Olemme mieheni kanssa sitä mieltä, että pojillemme emme hanki omia katumopoja, pojistamme ei mitään mopopoikia tule. Mopo -vaihe jää meillä väliin. Syynä tähän puhtaasti raha ja toisaalta myös turvallisuus.
Neljän pojan mopot, mopokortit, vakuutukset ja polttoaineet vievät sen verran paljon rahaa, että mielummin käytämme nekin rahat perheemme yhteisiin ulkomaanmatkoihin ja säästämme samalla turvalliseen autoon, jolla pojat voivat ajaa 18 vuotta täytettyään.
Olemme valinneet poikien harrastukset niin, että he pääsevät kulkemaan niihin kävellen tai polkupyörällä. Asumme lähellä kaikkea, mopo ei siis tule olemaan kulkemisen kannalta pakollinen hankinta.
Mopopoikia meille ei tule, pidämme pojat turvassa
Turvallisuus onkin sitten kimurantimpi juttu. Onhan se totta, tapaturma voi tapahtua kävellessä, pyöräillessä tai rullaluistellessakin. Silti se pienellä mopolla kovaa huristaminen autojen seassa ja vielä niin kovin nuorella iällä, on mielestäni aika pelottavaa. Ei yhtään houkutteleva ajatus odotella illalla mopolla ajelevaa poikaa kotiin kavereilta. Sama se on toki edessä autolla ajelevan pojankin kanssa, mutta sitten hänen ympärillään on edes hieman suojaa mahdollisen kolarin sattuessa ja toisaalta myös iän tuomaa älliä päässä.
Mopokortin käyttöaika on niin lyhyt, että se aika menee hujauksessa ohi ilman mopoakin. Liikennesääntöjä voi opetella myös polkupyörällä liikuttaessa.
Moottoriurheilua emme kiellä
Totuus on kuitenkin se, että jos poikaa kiinnostaa moottorit ja moottoriajoneuvot, niin ehdottomasti hän saa moottoriajoneuvolla ajella. Meillä se ajelu tulee tapahtumaan radalla, ei liikenteessä. Pojillamme on jo aikaisemmin ollutkin yhteinen motocrosspyörä ja samanlainen hankitaan sitten isompana versiona jos hinkuvat mopolla ajelemaan. Isä saa viedä pojat motocrosradalle, missä ei ole liikenteen vaaroja. Toistaiseksi kukaan pojista ei osoita mielenkiintoa moottoriurheiluun.
Moni sanoo, että katumopo on ikään kuin pojan oikeus. “Eihän se ole poika eikä mikään jolla ei mopoa ole”. Yllättävän lokeroivaa ajattelua minusta. Ei kaikki pojat ja miehet ole kiinnostuneita kaksipyöräisistä ja vaikka olisikin, niin eihän lapsen tarvitse noin muutenkaan ihan kaikkea aina saada mitä hän haluaa. Jokainen perhe vetää sen oman rajanvedon siihen, että mitä vempaimia haluaa lapsilleen ostaa ja mitä kotiin hankitaan.
Minusta ei ole huono asia jos joku toinen äiti haluaa lapselleen mopon ostaa. Usein maalla se on pakollinenkin hankinta. Minusta voin silti ihan avoimesti ja rehdisti todeta, että ME emme ole katumopoja pojillemme hankkimassa, eikä sekään ole huono asia. Tietysti koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, mutta näillä näkymin näillä ajatuksilla. Katsellaan sitten 5 vuoden päästä uudestaan.
Onko muiden pojat saaamassa tai saanut oman katumopon?
-Anonyymi kirjoittaja-
Itse olen myös täysin tuota mieltä. Kaksipyöräsillä liikkuminen liikenteessä on vaarallista varsinkin nuorien kohdalla.
Vaikka olen ollut lähellä metsäpaloja, kokenut tulvat ja sykloonit, nähnyt ohiajon ja ampumisia, en ole koskaan pelännyt niin paljon kuin prätkän kyydissä. Ystäväni päätti yllättää minut laittamalla mittariin 280km/h. Se olikin viimeinen kerta kun olen prätkän kyydissä ollut. (ja viimeinen kerta kun lurahti lusikallinen housuun) 😀 😀 😀
Ennemmin mopoauto, kuin mopo 🙂
https://faijahommia.fi/
Mopoautotkin ovat pelkkää pahvia. En minä sellaistakaan lapselleni ostaisi. Ei onneksi ole varaakaan.
Ei ajokkia 15 vuotiaan, ei nuoruutta
no jepp kuolisin tylsyyteen.
Paremmin se mopo kestää kuin joku muovikasa
Fiksua verrata 50kmh mopoa moottoripyörään joka kulkee 300
Ai missä verrata?
Meillekkään ei todellakaan mopoa tule! Samassa kaupungissa kun asutaan, niin kaikki todellakin lähellä ja koulumatka yläasteella tulee olemaan 500m ja lukio/amis matka 900m ja esim. jalkapallohalli 600m, jäähalli 1km jne. Juna-asema 1km, bussipysäkit 50m,600m tai 900m. Joten ne matkat kävelee tai pyöräilee nopeasti. Ja tarpeentullen isänsä saa sitten autolla kuljettaa(mä en siihen puutu).
Ja jos poikaani ruvetaan tämän takia kiusaamaan, niin kiusaajien vanhemmat voivat sitten katsoa peiliin ja varautua mun puheluun ja kotiovelle koputtamiseen 😉
En minä kyllä näe tuota kiusaamista kauhean todennäköisenä. On kuitenkin varmasti puolet perheistä, jotka eivät mopoja lapsilleen hanki. Omassakin lapsuudessa osalla oli ja osalla ei, eikä siitä mitään isoa numeroa kukaan tehnyt.
On hankittu Mopot,Moottoripyörät…Pystyvät itse liikkumaan ilman ainaista kuskaamista ja pois myös “alkollisilta” paikoilta. Hyväksi koettu ratkaisu meidän perheessä 🙂
Toistaiseksi vielä itsekin sitä mieltä, että kaksipyöräistä moottoriajoneuvoa ei hankita pojalle. Poika vasta 3 -vuotias, niin ei tarvitse vielä miettiä pojan mielipidettä. Asiasta keskustellaan, kun poika on vanhempi.
Tällä hetkellä poika on todella impulsiivinen ja omaa huonon keskittymiskyvyn, joten asiaa todellakin harkitaan tarkkaan, jos poika haluaa kaksipyöräisen moottoriajoneuvon.
On äidin ja isän tehtävä sanoa EI, jos kokee ettei lapsi ole jostain syystä valmis kaksipyöräisen moottoriajoneuvon selkään.
Mopoautolle ehdoton EI, vaikka kuinka poika haluaisi.
Meillä osa pojista on hyvinkin säntillisiä, mutta minusta olisi myös epäreilua ostaa mopo vain toisille ja toisille ei (samassa perheessä). Välillä onnettomuudet ei myöskään ole edes mopoilijasta johtuvia, mutta valitettavasti mopo siinä aina kakkoseksi jää.
Jos pojat saa kerran valita lelunsakin pieninä, niin miksei harrastusta isompana? Vaikka olen tyttöihminen, niin sain itse päättää noin 14-15-vuotiaana ja tahdoin mopon. Vanhemmat oli kasvattanut minut kunnioittamaan muuta liikennettä ja kaikkia sääntöjä, he luottivat minuun. Opin korjaamaan, rassaamaan jne. Lisäksi kuljin noin vuoden noin 10 km:n päässä töissä kerran viikossa. Onneksi vanhempani eivät olleet hysteerikkoja. Nautin siitä tunteesta, kun tukka hulmusi kypärän alta ja vapaudesta. En ikinä kieltäisi omiltani sitä, en pojilta enkä tytöiltä.
Meidän pojat pääsevät kyllä nauttimaan samasta tunteesta halutessaan siellä motocrosradalla. 🙂 Eihän lasten noin muutenkaan tarvitse saada kaikkea mitä toivovat, minusta tuo periaate on aika ontuva. Ei meidän pojat saa kaikkia lelujakaan mitä toivovat, meillä vanhemmilla on rajallisesti rahaa. Ja kuten kirjoitin tuohon postaukseenkin, niin valitsemme mielummin ulkomaanmatkat kuin neljän pojan mopot. Uskallan jopa väittää, että poikamme valitsisivat samanlailla jos voisivat täysin itse valita.
No juu, ei tietenkään kaikkea saa mitä toivoo. Mun pointti oli se, et vanhempana en ole se, joka päättää lapsen puolesta mitä hän harrastaa tai mitä haluaa. En kääri lapsiani pumpuliin. En kuitenkaan voi suojella heitä kaikelta maailmassa, mustelmilta ja kuhmuilta. Tärkeintä, että kunnioittavat muita ja noudattavat sääntöjä. On helpompi isona kestää oikeaa elämää, kun on hyvät eväät saanut kotoa matkaan ja hieman kolhujakin ja ennen kaikkea vanhempiensa luottamuksen. Ymmärrän näin äitinä kuitenkin huolen ja stressin kaikesta vaarallisesta, tietenkin.
Enhän minäkään harrastuksia kiellä, saavathan nuo ajaa tosiaan sitä yhteistä mopoa siellä motocrossradalla (vaikka pelkään niitä mustelmia sielläkin). Vaikka pakko kyllä myöntää, että olemme koittaneet suunnata lapsia tiettyjen lajien pariin parhaamme mukaan, jotta tulevaisuudessakin varat riittävät lajien harrastamiseen. Semmosta se on on, kun on keskituloinen ihminen. Mutta tätä pientä “aivopesua” harrastaa varmasti ihan kaikki muutkin vanhemmat. Usein sitä tulee vietyä lapsi niiden lajien pariin mitkä myös itseä kiinnostavat ja siitä sitä sitten lapsikin kiinnostuu. Meillä lajiksi on valikoitunut tähän mennessä jalkapallo ja telinevoimistelu, ei kovin turvallisia lajeja nekään. Valitettavasti!
Jos nuori tekee itse rahat mopoon niin ei siinä mitkään vitun loma-matkat jää välistä. Aikuisen ihmisen pitäisi antaa nuoren tehdä oma päätös haluaako mopon vai ei ja senhän takia ne liikennesäännöt opetellaan että se liikenteessä ajaminen ei olisi vaarallista. Varmasti hyvä kasvatus pojilla kun eivät saa tehdä omia päätöksiään vaan torjut asian heti jos se ei ole sinun mielestä hyvä
Pakko kysyä, että millä “omalla” rahalla joku 14 vuotias kerää rahat mopoon, vakuutuksiin, huoltoon ja bensaan? Ei tuon ikäinen pääse vielä edes töihin. Vanhemmilta ne rahat tulee silti 🙂 Mutta itse kirjoitukseen, meillähän esikoisesta tuli mopopoika, jo vuoden ennen kun tuli edes mopoikään. Kaikeea ei äiti pääse valitsemaan, täällä on isäkin jolla on oma tahto. Ja poika tietysti myös. Äiti hävisi 1-2.
En tahdo olla ilkeä, mutta nyt menee penkin alle ja pahasti. 14v saa kyllä töitä jos vaan osaa niitä oikeasta paikasta hakea ja tuon ikäisenä on helppo säästää kun ei ole ns. pakollisia menoja joten kaikki mitä saa niin talteen (palkka,rippilahjarahat,syntymäpäivärahat yms).
aloitin tuon n. 13 vuotiaana ja mopon sain hankittua kuukautta ennen kun täytin 15. ja nyt omistan sekä mopon että kevarin ja molemmat ovat itse kustannettuja.
Heips, tosiaan kun kommentit luet, niin huomaat, että teksti on vanha ja äiti joutui tässä jo sanansa syömään. Mopo on odottanut tallissa jo vuoden, että mopoikä on saavutettu.
Itse menin töihon 13 vuotiaana ja keräsin rahat itse mopoon, vanhemmat oli tehnyt selväksi että jos sellaisen haluan niin itse joudun kaiken kustantamaan ja näin mun mielestä pitääkin mennä, vanhempien ei kuulu näin isoja juttuja kustantaa. Oppiipahan lapset itsekin tekemään jotain. Hyvä että annoit lopulta hankkia mopon, käy vähän sääliksi niitä jotka haluaisivat mutta vanhemmat kieltää. Siinä jää iso nuoruuden kokemus kokematta.
Hankitaan mopo jos haluaa 🙂 Isäntä puolusteli asiaa sillä että “typeryydet” ja alkoholikokeilut teini-iässä jäivät hänelläkin kun pörräsivät kavereiden kanssa mopoilla, sitten niitä korjailtiin yhdessä ja se oma mopo oli se oma “pieni projekti” ja vastuu 🙂
Ihan hyvät perustelut.
Minusta on hauska, kuinka täällä sanotaan, että se mopo estäisi alkoholin käytön. Kyllä meiän kylällä teini-iässä niistä mopoilijoistakin löyty niitä joille viikonloppuna juomat maistu ja tiedänpä senkin, että ovat tehneet sen pahimman eli ajaneet humalassa sillä mopolla. Yhdeltä onneksi lähti korttikin tuon johdosta ja pitkittyi ajokortin hankinta, jospa siitä oppis, ettei humalassa ajeta oli kulkupeli mikä tahansa.
Juu ei todellakaan sulje mopoilu pois alkoholin käyttöä. Vaikka niin tietysti toivoisikin.
Kyllä tulee pojankoltiaisille paska yläkouluaika. Varaudu soittelemaan reksille kiusaamisesta, sitä esiintyy jos ei ole mopoa.
Missä mestassa sinä asut? Ei omassa kotikaupungissani eikä nykyisessä asuinkunnassani ole mopoja kuin ehkä maksimissaan puolilla nuorista. Meinaatko, että puolet tulee siitä syystä kiusatuksi kun ei ole mopoa? Eiköhän medän pojan pistä jauhot suuhun niille lapsille, jotka alkaa jostain mopon puuttumisesta kiusaamaan. Sopii kokeilla 🙂
Siis ei voi sanoo mitää. Mopolla saa ajaa 45km/h tiellä joten kaupungissa noin 20-35km/h ja polkupyörällä pääset saman jalkakäytävällä jossa on KÄVELIJÖITÄ ja muita pyöräilijöitä ja vaikka rollaattoreita. Kyllä niin lujaa ei tarvi ajaa mutta mopolla ei myöskään tarvi ajaa niin lujaa.Itse olen ajanut koko mopo ikäni jollain vempaimella ja sain sitä kautta myös sivutulon mopoja korjaamalla silloin ja nyt vieläkin vähän.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, kun vanhemmat perustelevat mopon hankkimatta jättämistä sillä, että saman rahan voi käyttää hyvään autoon muutaman vuoden päästä. Jos ei mitään romukasaa osta niin kyllä siitä saa saman rahan takaisin, ellei jopa enemmänkin 😀 TOki sen ymmärrä, jos perheessä on monta lasta, jotka ovat tulossa samoihin aikoihin mopoikään, eikä rahatilanne tätä salli. Itse olen 16-vuotias tyttö, ja voin kyllä sanoa, että vastuullisempaa ja asiallisempaa mopoilijaa saa hakea. Ikinä en rälläile ja säädä liikenteessä, en halua vaarantaa itseni ja muiden turvallisuutta. Mopoilu on mulle tärkeä harrastus, ja tulevaisuudessa mahdollisen autokortin hankinta tulee olemaan helpompaa, kun kytkimen käyttö sujuu entuudestaan ja liikennesäännötkin osaa. Jos edes joudutte huolimaan siitä, että lapsenne lopettaa liikkumisen mopon takia, niin teidän kasvatustavoissa ja lapsen päässäsaa olla kyllä jokin aika pahasti vinksallaan. Mitä täss itse käyn 6 kertaa viikossa salilla ja urheilen muutenkin. Mopo itsessään ei ole vaarallinen. Vaaran aiheuttaa ainoastaan itse törttöillessä, tai autoilijoiden rage-ohitukset. Mopoilu on loistava harrastus, opettavainen sellainen. Halvemmaksi se tulee kuin lätkän pelaaminen tai ratsastus.
Valitettavasti ne onnettomuudet eivät aina ole omissa käsissä. Mopo jää kuitenkin auttamatta kakkoseksi esimerkiksi autolle kolarissa, vaikka vika olisikin autossa. Toki ymmärrän sinunkin kantasi oikein hyvin nuorena ihmisenä. Ja pahasti näytätä tällä hetkellä siltä, että meillekin mopopoika on tulossa kun poika 13v on päättänyt itse säästää mopoon rahat.
Mielummin kuolen tien päällä kuin kotona tylsyyteen. Kuitenkin lähdön hetkenä pääasia on se et oli hauskaa ??
Näinhän se on, mopohan siinä kakkoseksi jää. Autoilijoilla on jokin asennevamma kaksipyöräisiin. Kevareitakin pitää ohitella vaikka ajettaisiin 60 alueella 70. Silti omalla tarkkuudella voi säästyä paljolta. Kun ei aja ylinopeutta, on säännöt hallussa ja osaa ennakoida niin moni vaaratilanne jää kohtaamatta. Itse varaudun kolmion takaa tuleviin autoihin aina varauksella: -Sieltä ne voi kiilata eteen joko tahallaan tai mopoilijaa näkemättä. Uskon, että sunkin pojalla ihan turvallisia kilometrejä luvassa, kunhan hankitte turvallisen vehjeen, pidätte sitä hyvin, teette selväksi, että liikenteessä ei säädetä ja kiellätte ylenpaattisen virityksen. Itse olen sitä mieltä, että mopo, jonka huiput on max 60 on vielä ihan ok. Siitä ylöspäin alkaa olla jo vaarallista touhua. 50 alueella pysyy tuollaisella mopolla hyvin perässä. Suosittelen myös mahdollisimman kattavaa mopokoulupakettia. Mahdollisimman paljon opetusta kaiken suhteen niin eiköhän ne liikennesäännöt ja käyttäytymset pojan päähän jää! 🙂
Aika ristiriitaista että sinun mielestä ette hanki mopoa katuliikenteeseen koska se ei ole turvallista mutta pidät turvallisena crossi ajamista
Juu ja vielä ristiriitaisempaa on, että nyt tuolla autotallissa on jo mopo, vaikka poika ei ole ajoiässä vielä vuoteen. Niin siinä kävi, mopopoika tuli taloon.
Tämä
Menee nuoruus pilalle jos vanhemmat ei sitä terpiä pojalle hommaa.
Mopo nyt oli täysin selkeä, että se tulee taloon, jos vain itse sen halusin. Kevarista aloin puhua siinä puolisenvuotta ennenkuin täytin 16 ja sillon tuli jyrkkä ei äidin puolelta, faijalta en edes kysynyt. Noh, sitten kului kolme – neljä kuukautta ja kesä alkoi. Ajelin mopolla sen kesä- ja heinäkuun alun, jonka jälkeen laitoin pyörän myytiin. Siitä tuli hyvät rahat + pääsin kesätöihin, joten pystyin itse kustantamaan pyörän, kortin, huollot ja vakuutukset. Otin tuon faijan kanssa puheeksi (hän kertoi, että olisi ostamassa itsekin prätkää) ja viikko pari myöhemmin tuli kotari taloon, äidin sitä tietämättä. Aluksi oli vähän kiukkunen, mutta leppy siinä vaiheessa, kun en istunu koneella enää lähes ollenkaan, olin keulimassa kavereiden kanssa sen sijaan. Kyllä mä ainakin omille lapsilleni annan mahdollisuuden ajaa mopo-, kevari- ja traktorikortit heidän ne halutessaan. Nuoruus siinä menee pilalle kun ei pääse kavereiden kanssa kylälle.
Onhan se nyt niin, että mopon saadessa nuori saa itselleen myös paljon vapautta, jota me kaivataan. Eikä mopoilija ole riski liikenteessä. Meidän perheessä on kaikki lapset saanut mopo ja T-kortin ja sitä odotettiinki ku kuuta nousevaa. Rahaa meni, mutta sitä myös säästettiin.
Onhan tuo nyt vähän itsekästä ja ylisuojelevaista, että vanhemmat päättää lastensa puolesta, että teistä ei sitten mitään mopopoikia tule, vedoten siihen että ne perheen ulkomaanmatkat ovat tärkeämpiä kuin lasten harrastukset. Tietysti ymmärrän, jos rahavarat ovat rajalliset eikä kaikkea voi hankkia, mutta jos lapset haluavat itse tienata moponsa säästämällä, kesätöillä tai erilaisilla pikkubisneksillä, niin eipä siinä voi vanhemmatkaan kovin enään kampoihin lyödä, eikä se sitten ole enään vanhempien varoista pois. Kyllä mopoilu on hyvä harrastus ennen ajokortti-ikää, jossa oppii liikennesääntöjä, ja liikenteessä käyttäytymistä.
Tää on ihan ikivanha kirjoitus ja meidän esioisella on jo mopo, minkä maksoi pääasiassa omin rahoin. Enhän minä siitä ilahtunut ole, kyllähän se lapsen liikenteessä pyöriminen vähän ahdista, mutta minkäs teet. Harrastuksesta tässä ei kuitenkaan ole kyse, vaan ihan. kulkuneuvosta, minusta tuon ikäiset pääsevät ihan yhtä kätevästi polkupyörälläkin 🙂
nuorten pitäisi saada ajaa mopoilla ja kevyt moottoripyörillä muutenhan koko nuoruus menee hukkaan ja unelmat ja sydämmet särkyvät.
Särkyneet luut on helpompi korjata kuin särkyneet haaveet ja sydämmet. ?
Mutta toisaalta jos henki menee, niin sitä ei korvaa kukaan 🙁
no joo mut jos pitää kypärää ja oikeanlaisia vaatteita niin ei oo hätää. jos ei käytä kypärää tai hölmöilee niin voi takavarikoida kulkuneuvon viikoksi
Valitettavasti se kypärä ja vaatteetkaan ei pelasta kaikelta. Jos auto ja mopo ajaa kolarin, niin arvaa kumpi häviää? Aivan sama kenen vika. 🙁 Valitettavasti mopokolareita sattuu paljon, mutta siinä olette oikeassa, ettei ketään pumpulissa voi kasvattaa. Pakko vaan kestää se epämiellyttävä tunne kun pelottaa, että omalle lapselle käy jotain ikävää.
itse tulen kevari ikään vähän vajaan 3 vuoden kuluttua vanhemmat oli heti mukana isä lupasi ostaa sen ja äiti maksaa polttoaine kulut itse ostan muut varusteet ?
itse tulen kevari ikään vajaan 3 vuoden kuluttua vanhemmat oli heti mukana isä lupasi ostaa pyörän ja äiti maksaa polttoaine kulut osittain kehotan muitakin vanhempia tukemaan nuoria
Löysin tämän sivuston nyt, ja mopo on meidän perheessä jatkuva riidanaihe. 16-vuotias poika on virittänyt moponsa toistuvasti kielloista huolimatta. Hän on sen vuoksi menettänyt korttinsa, mopon kilvet ja saanut sakot. Lisäksi jo aiemmin sai sakot punaisia päin ajosta. Kaiken kukkuraksi on useamman kerran lähtenyt äitinsä autolla liikkeelle, josta myös jäänytä kiinni. Näistä huolimatta hän ei suostu ajamaan vakiomopolla. Nyt menopeli on ketjuilla kiinni varastossa. Poika uhkaa muuttavansa pois kotoa yms. jos ei saa sitä takaisin. Olisiko teillä tähän tilanteeseen jotain vinkkiä?
Kuulostaa ikävältä tilanteelta. Meillä on ollut mopopojalle sellainen sääntö, että jos virittää mopoa niin mopo myydään pois ja uutta ei tule. Itse varmaan sinun tilanteessa myös pistäisin mopon myyntiin jos sääntö ja laki ei kiinnosta.
Anna pojan virittää mopoa rauhassa omaki mopo kulkee 80
Antakaa pojan itse maksaa sakkonsa ja virheensä, jos hän haluaa. Jos kotoa aikoo muuttaa pois niin siitä vaan.
Keksikää joku käytäntö, esim jos on näitä sakkoja, ylinopeuksia, virittelyjä yms. Niin sitten kotiarestia mopon myymisen uhalla, hankkikaa vaikka sähköavustettu polkupyörä jos ei poika opi.
no ton jälkeen myisin kulku pelin heti miettimättä enempää jos ei noudata sääntöjä niin vaarantaa itsensä ja muun liikenteen
Kyllä se ny perkele on mopo hommattava tai muute ei oo nuoruutta
Kyllähän se useasti tosiasiat on niin että jos mopoa ei ole nuoruudessa niin saattaa joutua ulos joistakin kaveriporukoista ja ehkä syrjäytyä kun muut pääsee päristelemään mopomiiteissä ja kavereiden kanssa.
On siinä kova paikka kun kaverit ovat ajaneet 40km päähän ja siinä polkupyörällä sutikoit menemään.