaan aina olla hankalia tyyppejä ja ottaa henkilökohtaisesti.
Olen aina haaveillut olevani tytön äiti. Nyt minulla onkin pieni poika. Tuntuu että tytöt saavat herkemmin huomiota, he ovat kauniita herkkiä prinsessoja. Pojat taas ovat tappelevia velmuja. Tytöille voi ostaa kaikkea kivaa hepeneistä krääsään. Tytön kanssa jaetaan salaisuuksia. Pojan kanssa nauretaan pieruvitseille. Ja jos tyttö on poikamainen, hän on rohkea. Sen sijaan tyttömäisessä pojassa on jotain vialla. Nämä kaikki kärjistetysti ilmaistuna. Niin, en ole tytön äiti kuitenkaan. Olen pojan äiti. Ja tämä poika on kaikki mitä haluan. Hän on täydellinen.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Olen monelta pojan äidiltä saanut kuulla samanlaisia ajatuksia.
Pitää silti mainita, että neljän pojan äitinä en tunnista kuitenkaan omassa elämässäni kuvailemiasi asioita.
Poikani ovat kauniita ja saavat paljonkin huomiota. He ovat myös mielestäni herkkiä. Olen joutunut ostamaan pojilleni glitterikenkiä, “timantti”koruja, frozen krääsää ja kaikenlaista. Toki myös supersankareita, autoja ym. En kylläkään omalla kohdallani ole edes halunnut ostella mitään hepeneitä, olin siis enemmänkin kauhuissani kun Ollie haluaa kaikkea Frozen prinsessa teemaan liittyvää. En siitä, että poika haluaa vaan siitä, että joudun sellaisia ostamaan vaikka luulin neljän pojan äitinä säästyväni siltä.
Eniten eri mieltä olen tuosta salaisuus jutusta. Poikani kertovat minulle kaiken. Tai ainakin kaiken sen mitä nyt lapsi voi vanhemmalleen kertoa. Ollaan kuiskittu salaisuuksia korvaan ja juteltu tytöistä. Yhtäkään pieruvitsiä en ole vielä päässyt todistamaan.
Onko vain sattumaa, että elämäni 4 pojan äitinä on tällaista vai voiko siihen ehkä vaikuttaa itsekin jotenkin? Kun juttelee pojille “kuin tytöille” ja suhtautuu heihin läheisesti, niin he ehkä kasvavat erilaisiksi. Ainakin osittain.