ADHD lapsen äitinä ei ole helppoa olla. Erityislasten vanhemmilta vaaditaan paljon, oli lapsen erityistarpeet sitten mitkä tahansa. On myös valitettavasti olemassa niitä ihmisiä, jotka eivät usko ADHD:n olemassaoloon. Heille soisi muutaman viikon kokeilun adhd lapsen kasvattajana.
Raskas arki
Tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen kanssa arki on omanlaistaan. Säännöt ja rutiinit pitää toistaa päivittäin aivan kuin taaperon kanssa, vaikka lapsi olisikin jo isompi. Raivareita, levottomuutta ja loputtomia taisteluita. Lapsen sosiaalisia suhteita on tuettava ja varhaiskasvatuksen sekä koulun kanssa tehtävä tiivistä yhteistyötä. Arki on kuormittavaa, mutta lopussa kiitos seisoo. Jos lapsen saa kasvatettua aikuiseksi joka pärjää tässä yhteiskunnassa ja on onnellinen sekä tasapainoinen, niin kaikki se päivittäinen vaiva ja työ on ollut sen arvoista.
Lue myös: Elämäni adhd pojan äitinä
Lapsen kanssa voi kuitenkin opetella selviämään arjesta helpommalla.
Tässä vinkki ADHD lapsen vanhemmille:
1. Muista että lapsen ongelmat eivät ole sinun vikasi
Tarkkaavaisuushäiriö ei johdu kasvatuksesta, eikä kasvatuksen puutteesta. Ole armollinen itsellesi, pelkästään jo se helpottaa arkeasi. Muiden asiasta tietämättömien ihmisten kommentit voit jättää omaan arvoonsa.
2. Keskity lapsesi vahvuuksiin
Monesti tarkkaavaisuushäiriöiset lapset kokevat itsensä huonoksi, eivätkä välttämättä koe tarvetta edes yrittää. Kannusta, tue ja löydä lapsesi vahvuudet.
3. Mieti miten kommunikoit lapsen kanssa
Tapasi puhua lapselle vaikuttaa suoraan tapaan jolla lapsi puhuu sinulle. Mitä enemmän pystyt parantamaan suhdettasi ja kommunikointiasi, sitä enemmän autat ADHD-lastasi kasvamaan tasapainoiseksi, vastuuntuntoiseksi aikuiseksi.
4. Luo rutiinit ja ole johdonmukainen
Tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi tarvitsee tutut päivän rutiinit ja pysyvät perussäännöt. Pidä säännöistä kiinni. Muista myös ruokavalion säännöllisyys ja terveellisyys. Ne ovat ADHD lapselle korostetun tärkeitä. (Paras vaihtoehtoinen hoitomuoto ADHD:hen on terveellinen ruokavalio, sanoo lastentautien erikoislääkäri ja ADHD-liiton puheenjohtaja Liisa Virkkunen. Helsingin Sanomien artikkelissa.)
5. Yritä hallita tunteesi
ADHD-lapsen kanssa keskustelu ja kommunikointi on usein hyvin uuvuttavaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan enemmän kuin terveen lapsen kanssa. Tunteesi voivat paljastua äänensävystä, kehonkielestä, toimista ja sanavalinnoista. Ole rauhallinen äläkä huuda. (Helpommin sanottu kuin tehty!)
6. Auta lasta pääsemään ylitse aiheesta johon hän jumittuu
ADHD-lapset jumittuvat herkästi johonkin aiheeseen. Voit vanhempana auttaa lastasi vaihtamaan aihetta keksimällä jotain muuta kiinnostavaa.
7. Opiskele tarkkaavaisuushäiriöstä, lue kirjallisuutta ja etsi vertaistukea
Muista myös hyvä kommunikointi varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa. Mitä enemmän ymmärrät tarkkaavaisuushäiriöstä, sitä enemmän voit auttaa lastasi.
8. Rakasta lastasi sellaisena kun hän on
Rakasta ja hyväksy lapsesi sellaisena kuin hän on. Nauti lapsesi seurasta. Kaikesta erikoisuudestaan huolimatta lapsesi on ihana, fiksu ja rakastettava persoona. Hänen ei tarvitse olla parempi tai samanlainen kuin muut.
-Poikien Äidit toimitus-
Tarkkaavuuden häiriö ADD on eri asia kuin ADHD, jossa tarkkaavuuden säätelyn lisäksi ongelmaa tuottaa tlivilkkaus.
Se, mikä ulkopuolisille yleensä tulee yllätyksenä näistä asioista puhuttaessa on se, ettei “adhd aivot” suinkaan käy liian nopeasti vaan päin vastoin, meinaavan “sammua” vähänkään tylsemmän aiheen äärellä. Ja pitääksee aivonsa “käynnissä”, ihminen sitten tekee pientä liikettä, naputtaa kynää pöytään vaikka, tai hymisee ja hyräilee, vispaa jalkaa jne.
ADHD ei ole vain lasten juttu. Se ei suinkaan katoa aikuisenakaan, vaikka oireet “peittyvät” esimerkiksi ammatinvalinnan alle (terveisiä vaan pitkää päivää painaville yrittäjille) ja niiden kanssa oppii elämään.
Yhden kohdan lisäisin vielä viitaten kirjoituksen otsikkoon: Äidit. Tämä on myös niiden isien asia. Älä suotta kanna kaikkea taakkaa ja vastuuta.
Otsikko on hieman harhaan johtava. Johtuu siitä, että kirjoitan blogiani poikien äideille. Totuus on tottakai se, että aihe koskettaa yhtä paljon äitejä ja isiä.
Se on itseni ainakin yllättänyt adhd poikaani kasvattaessa, että lapsi pystyy sitten kuitenkin keskittymään hyvin itseään kiinnostaviin asioihin. Mutta tämäkin on tyypillinen piirre adhd lapselle (ja aikuiselle). Muuten keskittyminen ei pysy kasassa lainkaan.
Meidän nuorimmalle pojalle vilautettiin jo vuosi sitten (kun ikää oli 2,5v), että tod.näk saa diagnoosin. Haluaisitko kertoa miten ADHD näkyi teillä lapsen ollessa pieni?
Kaikki poikamme ovat olleet vilkkaita ja isommat ottavat edelleen yhteen keskenään, mutta juniori on jotain ihan eri maata.
Kiitos 🙂 Juu. Nuo raivarit kuulostaa tutuilta. Ikää on nyt siis se 3,5v ja juoksemalla liikutaan joka paikkaan. Kävely tuntuu olevan ihan pois suljettu vaihtoehto. Jaksaa kuunnella kirjoja, jos ne on lyhyitä ja vaihtuu usein. Tv/elokuvat ei saa poikaa pysymään paikoillaan. Ruokapöydässä hetkutaan ja pyöritään taukoamatta, ruokailu jää helposti kesken. Leikkiminen ei suju itsekseen muutamaa minuuttia pidempään. Aikuisen huomiota haetaan keinolla millä hyvänsä. Poikaa ei voi jättää pukemaan/syömään/siivoamaan leluja itsekseen, sillä heti aikuisen poistuttua keskittyminen herpaantuu. Siirtymät aiheuttaa usein kiukun. Kuvia käytetään paljon apuna niin päiväkodissa kuin kotona.
Poika on vuosien aikana ehtinyt tehdä monta sellaista asiaa, mitä isoveljet eivät ole ikinä edes ajatelleet tekevänsä. Lähes päivittäin tulee kolhuja, kun ei osaa rauhassa tehdä asioita.
Juniori on äärimmäisen sosiaalinen. Nauttii kaikkien ihmisten seurasta. Hymyilee, nauraa ja halii paljon. Tykkää läheisyydestä.
Hän osaa hienosti eläytyä toisten tunteisiin. On äärimmäisen etevä lukemaan toisten ilmeistä tunnetiloja ja omaa valtavan hyvän nimi- ja kasvomuistin.
Hänessä on paljon hyviä puolia ja hän on vauhdikkuudestaan huolimatta (tai juuri siitä syystä) aivan ihana lapsi.
Kiitos tästä postauksesta! Monta kohtaa sopii täydellisesti meidän arkeen.
Tuttua…meidän 8v diagnosoitiin 2v sitten. Siinä kun ammattilaiset katsoivat vauvafilmejä niin sanoivat että näkyvissä oli merkkejä jo alusta asti(jatkuva liikkeessä olo ja kohkaaminen, ei ollut rento tyypillinen vastasyntynyt). Univaikeudet jo laitokselta ja jatkuvasti liikkeessä siitä kun liikkeelle pääsi. Kävelemään opittuaan juoksi. Vauhti lisääntyi iän myötä kunnes 3v ollessaan päiväkoti esitti kysymyksen että miten te pysytte lapsen perässä kun ei hekään meinaa pysyä. Tosi levoton,äänekäs, siirtymät vaikeita, todella kovapäinen kaveri. Eskari ja viskarivuodet pienryhmässä josta jatkoi pienluokalle.
On nää vuodet olleet todella raskaita ja hankaliakin, isoapu on ollut ADHD-lasten vanhemmille suunnatusta valmennuskurssista jossa sai myös loistavaa vertaistukea. Sekä hoitava taho on todella hyvä tuki ja apu.
Tällähetkellä poika on lääkityksessä koulupäivinä ja koulu sujuu hienosti tukien avulla. Oppimisresursseja hällä on paljon ja esim matikka vahvuus, mennyt aina edellä luokkatovereita. Mutta todella ne peruspalikat ovat vanhempien hermot ja ymmärrys sekä strukturoitu elämä säännöllisine aikoineen. Ennakointi on tärkeää. Itse lapsi kuvaa oloaan sellaiseksi että päässä on aina ja kokoajan kauhea säpinä ja karuselli. Sitä lääke rauhoittaa ja auttaa toimimaan.
Itselläni on lapsi jolla adhd ja samalla diagnoosillakin erilaisia toisilla lääkkeet auttaneet meillä ei ja haasteita paljon ei tiedä jos ei ole kokenut itse
Meilläkin on poika kellä on vastaavia oireiuta. Päiväkodin integroidussa ryhmässä ei edes yritetty hankkia muualta apua ja itselläni ei ollut tietoa, mistä voitaisi tukea saada. Nyt kun olen itse tutkinut asiaa näkisin jopa autismin oireita lapsesani, mutta vihdoin koulussa olemme nyt päässeet tutkimuksissa niin pitkälle että päästään ADHD-tutkimuksiin ja poika on jo kolmannella luokalla. Kuopus on eskarissa ja hänelle alettiin päiväkodissa heti tukitoimia, en tunnistanut päiväkodin kertomasta lapsestani juurikaan omaa lastani, nyt toki olen tullut tulokseen, että saattaisi kuitenkin olla kyseessä aistiyliherkkyys, mutta ei kuitankaan mitään muuta, tai sitten vaan oireile tosi vahvasti isoveljen käytöksestä. Toivottavasti saamme apua molemmille ja ehkä arki helpottuu kun saa jonkun nimen lapsen käytökselle, että osaisi etsiä toimivia apuvälineitä.
Olen hakenut apua pojalleni 11 vuotta. Poika jopa oli lastenpsykiatrisella tutkimuksissa 8-vuotiaana ja diagnoosina käytöshäiriö. Nyt vihdoin kun poika täyttää kohta 17, saimme adhd tutkimukset ja ihme ja kumma, pojalla adhd ja lääkitys aloitetaan sunnuntaina. Olen itse tiennyt adhd:stä koko pojan eliniän, mutta ei äitiä kuunnella.
En halua syyllistää vanhempia, tiedä että he yrittävät parhaansa, jotkut vain ovat hieman taitamattomia, oman taustansa ja persoonallisuuden pirteidensä vuoksi.
Olen itse seurannut lapsen kasvua ADH- lapseksi. Olin huolissani alusta asti siitä, mitä vaurioita lapselle voi tulla, kun vanhemmat eivät osaa kohdella pienokaistaan lapsilähtöisesti.
Muutamia esimerkkejä mainitakseni näin, että nukkuva vauva saatettiin herättää, kun aikuiset halusivat seurustella tämän kanssa. Keskittyneesti lelua tutkivalle vauvalle tai leikkivälle taaperolle tarjottiin toista lelua, toista virikettä ja hänet keskeytettiin. Vanhemmat pyörsivät jatkuvasti jo tekemiään päätöksiä mm. pois lähtemisestä ym. Vanhemmat kyselivät jo hyvin pieneltä lapselta mielipidettä tehdäänkö näin ym , päätöksen teko on lapselle liian kuormittavaa. Kaikki sotku, lika, epäjärjestys oli ehdottomasti kielletty. Kodin ilmapiiri oli pingottunut ja kireä. Lapsi ei saanut leikkiä esim. vesileikkejä tai kuraleikkejä. Ruoka piti syödä siististi, sotkematta. Siivottiin jatkuvasti. Kokemukseni oli että lapsella ei ollut mahdollisuutta keskittyä, eikä hänelle annettu tilaisuutta rentoutua. Tämä jatkuva kuormitus, vielä jatkuvan moitteen kera, on aivoille tuhoisaa.