Mitä jokaisen äidin pitäisi opettaa pojallensa? Nämä asiat voi opettaa pojallensa myös isä tai joku muu kasvatusvastuussa oleva aikuinen.
1. Käytöstavat
Joidenkin mielestä ehkä vanhanaikaista, mutta hattu päässä ei syödä, ovet avataan muille tarvittaessa, katsotaan silmiin, kun toiselle puhutaan ja kätellessä ei tarjota velttoa kättä. Yksi tärkeimmistä on, että vanhuksille, pikkulapsille ja raskaana oleville tarjotaan paikkaa julkisissa liikennevälineissä.
2. Kuuntelun jalo taito
Äidin on hyvä opettaa myös pojalle, että on tärkeää myös kuunnella, siis oikeasti KUUNNELLA. Ei riitä, että nyökyttää päätä ja esittää kuuntelevansa, vaan jos todella haluaa olla hyvä ystävä, hyvä aviomies ja hyvä isä, niin pitää kuunnella mitä sanotaan.
3. Kauneus on muutakin kuin ulkokuori
Kauniita ihmisiä on maailma pullollaan. Saadakseen todellisen helmen rinnalleen, pitää nähdä sen ulkokuoren sisällekin.
4. Keittiö ei ole vain naisille
Kokkaaminen on kivaa, sukupuoleen katsomatta. Helpottaa kummasti pojan elämää nuorena ja myös myöhemmin avioliitossa, jos osaa tehdä ruokaa ja leipoa.
5. Kanna vastuusi
Virheitä sattuu, kenelle tahansa. Mutta virheen sattuessa, pitää kantaa vastuunsa.
6. Valitse taistelusi
Elämässä tulee eteen paljonkin tilanteita, jossa toinen haluaa toista ja toinen toista. Erityisesti parisuhteessa kannattaa valita taistelunsa. Joskus voi olla hyvä myöntyä toisen eteen, mutta joskus on myös hyvä pitää oma päänsä. Useimmiten on hyvä tehdä kompromissi.
7. Muista kondomi
Parhaimmillaan se voi pelastaa terveyden. On hyvä myös pitää huolta siitä, että tulee isäksi, vasta sitten kun on itse siihen valmis.
8. Mikään ei ole varmaa ja ikäviä asioita tapahtuu kaikille
Äidin pojalle tulee opettaa, että elämässä aina voi tulla eteen yllätyksiä. Pitää arvostaa jokaista päivää ja jokaista ihmistä, sillä koskaan ei tiedä, onko huominen samanlainen. Elämässä tapahtuu myös ikäviä asioita, jokaiselle. Niistä pitää oppia ja nousta taas jaloilleen.
9. Kunnioita luontoa ja eläimiä
Eläimiä kohdellaan hyvin, empatian tunteminen on tärkeää, luontoa pitää kunnioittaa, on järkevää kierrättää ja arvostaa luonnovaroja.
10. Tosi mies itkee, tai ei itke
Itkeä pitää jos siltä tuntuu, tai ei, jos siltä ei tunnu. Itkun määrä ei tee kenestäkään vähempää miestä tai enempää miestä.
Ihan peruskasvatusmetodejahan nuo. Mutta mielestäni erikoista on, että useammassakin kirjoituksessasi tuot ilmi sen, että valmistelet poikiasi hyväksi aviomieheksi tai isäksi. Mitä jos keskittyisit kasvattamaan heistä kokonaisuudessaan hyviä ihmisiä. Mitä jos lapsesi eivät mene koskaan naimisiin tai hanki lapsia, kaikesta valmennuksestasi huolimatta?
Niinhän se on, että onnellinen elämä olisi se ensisijainen asia, mitä lapselleen toivoo, varmasti kaikilla meillä. En nyt ehkä ymmärrä, miten esimerkiksi tässä kyseisessä tekstissä koet, että nämä kaikki asiat eivät olisi tärkeitä, liittymättä mitenkään aviomiehenä olemiseen tai isyyteen? Käytöstavat (kaikki tarvitsevat), kuuntelun jalo taito (mainitsinkin, että tärkeää myös ystävyyssuhteissa), kauneus on muutakin kuin ulkokuori (liitty lähinnä seurusteluun ja parisuhteisiin, oletettavaa kai on, että ihminen joskus kuitenkin seurustelee elämässään), keittiö ei ole vain naisille (kun asuu esim itsekseen, niin on aika hyvä taito ostata tehdä ruokaa), kanna vastuusi (liittyy ihan mihin vain), valitse taistelusi (liittyy ihan mihin vain), muista kondomi (liittyy irtoseksiin ja parisuhteisiin), mikään ei ole varmaa (liittyy ihan mihin vain), kunnioita luontoa (liittyy luontoon), tosi mies itkee, tai ei(liittyy poikaan itseensä). Tässäkään kirjoituksessa ei ollut yhtään kohtaa, joka sinäänänsä liittyisi poikieni valmistamiseen hyväksi aviomieheksi tai isäksi. Mielestäni kaikki kohdat liittyivät juurikin siihen, että valmistelen heitä hyviksi ihmisiksi.
Kyllä nämä asiat liittyy elämään yleensä. Hyvä teksti vaikkakin kansalaistaitoja mutta ei nykyisin päivänselviä.
Kyllä minä olen esimerkiksi junassa monet kerrat ihmetellyt, kun vanhuksille ei enää anneta istumapaikkaa. Aikanaan bussissa sain itsekin seistä, viimesillään raskaana ollessani ja taapero sylissäni. Kukaan ei peppuaan nostanut. Meillä pojat 8v ja 10v osaavat jo antaa penkin vanhuksille, sekä raskaana oleville tai pienemmilleen.
Kylläpä on mukava lukea sydämellä kirjoitettua täyttä asiaa! Ja vieläpä hyvin kirjoitettua, mikä ei tosiaankaan ole blogitekstimaailmassa turhan yleistä.
Käytöstavat tuntuu tosiaan olevan yleisesti hukassa ihmisiltä. Kaikki elää omassa yksinäisessä kuplassaan juurikaan ympärilleen katsomatta, vaikka ihminen sosiaalisena olentona ei voi pärjätä ilman ympärillään olevaa ybteisöä. Ja tämä johtunee juurikin siitä, ettei ihmisiä ole lapsina kehdattu ohjata käyttäytymään sopivalla tavalla. Tämä on lapsen moraalisen ohjauksen tarpeen laiminlyömistä: lapsella on oikeus tietää, miten toimia siinä yhteisössä, johon on syntynyt.
– Pojan tuleva äiti (40+2)
Kaunis kiitos. Näinhän se menee! Asiaa kirjoitat.
“Ovi avataan naiselle” anteeksi mitä? Mä en kyllä availe ovia yhtään kenellekkään. Saavat itse hoitaa hommansa. Tulee taas sellanen fiilis että onko mies vähemmän arvokkaampi kuin nainen. Myös ihmettelen miksi pojille ei opeteta sitä että todella monet naiset haluaa vain rahat ja elatusmaksut. Taloudellista väkivaltaa käyttää enemmän naiset. He ovat niitä jotka siivillä elää jne. Se on taloudellista väkivaltaa ja ikinä ei pidä antaa kumppanille rahaa.
Tämä on vähän vanhempi kirjoitus, olen itsekin siinä mielessä vähän mieleni muuttanut, että kun kerta tasapäistämistä halutaan mittanauhan kanssa suorittaa, niin eipä enää ihan samanlaisia herrasmiestaitojakaan voi vaatia pojilta ja miehiltä. Pojilleni opetan siis nykyisin, että ovi avataan niille, jotka apua sen kanssa tarvitsevat. Jos nainen on mulk*u, niin avatkoot itse ovensa 🙂
Minä naisena kyllä avaan oven, jos samoihin aikoihin ovesta on kulkemassa esim. kainalosauvojen kanssa jalkansa murtanut henkilö (eli tyttönä avasin lukiossa oven pojalle, jotta hänen ei tarvitse taistella sen kanssa itse) tai jos tulee esim. vanhus rollaattorin kanssa. Itse rattaiden kanssa liikkuessa arvostan myös jokaista ovea auki pitävää. Eli sen voi nyt tulkita ihan niin, että pidetään auki niille, joille se olisi yksin hankalampaa ja kohteliasta se on avata samaa sukupuolta oleville kavereillekin, jos vaikka yhdessä jonnekin mennään.
Ja taloudellista väkivaltaa on myös se, jos mies kieltäytyy antamasta puolisolleen rahaa, jos/kun puoliso on vaikka yhteisellä päätöksellä kotona hoitovapaalla huolehtimassa lapsista ja hoitoraha menee pakollisiin kuluihin. Eli silloin töissä käyvä evää toiselta mahdollisuuden mihinkään omaan, joka maksaa mitään oli se sitten yksi kahvi kahvilassa kaverin kanssa tai ehjät talvikengät, jotka hoitovapaalla oleva tarvitsee, jotta voi ulkoilla lasten kanssa paleltumatta. Jos luottamus on sillä tasolla, että kumppanille ei voi edes muutamaa kymppiä antaa omiin menoihin niin siinä suhteessa ei kannata olla. Avioliitossa erityisesti on vielä elatusvelvollisuus lainkin mukaan.
Juu ja tämä elatusvastuu kulkee mun mielestä mukana koko suhteen ajan. Me ainakin mun miehen kanssa ollaan elätetty vuoronperään. Molemmat on vuorollaan opiskellut ja hoitanut lapsia, toinen (työssäkäyvä) on maksanut silloin enemmän laskuja ja menoja. Sillä tavalla sitä puhalletaan yhteen hiileen.