Poikien Äidit toimitus testaili muutaman pojan äidin kanssa erilaisia tekniikoita aloittaa keskustelu pojan kanssa ja saimme selville, että todella ON olemassa kysymyksiä joihin poika vastaa!
Lue myös: Vanhempi korvaa sanat ÄLÄ ja EI
Jatkossa älä kysy “Miten meni koulussa?” vaan kokeile näitä
1. Mikä asia oli kaikista kivoin juttu tänään koulussa?
2. Entä mikä kaikista tyhmin juttu tänään koulussa?
3. Mikä tunti oli suosikkki tuntisi tänään? Miksi?
4. Mikä oli vaikeinta mitä teit tänään koulussa?
5. Kenen kanssa leikit välitunnilla (mainitse useampi)? Mitä leikitte/mitä teitte?
6. Kuka oli sinulle erityisen mukava tänään? Missä tilanteessa?
7. Oliko joku sinulle ikävä tänään? Saitteko asian selvitettyä?
8. Kerro jotain kiinnostavaa opettajastasi? (Mitä opettajalla oli päällään, oliko opettaja hyvällä tuulella?)
9. Mitä söitte ruuaksi koulussa? Oliko se mielestäsi hyvää?
10. Mitä odotat eniten huomiselta koulupäivältä?
Näitä keskustelunavauksia ei kuulu kaikkia tulittaa yhteen putkeen, vaan valita sille päivälle sopivin kysymys. Pojat saattavat alkaa kertomaan paljonkin juttuja, jos äiti vaan osaa olla hetken hiljaa. Hiljaisuuden voikin rikkoa pojan hyvin henkilökohtainen kertomus siitä mitä tänään on tapahtunut ja miltä se on tuntunut.
-Poikien Äidit toimitus-
Mitä uutta opit tänään?
Hyvät ‘promptit’, nämä olen itsekin huomannut toimiviksi! Mä olen huomannut että kannattaa kysyä jotain konkreettista (tosin meillä vastaus jopa lounasta koskevaan kysymykseen saattaa olla “emmä muista) ja sitten toisaalta vaan olla lapsen kanssa ja kuunnella ne lapsen tärkeät jutut esim. peleistä, niin koulun tapahtumatkin saattaa ilmestyä puheisiin.
Olen joskus vähän epätoivoisena myös kysynyt pieraisiko joku ruokapöydässä…that at least gets their attention.
Tuosta ruoka kysymyksestä en ollut ihan varma pääseekö se listaan, sillä joskus siihen todella vastataan “en muista”. Siksi kannattaakin ehkä aloittaa kysymyksellä “kenen vieressä istuit ruokalassa?” Sieltä se ruokakin muistuu sitten mieleen.
Meillä on hylätty kokonaan tuo mitäs koulussa tänään kysymys. Aina se vastaus oli ihan jees. Mut just vähän yksityiskohtaisemmilla kysymyksillä saa jo ihan kunnon lauseitakin vastaukseksi! !:)
Työskentelen päiväkodissa ja siellä meille usein (ja saisi useamminkin) toitotetaan sitä että pitäisi pitää se oma suukin joskus kiinni. Me täytetään helposti turhalla hoputtelulla ja itsestään selvillä “käskyillä” (vedä pönttö, pese kädet, pue housut…) hetket, joissa voisi pysähtyä kuuntelemaan ja keskustelemaan lasten kanssa. Esim.pukemistilanteet, vessassa käynnit, jumppavaatteiden vaihdot.
Hyviä kysymyksiä, otan itsekin näitä käyttöön serkkujeni ja muiden sukulaislasten kanssa, joiden kanssa on hiukan haastavaa saada keskustelua aikaiseksi.
Näin juuri, välillä huomaa sen poikien tuskastumisen kun oikein piinaan ja tulitan käskyillä ja kysymyksillä. Pitää vain opetella tuota hiljaisuuden jaloa ääntä myös ja sitten samalla sitä toiselle tilaa antamista. Luin aikanaan tutkimuksesta jossa oli huomattu, että pojille puhutaan muutenkin käskevämmin pienenä kuin tytöille. Juurikin noin miten kirjoitit “pese kädet, älä huuda, pue housut…” ja tyttöjen kanssa enemmän keskustellaan. Kuinkahan paljon tuollainen muokkaa poikien keskustelutaitoja tulevaisuuteen?
Itse olen huomannut saman, kun kysyy esim. juuri tuon mitä ruokaa oli? Kenen kanssa leikit välkällä? Saa avattu kielenkannat ja sitten pikkuhiljaa alkaa tulla muutakin. Tyttö kertoo helpommin juurta jaksaen mitä on tehnyt ja kenen kanssa, mutta pojan kanssa saa kautta rantain kysellä miten sujuu. 🙂
Paluuviite: Aavan ensimmäinen koulupäivä kakkosluokalla - Yli pyykkivuorten