Ulkojäille on päästy luistelemaan vihdoin tänäkin talvena, ihanaa. Moni vanhempi tuskailee kuitenkin lapsensa luistelutaidon kanssa ja luistelutekniikka aiheuttaa päänvaivaa. Ei oikein olla varmoja miten lasta pitäisi opettaa luistelemaan.
Keräsimme tähän artikkeliin luisteluvalmentajan ja liikunta-alan ammattilaisen vinkit luistelun opetteluun.
Välineet
Sillä ei ole merkitystä luistellaanko hokkareilla vai taitoluistimilla, sillä luistelutekniikka on molemmilla sama. (Ei siis pidä paikkaansa, että kaikkien pitäisi harjoitella luistelutekniikka hokkareilla). Tärkeintä on valita tukevat luistimet. Sellaiset, että nilkka pysyy paikallaan ja tuettuna, eikä heilu edes takaisin. Terien pitää olla sopivan terävät. Ei liian, jotta luistelu ei muutu vaikeaksi, mutta ei liian vähänkään, jottei luistin lipsu pois alta potkittaessa.
Luistimiin ei pidä tunkea villasukkaa vaan luistimen on hyvä olla sopiva ihan normaalin urheilusukan kanssa. Sopivassa luistimessa varpaat eivät osu luistimen kärkeen. Liikaa “kasvunvaraa” ei tule jättää, sillä isoilla luistimilla on todella hankala luistella.
Vaikka haluna olisikin pelailla jääkiekkoa, niin perusluistelu kannattaisi opetella ensin ilman mailaa. Mailaan tulee herkästi nojailtua jos luistelutekniikka ei ole vielä hallussa. Kypärä on erittäin tärkeä silloin kun ollaan jäällä vasta harjoittelemassa luistelua. Kypärän on oltava napakka, eikä se saa heilua päässä. Kiekkoa pelatessa kypärä tulee aina olla päässä.
Kaatuminen ja ylösnousu
Harjoittelu aloitetaan kaatumisesta ja ylösnoususta.
Kaatuminen tulee luonnostaan, mutta siitä pitäisi saada harjoittelijalle sellainen tuntuma, että se ei pelota. Suorin vartaloin kaatuminen on huonoin juttu, sillä silloin pää kolahtaa todennäköisesti jäähän. Käsillä ei myöskään tulisi ottaa vastaan, koska se on ranteille liian kova rasitus. Voitte harjoitella taittamaan vartaloa kaaduttaessa (pylly istuma-asentoon) jolloin kaatuminen ei kohdistu päähän, eikä käsiin tai opetella kaatumaan kyljelleen.
Ylösnousu on tärkeää. Se pitäisi osata ennnen itse luistelun harjoittelemista. Oikea ylösnousu tekniikka on seuraavanlainen:
- nouse toispolviseisontaan
- Ota tukea ylösnousuun käsillä edessä olevan jalan polvesta
- Jos polvi muljahtaa sivuun noustessa, niin toisella kädellä voi ottaa tasapainoa jäästä.
- Pidä jalat noin hartianlevyisessä asennossa
Tuen antaminen
Aluksi lapselle voi antaa tukea takaa käsistä kiinni pitämällä. Lapsi pitää käsiään normaalissa luisteluasennossa alhaalla ja aikuinen tukee käsivarsia. Älä kuitenkaan lähde roikottamaan lasta vaan ohjaa lapsi seisomaan aina omilla jaloillaan. Myöhemmin tukea voi myös tarjota lapsen edessä käsistä kiinni pitäen tai vierestä yhdellä kädellä avustaen.
Avuksi lapselle voi antaa jäällä työnnettävän esineen, kuten tuolin tai liikennekartion. Älä kuitenkaan valitse työnnettäväksi esineeksi mitään sellaista joka estää potkun sivulle. (Esim potkukelkka)
Luisteluasento
Ihanteellinen luisteluasento on hieman etukenoinen, mutta harjoitteluvaiheessa etukeno on aika huomaamaton. Selkä on suora ja polvet kevyesti koukistettuna koko ajan. Harjoitteluvaiheessa käsiä voi pitää sivulle levitettynä tasapainottamassa luistelua.
Potku
Ennen varsinaista potkua voi jäähän tutustua marssimalla luistimilla jään pinnalla. Tarkoitus ei siis ole vielä liukua luistimella, vaan hakea tuntumaa jään ja luistimen välille. Tasapainon löytymisen jälkeen on helpompi lähteä harjoittelemaan oikeaa potkua.
Helpoin tapa opettaa oikea potkutekniikka on lähteä liikkeelle jalkaterien T-asennosta. Sijoita toinen jalka taakse poikittain ja toisen jalan kantapää toisen jalkaterän eteen. Potkaise takaviistoon takimmaisella jalalla. Potku tapahtuu koko terällä. Tämän jälkeen tuodaan potkaissut jalka toisen jalan viereen ja toistetaan potku toisella jalalla.
Potkut siis lähtevät sivulle takaviistoon. EI suoraan taakse. Jos käytössä on taitoluistimet, niin etupiikkejä ei tarvita tähän potkuun lainkaan. (Se ei kuitenkaan haittaa jos potkun lopussa etupiikkin sisäosa hieman osuu jäähän.)
Jarrutus
Aluksi harjoittelijan vauhti on niin hidasta, että jarruttamisen taitoa ei vielä tarvita. Mutta sekin on hyvä opetella hyvissä ajoin. Helpoin jarrutus on T-jarrutus ja aurajarrutus.
T-jarrutuksessa toinen jalka “laahaa” takana poikittain vauhdin hitaammaksi. Tämä ei ole kovinkaan tyylikäs eikä tehokas jarrutustyyli, joten siitä kannattaa siirtyä auraan heti kun vauhtia alkaa tulemaan luisteluun lisää.
Aurajarrutuksessa varpaat laitetaan kohti toisiaan ja kantapäät auki eli jalat aura-asentoon. Polvia koukistetaan lisää ja käännetään niitä hieman sisään. Paino terille vahvasti.
Nauti
Viimeinen ohje on, että nautikaa. Luistelu on mahtavaa jos siihen on varustautunut oikeanlaisilla välineillä ja harjoitteluvaiheessa hyvällä kärsivällisyydellä. Taidot kehittyvät nopeasti ja mitä enemmän käy harjoittelemassa, niin sitä sujuvammaksi se pian muuttuu.
´
Mihin perustuu väite ettei ole väliä onko “hokkarit” vai “kaunarit”?
Itse olen täysin erimieltä. Olen nähnyt todella monta lasta/tyttöä jotka oppineet luistelemaan kaunareilla ja voin väittää että reilusti yli puolet käyttävät terää potkaistaessaan vauhtia ts. luistelevat väärin. On tärkeää oppia oikea luistelutekniikka ja se on vaikea kitkeä pois. Lapsen tavoite on päästä eteenpäin ja valitettavasti terillä se onnistuu “helpommin”, jolloin on luonnollista lapselta käyttää niitä. Jäätkin menevät pilalle kun kärkiterillä hakataan pinta rikki… terättömät harjoitusluistimet ja sitten kun niillä luistelu onnistuu niin sitten voi siirtyä terällisiin!
Se perustuu siihen, että potku on samanlainen luistimista huolimatta. Piikkejä on turha syyttää jos potku opetellaan väärin. Oli jalassa mitkä tahansa, niin potku pitäisi opettaa oikein. Siitä syystä näitä ohjeita kirjoitellaan.Jos lapsi haluaa piikilliset luistimet, niin hänelle voi hyvin sellaiset ostaa, kunhan opettaa luistelemaan oikein. Jos lasta ei kukaan opeta, eikä näytä mallia (jättää yksin oppimaan) niin silloin lapsi voi toki alkaa tökkimään piikeillä väärin.
Valtaosa kentillä luistelemaan opettelevista lapsista oppii juuri sen väärän piikkipotkun, koska todella harva vanhempi ihan oikeasti osaa opettaa luistelun oikeaa potkua. On helppo sanoa, että potki sivulle ja vaikka näyttääkin, mutta äkkiäpä lapsi huomaa myös niiden piikkien helpotuksen, ja kun ensimmäinen ja vahvin motivaatio opetteluun on päästä eteenpäin eikä oikea tekniikka, niin sille polulle monesti jäädään. Sen vuoksi piikitön terä on paras harjoitteluvaiheeseen, kunnes potkun suunta automatisoituu liikemuistiin. Sen alimman kärkipiikin voi myös hiotuttaa pois, koska sille ei opetteluvaiheessa ole mitään tarvetta.
Taitoluisteluväki hyvin helposti pelkää (turhaan) oman lajinsa puolesta, kun suositellaan piikitöntä terää opetteluun. Ei osata aina katsoa isossa mittakaavassa. Tapaan vuosittain valtakunnallisesti monta kymmentä tuhatta peruskoululaista luistimilla, ja voin sanoa että “ei taitoluistelua harrastavista” väärin, nimenomaan piikeillä, luistelee reilusti yli 80%. Joten sillä todellakin on iso merkitys onko opeteltu piikillisillä terillä vai “hokkari-/yleisterällä”. Kengän suhteen ja muun jääkäyttäytymisen suhteen olen tismalleen samaa mieltä.
No loppujen lopuksi kyse on todellakin vain mielipide erosta. En kiistä ollenkaan sitä etteikö piikittömällä luistimella voisi opetella luistelemaan, mutta jos lapsella on halu pitää taitoluistimia niin en myöskään ymmärrä miksi vanhempien pitäisi ostaa turhaan harjoitteluun toisenlaiset luistimet? Ellei sitten ole niin paljon ylimääräistä rahaa, että haluaa ostella joka kuukausi uusia luistimia. Potkutekniikan kun oppii hyvin nopeasti.
Ei lasta kuulu jättää yksin opettelemaan, eihän uimaan tai laskettelemaan opettelevaakaan vain tuupata yksin areenalle.
Siksi minusta piikeillä pelottelu on ihan turhaa.
Jos kirjoitan joskus tulevaisuudessa ohjeet siihen miten lapsi oppii itsenäisesti YKSIN oikean luistelutekniikan, niin lupaan laittaa siihen ohjeeksi piikittömät luistimet.????
Kiitos vinkeistä! Itse en osaa luistella ollenkaan, juuri ja juuri pystyssä pysyn. Silti ajattelen, että tärkeintä tässäkin lajissa on lapsen ilo eikä se, että tehdään täsmälleen jollain tietyllä tavalla.
Näinhän se on. Ehkä oikean tekniikan opettelun idea piilee siinä, että voi halutessaan opetella sen jälkeen uusiakin taitoja, kuten taaksepäin luistelun ym joita on lähes mahdoton harjoitella jos potkii väärin. Mutta muuten on kyllä tärkeintä, että on kivaa.
Ja mitä väliä vaikka aluksi innosta päästä eteenpäin lapsi potkisikin kärjillä. Eihän juoksemaan opettelevalle lapsellekaan isketään piikkareita jalkaa koska juoksee aluksi väärin. Tai ei anneta lasten uida kellukkeilla koska ei niillä opi oikeaa uintitekniikkaa. Taito kasvaa harjoitellessa ja pikku hiljaa lapsen tekniikkaa voi korjata oikeaan suuntaan vaikka aluksi lapsi sitä helpottaisikin kärkipotkulla. Sillä lailla oppiminen kulkee.Aluksi menee vähän väärin mutta kun harjoittelee, oikea tekniikka löytyy. Ja pääkaupunkiseudulla luistelukelejä on sen verran vähän että nauttikoot pikkutytöt valkoisista luistimistaan, kun ne ainakin omille olivat tärkeitä.
Luistelukouluohjaana kannustan myös piikittömiin luistimiin ihan alkuvaiheessa. Piikeillä ei tee mitään, ne ovat vain haitaksi. Alimmat piikit voi viilata pois, jos kaunoluistimet haluaa. Kalliista taitoluistimista ei toki piikkejä kannata poistaa.
Ohjaat ilmeisesti luistelua jääkiekkokoulussa? Totuus on, että taitoluistinten piikit eivät häiritse millään tavalla luistelun opettelua, olen opettanut vasta kävelemään oppineita luistelemaan taitoluistimilla ja hyvin onnistuu, piikit eivät häiritse. Tekniikka pitää vain opettaa oikein. Silloin on opetuksessa parannettavaa, jos ei saa lasta opetettua potkimaan luistimilla oikein piikillisten luistinten kanssa. Tietysti sitten jos tiedostaa, että ei siihen opettajana kykene, niin on parempikin opettaa lapsia luistelemaan ilman piikkejä. Tästä syystä näitä neuvoja tässä jaetaan, että ihmiset voisivat opettaa lapsia luistelemaan ihan millä vain luistimilla. Tekniikka kun on aina sama. 🙂
Kiitos hyvistä vinkeistä, vaikka siinä toit hyvin voimakkaasti esille oman mielipiteesi, jonka vuoksi tämä menee juupas eipäs- tyyppiseksi väittelyksi ja juttusi alkuperäinen tarkoitus unohtuu. Minut on parikymmentä vuotta sitten opetettu (tai jätetty korjaamatta väärää tekniikkaa) luistelemaan kaunoluistimilla väärin ja olen vasta aikuisiällä hokkareilla opetellut oikean luistelutekniikan. Ilo lajia kohtaan on kuitenkin pysynyt ja se lienee kaikessa urheilussa ja sen opettamisessa tärkeintä. Nimim. pelasin jääkiekkoa alakoulussa kaunoluistimilla 😉
Se on todella harmi, että taitoluistimilla ei opeteta luistelemaan oikein. Tuntuu ettei kouluissa muutenkaan kauheasti opeteta luistelemaan. Laitetaan vaan luistimet jalkaan ja jokainen menee miten menee. Aika laiskasti itsekään olen lapsiani opettanut luistelemaan ennen koulua, vaikka kaikki taito löytyisikin opettaa.
Kiitos neuvoista. Googlettelin jonkinlaisia ohjeita kun olimme menossa poikani kanssa jäälle ja näillä sain poikaa opetettua. Tuo oli hyvä, että ei saa roikottaa alussa vaan lapsen pitää seistä omilla jaloillaan. Olin aikaisemmin roikottanut selvästi liikaa. Nyt kun poika seisoi omilla jaloillaan ja minä vaan tuin, niin hän oppi tosi nopeasti liukukaan ilman tukea. Vähän harjoiteltiin noita potkujakin. Kivaa oli, se on pääasia.
Kiva, että onnistui!
Hei! Olisiko neuvoa 10-vuotiaalle pojalle, jonka nilkat painuvat hokkareissa heti lysyyn sisäänpäin. Itsellä ei neuvoa ole antaa, kokeilin itsekin pojan nykyisiä hokkareita jalkaani (kun alkavat jo melkein sopia koon puolesta) ja kumman vähän on hokkareissa tukea nilkalle. Hölskyvät puolelta toiselle. Luitelua niillä en vielä testannut. Omissa kaunoluistimissa nilkan saa tiukaksi ja jalat pysyvät automaattisesti suorassa. Pojalle on joka vuosi entistä epämieluisampaa luistelu, se kun ei suju kovin hyvin. Koulua ja talviliikuntatunteja on kuitenkin edessä vielä vuosia ja haluaisin auttaa.
Olen itse aikanaan löytänyt hokkarit pojalle, jotka tukivat nilkkaa korkeammalle, eli niissä oli vähän korkeampi varsi kuin muissa malleissa. Kannattaa myös valita tarpeeksi kapea malli. Eli tuohon ratkaisu on vain ja ainoastaan se, että löytäisitte luistimen mikä tukee paremmin nilkkaa. Uskon, että valikoimasta löytyy myös parempia vaihtoehtoja, mutta se on totta, että tosi usein hokkareissa on kauhean iso ja matala se varsiosa ja sillä on tosi vaikea aluksi luistella. Kun luistelutaito kehittyy, niin sitten se on enää tottumiskysymys.