Kun kirjoitin aikanaan blogikirjoituksen siitä, että olin ennen lapsiani toivonut tyttöä tai oikeastaan tyttöjä (siskoksia) niin sain sen jälkeen muutamia yhteydenottoja yksityisesti liittyen siihen, että miten onnistuin pääsemään eroon tyttöhaaveesta? (Muuten kuin saamalla tytön.).
Kerroin blogissani myös avoimesti olevani enemmän kuin tyytyväinen nyt siihen, että minulla on neljä poikaa, eikä yhtään tyttöä.
Yksi näistä lukijoista lähestyi minua uudestaan ja hänen luvallaan sain lainata pienen pätkän hänen kirjeestään tähän:
“Se tunne kun raskas kivi on pudonnut harteilta. Se tunne kun, tyttöjen söpöt vaatteet eivät aiheuta enää ahdistusta. Se tunne, kun tuntuu, että elää jälleen täysillä. Kiitos vinkeistä, en olisi uskonut, että pääsen vielä tähän olotilaan. Nyt nautin elämästäni poikieni kanssa. Kiitos.”
Mitkä ne vinkit sitten olivat mitkä hänelle jaoin? Haluan jakaa ne tähän kaikille luettavaksi, sillä jos näistä joku sai apua, niin näistä voi saada apua moni muukin.
Miten unohtaa tyttöhaave?
- Poista silmistäsi kaikki mikä tuo sinulle pahaa mieltä. Piilota somessa ne ystävät/kaverit joiden julkaisut ahdistavat tai aiheuttavat mielipahaa. Ei heidän tarvitse sitä tietää, että olet niin tehnyt. Miksi katselisit kuvia pienistä prinsessamekoista tai tyttöjenpäivistä äitien ja tyttärien kesken, jos niiden katselu vain pahentaa oloasi.
- Panosta tärkeimpään tyttöön elämässäsi. Tämän vinkin olen kirjoittanut useasti ennenkin. Mikäli kaipaat tyttömäisiä asioita ja niiden ostelua, niin miksi et ostelisi niitä itsellesi? Tylliä, koruja ja hiuskoristeita. Kaikki ne voit ostaa myös itsellesi. Tyttöjen aikaa voit viettää ystävien, siskojen ja kummityttöjen kanssa.
- Hyppää poikien maailmaan. Sen sijaan, että voivottelisit tyttären puutetta, voisitkin innostua pojista kaikella sillä samalla energialla. Äitinä olet ollut jo tyttö, tyttöjen maailma ei tarjoa sinulle mitään uutta mitä et jo tietäisi. Poikien maailma tarjoaa! Hyppää rohkeasti mukaan, saatat kokea elämäsi mahtavimman matkan.
- Tee kaikki ne asiat mistä haaveilet. Väitän, että ei ole olemassa yhtäkään asiaa mitä et voisi poikiesi kanssa tehdä. Mieti mitä ne asiat ovat joita niin kovasti kaipaisit tyttären kanssa ja toteuta ne poikiesi kanssa. Moni poika tykkää shoppailla ja leikkiä nukeilla, kun heille vain annetaan siihen mahdollisuus. Usein tyttären kaipuussa puhutaan siitä kuinka läheinen voi äidin ja tyttären suhde olla. Suhde poikaan voi olla aivan yhtä läheinen, ellei läheisempi, jos vain annat sille mahdollisuuden.
- Älä hyväksy ulkopäin tulevia oletuksia. Mitä jos kukaan ei koskaan kommentoisi negatiivisesti siitä, että sinulla ei ole tytärtä? Kaipaisitko tytärtä silloin yhtä palavasti? Rakenna itse totuus elämällesi ja lakkaa uskomasta satuja joita sinulle syötetään.
- Nauti siitä, että olet tärkein tyttö miehellesi.
- Anna ajan kulua. Se on monessa muussakin elämän asiassa sama juttu. Asia mikä nyt tuntuu kamalan merkittävältä ja maata mullistavalta voi ajan kuluessa muuttuakin todella merkityksettömäksi asiaksi. Anna itsellesi aikaa. Vuoden kahden päästä ajatuksesi voivat olla täysin erilaiset.
- Muista, että sinulla on jotain mistä moni unelmoi. Kulje ylpeänä poikasi tai poikakatraasi kanssa. On paljon äitejä jotka ovat aina halunneet nimenomaan poikia. Poikien äidit sekä VAIN poikien äidit-facebookryhmissäkin on paljon niitä äitejä, joiden unelma on ollut saada kolme tai viisi poikaa. Näistä haaveista harvemmin kehdataan julkisesti huudella, joten siksi ne eivät ole välttämättä kantautuneet korviisi niin todennäköisesti kuin tyttöhaaveet.
Lue myös:
Onnea on olla äiti pojalle- 10 syytä
Näin olet hyvä äiti pojalle
Öh…
Joo, ylipainoisella vanhalla akalla ne tyllit kauniilta näyttääkin…
Ei ole siskoja, ei kummityttöjä, ei ystäviä.
En pidä melusta, vauhdista saatika vaarallisista tilanteista, joukkuelajeista, urheilusta, konsolipeleistä….
Ylipäätään emme ole kiinnostuneita samoista asioista, eikä kukaan ole kiinnostunut shoppailusta.
Ei ole miestä.
Onpa surullista. Eikö poikasi pidä muista asioista kuin vauhdista,vaarallisista tilanteista, urheilusta ja konsolipeleistä? Meillä kaiken vauhdin lisäksi tykätään myös askarrella, rakastetaan eläimiä, kerätään kukkia ja tykätään kierrellä kauppoja. Oletko poikien ollessa pieni antanut heille mahdollisuuden tehdä kaikkea mistä pitävät? Muistathan myös, että vaikka sinulla olisi tytär ei hänkään välttämättä pitäisi shoppailusta tai tylleistä. Ja äitinsä kaveriksikaan hän ei varmaankaan haluaisi.
Surulliseksi tulin ennen kaikkea siitä, että koet ettei sinulla ole ystäviä. Minkä ikäiset lapset sinulla on? Kuulin juuri jostain mobiilisovelluksesta jossa äiti voi löytää äitiseuraa läheltä kotiaan. Kannattaa googletella. Ja minun mielestä nainen voi pukeutua tyttömäisen naisellisesti koostaan tai muodoistaan huolimatta.
Aurinkoa elämääsi.
Minä olen haaveillut tyttövauvasta ylä-asteikäisestä asti ja kieltämättä muiden tyttövauvauutiset ja äiti-tytär-hömpötykset ovat tuntuneet mnusta välillä todella pahalta – tuntuvat joskus vieläkin. Itselläni on kaksi poikaa ja molemmilla kerroilla olen tuntenut karvasta pettymystä nähdessäni rakenneultrakuvassa heiluvat kulkuset, toisella kerralla taisi ihan itkukin päästä. Nyt odotan kolmatta lasta ja sain tietää hänenkin olevan poika. Koko suku oli käsinkosketeltavan pettynyt, kun kerroimme vauvan sukupuolen. Eräskin lähisukulainen töräytti ihan suoraan, että “Eikäää! Voi harmi! Olin jo ehtinyt vaaleanpunaisia nuttuja kaupassa hipelöidä, onneksi en ostanut mitään.” :O 🙁 Aluksi minäkin olin vähän pettynyt, mutta nyt olen jo suorastaan innoissani. En tule koskaan saamaan tyttövauvaa, mutten ole nyt tässä vaiheessa ihan varma, että haluaisinkokaan… Mietin juurikin sitä tosiasiaa, että ei ole olemassa mitään sellaista, mitä en voisi poikieni kanssa tehdä. Olen myös helpottunut, ettei minulla tule koskaan olemaan murrosikäistä teinityttöä saman katon alla asumassa 😀
Olisin kovasti halunnut kirjoittaa yhden numeron lisää listaan mutta en uskaltanut. Se olisi ollut.
– Muista, että söpö pieni tyttö on joskus vielä ei niin söpö teini-ikäinen tyttö.
Tämä pätee myös poikiin, joista tulee niitä ei niin söpöjä teini-ikäisiä poikia.
Ja vielä… kolme veljestä! Ihan mahtava tiimi. Tulet olemaan heistä vielä NIIN ylpeä. Onnea.
Minulla on kaksi ihanaa tyttöä, mutta olen kaivannut poikaa. Nyt raskaana ja odotan kolmatta tyttöä ja hivenen petyin, kun sen ultrassa kuulin. Ei sillä, ettenkö hänestäkin onnellinen ole, olen varmasti! Mutta näin se menee..Ja tosiaan, kyllä tytöt ja pojat molemmat ihania ovat:)
Minusta kolme siskosta kuulostaa enemmän kuin täydelliseltä! Mieti miten hyviä ystävyksiä heistä voikaan tulla keskenään. Ehkä joku heistä saa tulevaisuudessa poikia ja sitten pääset mummina pieniä poikia pusuttelemaan. Parasta!
Itse olen pienoinen ihme: viisilapsisen perheen ainoana tyttönä saan usein kuulla ihmetystä ja “miltä sinusta nyt tuntuu” kysymyksiä. No, ihan tavalliseltahan se minusta tuntuu. Toki aina toivoin että tuleva sisarus olisi tyttö, mutta jotenkin aina oletin että poika tulee, niinhän sieltä aina tulikin. Nyt olen yhden pojan äiti itse. Toivoin hieman salaa tyttöä, mutta ei sillä sukupuolella oikeasti iin väliä ollut. Jotenkin oli sama fiilis, että poikahan se kuitenkin on. Tuntui enemmänkin siltä, että suvun harvat naiset pettyivät kun kuulivat että taas tulee miespuolisia sukuun. Itse olen koittanut teroittaa, että samoja juttuja voi tehdä kuin tyttöjen kanssa ja punaisia vaatteita saa silti ostaa. Ja jos joskus saankin tytön, niin ei se automaattisesti tarkoita että hän haluaa leikkiä nukeilla-itse en kauheasti leikkinyt. Kerran mieheni lohkaisi kun puhuttiin naimisiinmenosta, että voin ihan hyvin vaihtaa sukunimeni: minulla on viisi veljeä, joten eiköhän se sukunimi jälkipolville jatku 😀 (tiedän toki, että nykyään on ihan normaalia että mies vaihtaa nimensä eikä nainen).
Olen miettinyt joskus, että jos en olisi saanut lapsuudessani elää siskojen kanssa (meidän perheessä 4 tyttöä ja 2 poikaa) niin olisiko poikien äitinä oleminen jotenkin harmillisempaa? Mutta enpä usko. Sitä on kuitenkin ne “tyttöjen jutut” saanut elää jo, oli sitä ainut lapsi tai siskojen/veljien kanssa elänyt. Minä en edes erityisesti tykkää mistään “tyttöjen jutuista”. Kummityttöjen ja pikkusiskojen kanssa on tullut touhuttua aika vauhdikkaita ja tismalleen samanlaisia päiviä vietettyä kuin poikienikin. Missään kynsihuolloissa tai vastaavissa ei ole ollut tarvetta käydä. Aina kauhulla katson kun joku äiti häslää tyttönsä kanssa jotain meikki- ja laukkujuttuja. Minua ei sellaiset tekemiset lasten kanssa ole koskaan kiehtonut.
Esikoiseni on poika, ja “tyttöperheen” kasvattina olin aluksi hämilläni, vaikka sukupuolitoiveita minulla ei ollutkaan. Poika oli ainokainen melkein 6 vuotta ja hän on minulle niin täydellinen lapsi kuin olla ja voi. Nyt minulla on myös tyttö ja olen todella onnellinen, koska toivoin molempia sukupuolia MUTTA huomaan, että minussa eli pieni toive “kolmesta samasta” (tässä tapauksessa pojasta), kun lapsuudenperheessänikin oli 3 tyttöä ja siinä oli jotain hienoa. Nyt on pitänyt päästä yli siitä, että kolmen saman sarjaa en voi mitenkään saada 😀
Apinalauman äiti kirvoitti seuraavat ajatukset: Mun poika on fyysisesti vilkas ja tykkää pelata ja leikkiä taisteluleikkejä (tykkään niistä tosin itsekin), mutta mulla on ollut se “etu”, että hän on ollut ainoa pitkään ja meille on muodostunut todella vahva suhde. Tämän takia poikani on aika “aikuismainen” ja hänen kanssa voi jutella kaikesta maan ja taivaan välillä ja hänellä on varsin kehittynyt huumorintaju, luen hänelle kirjoja joista itsekin nautin, luemme samoja sarjakuvia jne. Eli vaikka hän on monella kriteerillä “poikamainen” poika, niin meillä on syvään yhteisymmärrykseen perustuva, ihana suhde. En voi kuvitella, että minulle muodostuisi tyttäreni kanssa yhtään voimakkaampi tai parempi suhde (toki varmasti ja toivottavasti tulee yhtä hyvä). Minusta nuo riehumisleikit, meteli jne. ovat pelkkää pintaa, eivätkä ratkaise sitä, miten palkitsevaa pojan äitiys voi olla.
Kiteytitpä hyvin tuossa lopussa, että pintaa se vain on. Joskus jos olen miettinyt kuinka mielenkiintoista olisi ollut kasvattaa tyttöä ja “kokea molemmat” niin hyvin pian kuitenkin tajuan, että jos minulla olisi molempia niin kokisin myös kiinnostavana poikajoukon tai tyttöjoukon kasvattamisen. Välillä nyttenkin käy niin, että kun näen äidin monen pojan kanssa niin ihan jään tuijottamaan ja mietin kuinka siistiä tuo on. Kunnes tajuan, että minullahan on samanmoinen pesue ???? ei sitä aina muista.
Tässä oli pari neuvoa jotka omasta mielestä oli todella lapsellisia, ensimmäisenä nyt tuo että poistetaan kaikki kaverit joilla on jotain mitä minulla ei ole, täh?
Kuka aikuinen ihminen poistaa ystävän sen takia koska hällä nyt on tyttölapsi ja luonnollisesti haluaa lapsestaankin jotain postata.. Yhtälailla se mielensäpahoittanut kirjoittaisi omastaan jos sellainen olisi, olisko se sitten OK että kaverit poistaa sen takia?
Toinen oli sitten tuo että voi nauttia että on miehelleen tärkein tyttö, tämä kohta oli siinäkin mielessä huvittava että olet aiemmin painottanut sitä ettet ole ”mikään tyttö”. Itseäni ei haittaa yhtään että oma tytär on se ykkönen miehelle, onhan hän minullekin ja niin kuuluukin olla. En osaa olla ”mustasukkainen” lapsesta, enkä kaipaa mitään kärkipaikkaa, ei se mikään kilpailu edes ole.
No ei sitä hyvää ystävää tietenkään tule poistaa, mutta julkaisut voi piilottaa. Kyllä minä olen tehnyt tätä muutenkin jos en tykkää jonkun ystäväni päivityksistä. Mitä minä niitä katselen, jos niistä tulee selvästi itselle ärsyttävä olo. Poistaminen tulisi kyseeseen ehkä sellaisten facebook-kavereiden kohdalla, jotka nyt voisi muutenkin sieltä poistaa. Tämä teksti on tehnyt helpottamaan sellaisen äidin oloa, jolla on kova tytönkaipuu. Ei ajatuksissani ollutkaan miellyttää äitiä jolla on tytär. Joten siitäkin huolimatta, että sinusta (ja ehkä jostain toisestakin) on tyhmä kohta tuo, että voi nauttia siitä kun on miehelleen sen tärkein tyttö, niin siltikin kehotan nauttimaan siitä jos sillä saa itselleen paremman mielen. Kyllä minä ainakin nautin siitä ja saan nauttiakin. Eikä se ole mikään kilpailu kun meillä ei ole tytärtä. 🙂
Miksi tyttöhaaveesta pitäisi päästä eroon? Omien tunteiden tukahduttaminen vain lisää pahaa oloa ja oireilee eri tavoin myöhemmin. Eletään ne omat tunteet ja vaikkei haaveet toteudu, niin ei niistä tarvi sen vuoksi kai luopua.
Olen kanssasi samaa mieltä,että tunteita ei pidä tukahduttaa (oli suru mikä tahansa), mutta surussa märehtiminen on turhaa. Olen törmännyt muutamaankin äitiin jotka vielä aikuisten lasten vanhempina harmittelevat jotain, vaikka sitä että ei tullut ikinä sitä tytärtä. Minusta se on säälittävää. Ihminen voi itsekin päättää päästä eroon tietyistä toteutumattomista haaveistaan. Se ei ole pidemmän päälle hyväksi märhetiä niitä asoita mitä ilman jäi tässä elämässä, vaan keskittyä ennemiin siihen kaikkeen mitä sai tässä elämässä. Jos tätä toteutettaisiin (monessa muussakin asiassa) niin ihmiset olisivat paljon onnellisempia.