En ole koskaan ymmärtänyt, enkä tule varmasti koskaan ymmärtämäänkään, että MIKÄ KIIRE VANHEMMILLA on näyttää lapsilleen aikuisten elokuvia ja antaa pelattavaksi aikuisten pelejä? Pitäkää nyt hyvät ihmiset niistä ikärajoista kiinni!
Viikonloppuiltani vierähti tapellessa esikoisen kanssa siitä saako hän katsoa televisiosta illalla K-16 elokuvan. Minä ja mieheni pidimme tietysti ikärajasta kiinni ja poika ei elokuvaa saanut kiukuttelustaan huolimatta katsoa.
Seuraavana aamuna poikiemme kaveri tuli pihallemme ja kertoi ensimmäisenä katsoneensa tuon samaisen K- 16 elokuva isänsä kanssa. Voitte arvata miltä minusta tuntui siinä vaiheessa . Tuntui siltä, että edellisen illan tappelu ja asian perustelu omalle pojalleni valui viemäristä alas.
Voisimmeko vetää yhtä köyttä?
Pyytäisinkin siis nöyrästi kaikkia vanhempia pitämään ikärajoista kiinni. Ei sinne aikuisuuteen ole mikään kiire. Lapset ehtivät vielä myöhemmin pelaamaan ja katselemaan yhtä sun toista. Lapsi voi olla kuitenkin vain kerran. Ymmärrän muutaman vuoden jouston elokuvissa ja peleissä, erityisesti jos lapsi on vanhemman seurassa, mutta tällaiset seitsemän vuoden heitot ovat jo liikaa.
Ikärajat eivät ole elokuvissa, ohjelmissa ja peleissä huvin vuoksi. Ne ovat siellä siksi, että ne varoittavat lapsen kehitykselle haitallisesta sisällöstä. Ikärajat perustuvat kuvaohjelmalakiin, jonka on tarkoitus suojella lapsia. Luulisi, että jokainen vanhempi haluaisi suojella omaa lastaan!
En ollut ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa toisen perheen lapset ovat saaneet pelata tai katsoa vanhemmille lapsille tai aikuisille tarkoitettuja pelejä ja ohjelmia. Joskus poikani ovat kertoneet kaverillaan pelanneensa yhtä sun toista kiellettyä. Vaikea tietysti sanoa, että pitääkö nämä tarinat aina paikkaansa, mutta tuskin ne ihan joka kerta keksittyjä ovat. Näissä tilanteissa olisikin hyvä jos me vanhemmat myös kommunikoisimme keskenämme ja turhat keksityt sepostukset kavereilla pelaamisesta voitaisiin kitkeä pois.
-Anonyymi kirjoittaja-
Ikärajoista lisää: Ikärajat.fi
Peukkuja tälle postaukselle!!Meillä myös on jatkuvassa keskustelussa nämä pelien ikärajat. Ja tuo on niiiin turhauttavaa,että toisissa perheissä annetaan pelata mitä vaan. Mun mielestä nuo on tosi vaikeitakin tilanteita. Miten selität 8v pojalle miksi hän ei saa pelata GDA:ta (k-18) ja kaveri saa. Ja mites sitten ku kaveri pelaa sitä kun poikamme on heillä kylässä?!?!
Juuri tämä on raivostuttavaa!!! Olen ottanut törkeästi sen linjan, että sanon pojalleni (muidenkin lasten kuullen) rakastavani lastani NIIN paljon, että ajattelen hänen hyväänsä kun en anna pelata. Toivon että kommenttini ajaisi muut lapset keskustelemaan asiasta vanhempiensa kanssa kotona… miksi heidän vanhemmat ei rakasta NIIN paljon, että välittäisivät.
Samaa mieltä! Ihan leväperäisesti ei saa ikärajoista olla välittämättä omien lasten kohdalla. Mutta olisi vielä törkeämpää näyttää tai antaa pelata ikärajaltaan kiellettyä peliä tai ohjelmaa toisen lapselle. Meillä noudatetaan elokuvateattereiden rajoja, eli vanhemman kanssa saa 9v. ylöspäin katsoa K-12 elokuvaa. Mutta tämäkin vain oman seulan läpi. Esim. olimme juuri katsomassa K-12 leffaa 11-vuotiaan kanssa, muttei tulisi mieleenkään vielä näyttää kyseistä elokuvaa pikkusiskolle 9v. Eli riippuu silloinkin elokuvasta.
Ja myös lapsesta. Oman lapsensa tuntee ja tietää mitä lapsi pystyy katsomaan. Mutta en silti lähtisi enemmän kuin muuttamalla vuodella ikärajoja ylittämään.
Ikärajat peleissä ja elokuvissa antavat hyvin suuntaviivaa siitä mitä ne mahdollisesti sisältävät. Omasta mielestäni kuitenkin vanhemmat voivat itse päättää mitä lapset saavat ja eivät saa katsoa/pelata. Jokainen tuntee itse omat lapsensa parhaiten. Esimerkiksi joku peli voi olla äärettömän väkivaltainen vaikka se olisikin jo pienille sallittu, kun taas joku tv-sarja on määritelty kielletyksi ilman mitään ainakaan meikäläiselle näkyvää syytä. Tästä hyvänä esimerkkinä Pieni talo preerialla -sarja joka jossain vaiheessa oli kielletty. Maalaisjärkeä peräänkuulutan.
On tietysti aika hankalaa perustella lapselle ikärajojen merkitystä, jos niissä kuitenkin lipsutaan välillä kun siltä tuntuu.
Pieni talo preerialla -sarja oli yhdessä vaiheessa K18-leimalla sen takia, että sen aikainen laki määritteli, että TV-sarjojen ja elokuvien maahantuonti oli sallittua ilman virallista ikärajan määrittelyä, jos hyväksyi tuotteelleen K18-leiman. Sarjan julkaisseen maahantuojan mielestä tämä oli hyvä idea.
Myöhempinä vuosina on tullut lainsäädäntö missä ikärajamäärityksen saa tehdä maahantuoja itse ja niitä jälkivalvotaan viranomaisten toimesta.
Ikärajoja ei saa ohittaa vanhemman päätöksellä ja lastensuojelu kyllä auttaa, jos vanhemman oma tahto ei muuten tahdo riittää neuvottelussa oman lapsensa kanssa. Lapsen henkilökohtaisen henkisen kehityksen perusteella ikärajassa on kolmen vuoden jousto, jos katselu tai pelaaminen tapahtuu aikuisen seurassa. Ja tätä joustoa ei voi käyttää K18-leimalla olevissa tuotteissa vaan niissä 18-vuoden ikä on ehdoton.
Ikärajat on laissa säädetty ja niissä ei ole vanhemman omaa päätösvaltaa lukuunottamatta 3 vuoden joustoa muissa kuin K18-luokitelluissa tuotteissa. Jos alat tekemään muita päätöksiä tilanteesta, niin lastensuojelu voi tulla kylään.
Pieni talo preerialla oli K18-leimalla sen takia, että julkaisija ei halunnut maksaa virallisesta luokituksesta, mutta K18-leima oli ilmainen.
Kassalla työskennellessäni olen monesti törmännyt tilanteeseen, jossa vanhempi ostaa lapselleen k18-pelin. Kerrankin eräs arviolta alakouluikäinen poika oli suostutellut äitinsä ostamaan GTA-pelin (k18). Kysyinkin tältä äidiltä, että tietääkö hän mitä kyseisessä pelissä tehdään ja äiti vastasi että “se on joku autopeli”. Valistin sitten äippää että pelissähän mm. ammuskellaan ja ostetaan maksullista seuraa. Lapsen ilme oli näkemisen arvoinen kun äiti teki järkevän päätöksen ja jätti pelin kassalle.
Hyvä äiti!!! Mutta olisi suotavaa silti vanhempien tsekata pelit ennen kun hankkivat ne lapsille. Mekin menimme tähän halpaan kerran, että ostimme pelin pojalle vaikka ikä ei ollut ihan vielä sitä mitä ohjeissa. Onneksi tuli kuitenkin selvitettyä pelistä vähän enemmän ja se menikin kaappiin lukkojen taakse. Virheistä oppii.
Myöskään kaikki televisio-ohjelmat eivät sovi perheen pienimmille, vaikka tulevatkin parhaaseen katseluaikaan.
Myöskään kaikki telkkariohjelmat eivät ole perheen pienimmille tarkoitettuja, vaikka tulevatkin parhaaseen katseluaikaan.
Näin on. Erityisesti piirretyt joissa ikäraja isompi on rajoja hämärtävä tv ohjelma.
Tähän sopii oma kokemukseni asiasta.
Minua oli jo pitkään vaivannut muistot siitä kuinka minut olisi raiskattu. En muistanut tekijää tai tilannetta. Gynekäynnit olivat hirveitä ja gynekologi joka kerta kysyi onko jotain tapahtunut, kun pelkään niin kovin. En osannut pukea asiaa sanoiksi. Kärsin myös kovista yhdyntäkivuista
Aika vasta heräsin yöllä painajaiseen, jossa tämä “raiskaus” näkyi loppuun asti, ja tajusin mistä se kaikki oli lähtenyt. Olin lapsena katsonut elokuvan missä raiskattiin tyttö asuntovaunussa. Se elokuva ydinvoimalan räjähdyksen jälkeisestä elämästä.
Muistan miten elokuva meni syvälle ihon alle ja pelkäsin kauan. Elokuvassa näytettiin läheltä miten joku kummajainen väkisin väänsi tytön jalat erilleen. Muistan elokuvan ääniefektit, tyrön kauhun ja sen miten vääntelehdin pelkästä ajatuksesta. Vatsa tuntui menevän ympäri.
Tämä vaikutti pitkään omaan seksuaalisuuteen. Olin tavallaan saanut traumat katsomalla elokuvan, jota ei oltu suositeltu ikäisilleni.
Olen jo äiti-ihminen ja kun ymmärsin mistä kaikki johtui loppui mm. kovat yhdyntäkivut, joille olin hakenut syytä jo pitkään lääkäriltä. Ne vain loppuivat, koska lakkasin jännittämästä ja pelkäämästä.
En enää kyseenalaista elokuvien ikärajoja.
Oho! Aika pysäyttävä kertomus! Nyt kun tuota ajattelee, niin hyvinkin loogista. Lapsi näkee jotain mistä järkyttyy ja on vielä niin pieni ettei pysty vanhempana erottamaan totta tarusta.
Hieman ohi aiheen, mutta oletko harkinnut, että katsoisit nyt aikuisena tuon elokuvan uudestaan? Ehkä se ikään kuin lieventäisi vanhan kauhun? Ei nyt ihan samanlainen juttu, mutta minä näin liian pienenä Bondin rautahampaan ja se näky “kummitteli” mielessä pitkään. Kunnes aikuisena katsoin uudestaan elokuvan missä rautahammas oli ja se muisto pelottavasta hahmosta meni pois.
En ymmärrä myöskään sitä että miten pienet juuri lukemaan oppineet lapset osaavat pelata englanninkielistä peliä, esim sitä gta:ta. Siihen ei saa edes suomalaisia tekstityksiä. Paavo pesusieni kuuluu lastenohjelmiin vaikka siinä on todella paljon väkivaltaa. En kuitenkaan usko että pelit ja elokuvat muuttavat lapsen persoonaa, että lapsesta tulisi isona kouluampuja tai psykopaatti.
Uutisissa näytetään myös pahoja asioita ja mielestäni lapsen kuuluisi saada tietää mitä muualla maailmassa tapahtuu jos hän niin haluaa.
Enkä nyt tällä tarkoita sitä että kaikkien lasten pitäisi saada pelata aikuisten pelejä ja katsoa aikuisten ohjelmia.
Ikärajat ohjelmiin ja peleihin ovat luoneet alan ammattilaiset, jotka tietävät haitallisuuden lapsille. Joskus meidän aikuisten voi olla vaikea ymmärtää ikärajojen syytä joidenkin tiettyjen elokuvien ym kohdalla. Mutta emme olekaan ammattilaisia.
Pakko kertoa “oma tarina”. Siitä kuinka äitinä ei aina vaan tajua. Tullu salkkareita seurattua iät ja ajat. Sain lapsen ja en tajunnu miten lapsi kokee ohjelman. Vasta myöhemmin. Siinä vaiheessa kun lapsi pitkän ajan kuluttua alkoi kyselemään tyyliin miksi katariina työnsi saran sillalta alas jne. Saako niin toimia… heräsin todellisuuteen. Ja tajusin että pieni lapseni luulee sen olevan oikeaa elämää. Siihen loppui lapsen salkkareiden tuijottaminen. Nyt lapsi on 9v enkä edelleenkään anna katsoa. Lapseni on sellainen tapaus joka ottaa leffoista,ohjelmista,peleistä vahvasti vaikutteita ja olettaa että niin voi toimia oikeassa elämässä.
Ja vaikka vanhemmat kuvittelisivatkin pikku pilttinsä olevan muita lapsia kehittyneempi, niin lapsen pään sisällä voi pyöriä vaikka millaisia ajatuksia asioista joita on nähnyt.
Painin ihan samojen juttujen kanssa 8-vuotiaan kanssa. Hyvä kirjoitus!
Luettu 🙂
Luettu ????
Rauhottuka nyt vähän hysteeriset kukkahattutädit????
Lapset kehittyvät eritahtiin, jonkun 12 vuotias saattaa leikkiä nukeilla toisen taas meikkaa, en mä koe rakastavani lasta vähemmän jos annan hänen katsoa 9 vuotiiana harry potter elokuvat tai 13 vuotiaana k 16 elokuvia. Mä just koen ymmärtäväni että lasta enkä noudattavani sokeasti suosituksia, joita ei ole tehty mun lapsen pohjalta. Lisäksi tiedän monesti että lapseni on kaverinsa yökylässä olessa katsonut jotain k 16 elokuvia kun lapsen oma äiti on kieltänyt.
Mielummin mä otan oman lapsen kanssa sen luottamuksen, kun että lapsi katsoisi salaa.
Meidän lasten aivot kehittyvät samaan tahtiin, vaikka muuten leikit ja touhut eroavaisivat toisistaan. Aivojen kehitys kulkee kuitenkin linjassa ja se ei ole valmis vastaanottomaan tietynlaisia ärsykkeitä liian aikaisin. Toki noissa leffoissa ja peleissä on tuo 3 vuoden jousto vanhempien luvalla, mitä sinäkin olet siinä noudattanut jos 13 vuotias katsoo K16 leffaa. Se ei ole siis mitenkään ristiriidassa näiden sääntöjen kanssa. Pitää vaan muistaa, että K18 materiaalissa ei kannata joustaa.
Jos asiasta haluaa alkaa tappelemaan, niin ilmoitus lastensuojeluun riittää. Ikärajojen ohittaminen ei ole vanhempien harkinnan varassa lukuunottamatta kolmen vuoden joustoa, jos lapsi huoltajan tulkinnan mukaan on riittävän kypsä katsomaan kyseistä elokuvaa tai pelaamaan kyseistä peliä. Ja tuokaan jousto ei siis ole mikään automaatti, jota saisi käyttää esimerkiksi jossain kerhossa tai leirillä, vaikka kyse olisi jonkin aikuisen ohjaamasta toiminnasta, vaan kyse on aina nimenomaan lapsikohtaisesta harkinnasta. Ja lisäksi on hyvä tietää, että K18-ikärajassa ei ole tätä joustoa eli 16-vuotiaskaan ei saa edes “vanhemman luvalla” pelata K18-peliä!
Mutta sen sijaan, että asian hoitamisen aloittaa lastensuojeluilmoituksella, niin suosittelen ottamaan yhteyttä vastuunsa laiminlyöneeseen vanhempaan ja selittämään tämän tilanteen hänelle. Lain mukaan myös kaikilla opettajilla on virkavelvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos lapsi erehtyy opetushenkilökunnan kuullen kertomaan vaikkapa pelanneensa GTA-peliä (K18). Osa opettajista ei tätä noudata, mutta heidät voidaan asettaa siitä virkatehtävän hoitamisen rikkomisesta syytteeseen, joten he ottavat asiassa aika suuren riskin jos eivät toimi virkansa velvoittamalla tavalla.
Jos tilanteen laiminlyönyt vanhempi ei muuta toimintaansa edes asian ymmärtämisen jälkeen, niin sitten yhteydenotto lastensuojeluun on perustellusti seuraava toimenpide.