Kesäkuussa saimme sähköpostiimme kutsun lähteä Visit Estonian tarjoamalle matkalle, aiheena Viro lapsiperheille. Matka kestäisi 5 päivää heinäkuussa. Kyse ei ollut mistään tavallisesta matkasta vaan Family game 2017– reissusta, jossa saimme kunnian edustaa Suomea ja testata miten Viro lapsiperheille sopii.
Viro lapsiperheille testaus oli kokeilemisen arvoinen. Sen lisäksi, että saimme tutustua Virossa uusiin paikkoihin, saimme viettää perhelomaa yhdessä, syödä upeissa ravintoloissa, yöpyä mukavasti ympäri Viron, niin saimme myös tutustua mahtaviin uusiin perheisiin Latvian, Viron sekä Venäjän edustajiin. Kokemus oli mahtava.
Haluamme kertoa, että Viro on paljon muutakin kuin Suomalaisten tuntemat Tallinna ja Pärnu. Jos ottaa rohkeasti auton alleen, niin Virosta löytää kauniita ja ihania kohteita lapsiperheille paljon muualtakin. Virossa liikkuminen ja yöpyminen on edullista, välimatkat ovat kohtuullisia kulkea pientenkin lasten kanssa. Joten ei kun matkaan!
Tälle matkalle lähti Suomen edustajaksi Poikien Äidit tiimin Jonna perheineen. Äiti +isä + neljä poikaa.
Päivä 1.
Olimme saapuneet Tallinnaan edellisenä iltana. Yövyimme Meriton Hotellissa, missä oli paras aamupalatarjoilu mitä olen koskaan eläissäni missään hotellissa kohdannut. Smootheja, hedelmiä paloina, useita puurovaihtoehtoja, croisantteja, pannareita ja vaikka mitä.
Familygame ja Viro lapsiperheille teema starttasi Laitse Rally Parkissa, mikä olikin myöhemmin kysyttynä Ossianin ja Oliverin suosikki juttu koko lomalla. Lapset ajoivat ensin polku- ja sähköautoilla liikennepuistossa ja pääsivät sen jälkeen kokeilemaan kauan odottamaansa cartingia. Jokainen poika pääsi vauhdikkaaseen carting- autoon. Ollie istui minun vieressäni ja pääsi kokemaan vauhdin hurmaa siinä. (Tosin poika ei tykännyt yhtään, kumma juttu. Sama on miehelläni kun istuu kyydissäni tavallisessa autossa.)
Tämän jälkeen ajoimme Lounaalle Laitse linnaan. Siellä saimme tutustua lähemmin muihin Familygame perheisiin. Latvian perheellä on kolme tytärtä ja heidän kanssaan tuntuikin synkkaavan meillä erityisen hyvin. Samanlainen tiimienergia löytyi heidän tyttäriltään kuin meidän pojiltamme. Perheen isä oli kohdannut valitettavasti samanlaista kommentointia ja painostusta pojan saamiseen, kuin mihin me poikien äiditkin olemme tottuneet ja mistä on paljon blogissani sekä Poikien Äitien facebookissa kirjoitettu. Juttelimmekin aiheesta pitkään.
Kuulimme myös jännittäviä tarinoita Laitse linnasta, jossa huhujen mukaan pitäisi kummitella öisin. Linnassa voi myös yöpyä tai järjestää vaikkapa häät, joten jännitystä kaipaavat voivat käydä tsekkaamassa huhun todenperäisyyden.
Lounaan jälkeen siirryimme lautalla Saaremaalle. Siellä vierailimme Nautse Ostrich farmilla. En ole suuri eläintarhojen ystävä, mutta kotitilat ovat ihan mukavia. Pojat pääsivät syöttämään strutseja ja kokeilemaan kuinka painava on strutsin muna. Ossian sai napattua haaveilemansa selffien laamaan kanssa. (Älkää kysykö miksi, sillä en tiedä)
Illalliselle menimme Vanatoa Farmille ja siellä myös yövyimme yön. Farmi oli aivan ihanan tunnelmallinen paikka. Sitä voin suositella kaikille lapsiperheille jos suuntana Viro. Hyvää ruokaa, kotoisa ja edullinen majoitus sekä aivan ihana luonto. Pojat leikkivät muiden lasten kanssa hippaa ja piilosta pihalla, me vanhemmat vaihdoimme kuulumisia terassilla. Läheltä löytyi myös merenranta jossa sijaitsi idyllinen pieni kahvila. Kävelimme poikien kanssa katsomaan auringonlaskua rantaan ja takaisin tullessa kulutimme energiaa juoksemalla metsässä.
Päivä 2.
Aamupalan jälkeen ajoimme minun mielestäni Viron mielenkiintoisimpaan nähtävyyteen. Kaalin kraateri on syntynyt meteoriitin törmäyksestä arviolta noin 4000-7500 vuotta sitten. (Asiasta ei ole päästy vielä yhteisymmärrykseen.) Nyt sen pohjalla on vettä ja reunat sen ympärillä nousevat korkealle sen ympärille.
Myös kraateriin liittyi uskomuksia. Uskotaan, että jos rakastuneet kävelevät kraateriin ympäri käsi kädessä, on heidän rakkautensa ikuista. Emme voineet ohittaa tätä tilaisuutta, joten kävelimme Pekan kanssa kraateriin ympäri käsi kädessä. En muista milloin olisimme pidelleet toisiamme kädestä viimeksi niin pitkään. Niin pitää tehdä ehdottomasti taas useammin.
Kraaterin jälkeen suuntasimme mahtavaan Kuressaare linnaan. Kävelimme kaunista mukulakiveä sisälle linnaan ja kävimme ihan tornissa asti. Tämän jälkeen pääsimme kisaamaan jousipyssyillä, annoimme haastattelun Viron tv:lle ja Pekka takoi omin käsin naulan. Siitä tuli hieno, laitamme sen talomme uuteen laajennukseen.
Lounaan söimme tällä kertaa vanhaan tuulimyllyllyyn rakennetussa ravintolassa nimeltä Veski. Se sijaitsi aivan linnan vieressä, joten siellä kannattaa samalla käydä jos vierailee Kuressaare linnassa.
Mahat täynnä lähdimme kiipeilemään Hallikivi seikkailupuistoon. Samanlaisia löytyy meiltä Suomestakin. Tämän paikan hyvänä puolena se, että radat oli rakennettu melko matalalle. Jos joku kärsii korkeanpaikankammosta niin kiipeily saattaa silti onnistua. Kaikki paitsi Ollie suorittivat jokaisen radan läpi. Olipa hauskaa!
Illallisen söimme kauniilla merenrannalla sijaitsevassa GOSPA hotellin ravintolassa. Ikkunasta näkyi satama veneineen, ruuaksi söin punajuuripastaa ja lasin viiniä. Lapset kiirehtivät ruokailua, koska halusivat polskimaan spaahan. Uimme ja saunoimme illalla vielä monta pitkää tuntia ja istuimme katsomassa auringonlaskua huoneemme parvekkeelta. Mielettömän ihana hotelli, upealla sijainnilla. Suosittelen.
Päivä 3.
Viro lapsiperheille katsauksemme jatkui. Kolmantena Familygame päivänä koimme ikimuistoisen hetken Panga rantajyrkänteellä. Mielettömän upeat näkymät jyrkänteeltä alas. Merenpohjan näki täysin. Jos jyrkänteeltä löytää kiven jossa on reikä keskellä, niin sen uskotaan tuovan löytäjälleen onnea. Ei löytynyt kiveä, mutta olo oli onnekas siinä katsellessa oman perheen kanssa sitä upeaa näkymää. Ei sitä sen enempää onnea edes nainen tarvitse.
Tuulimyllyjä pääsimme ihastelemaan lisää Anglan tuulimyllykylään. Poikia kiinnosti kuitenkin enemmän puput, vuohet ja muut kotieläimet mitä sieltä löytyi. Pojat opettelivat leipomaan leipää ja pakko myöntää, että se taisi olla ensimmäinen kerta äidillekin. Lounaaksi pojat saivat lettuja! Kyllä lettuja! Siitä puhuttiin pitkään. Tai pojat puhuivat ja minä koitin unohtaa. (Yritin tilata jotain ihan muuta.)
Siirryimme seuraavaksi lautalla takaisin mantereelle ja pääsimme suokävelemään Marimetsa bogiin. Tai minä jäin Ollien ja Oscarin kanssa itikoiden syötäväksi keskelle metsää, mutta muut perheestämme menivät. Kokemus sekin, Ossian mulahti reittä myöten suohon, mutta muuten oli mennyt kuulemma mukavasti.
Päätimme yhteisen matkamme muiden perheiden kanssa illallisella Viking kylässä. Jälleen kaikkia muita asioita enemmän lapsia kiinnosti pupunpoikaset joita oli ulkoaitauksessa iso liuta. Omia pupujakin taisi pojille tulla jo vähän ikävä ja tietysti Kookos koiraa. Söimme maittavan illallisen ja katsoimme yhdessä hauskoja kuvia reissultamme. Oli yllättävää kuinka lyhyessä ajassa kaikki perheet olivat tulleet tutuiksi toistensa kanssa. Kaikkea kokemaamme vieläkin upeampaa oli tutustua näihin ihmisiin. Järjestäjistä puhumattakaan.
Kisa ei sen totisempi ollut kuin kuvien ottamista tiettyjen nähtävyyksien edessä. Kaikki perheet läpäisivät tehtävät ja saivat myös muistoksi omat tittelit kisasta. Meidän perheemme valittiin ”yllätys yllätys” Family game 2017 Machoimmaksi perheeksi.
Kotia kohti…
Vietimme vielä seuraavan päivän oman perheemme kanssa kauniissa ja aurinkoisessa Tallinnassa, kierrellen vanhaa kaupunkia ja ihastellen markkinoita. Satuimme paikalle Pride-paraatin aikaan ja saimme hienon tilaisuuden kertoa pojille moninaisuudesta sekä yhdenvertaisuudesta, jotka ovat tärkeitä asioita meillekin.
Vaikka kirjoitankin blogia hyvin ”sukupuoli edellä”, niin loppujen lopuksi ydin ajatus blogissa, sekä Poikien Äitien facebookissa on juurikin se sama: yhdenvertaistaminen. Toivon yhdenvertaistavani edes hieman sitä ajatusmaailmaa miten suhtaudutaan perheisiin joihin on siunaantunut useampi lapsi samaa sukupuolta. Meidän kaltaiset perheet eivät kaipaa sääliä, eivät ihmettelyä, eivätkä todistelua siitä, että olisimme jääneet jostain paitsi. Meidän kaltaiset perheet ansaitsevat perherauhan!
Kiitos Visit Estonia (erityisesti automme teipeistä, joita pojat eivät anna vieläkään irroittaa autosta ja joita yritän kuitenkin pikkuhiljaa huomaamatta repiä irti), kiitos kisaajat Viron, Latvian ja Venäjän perheet, kiitos meidän reippaat pojat, joiden kanssa on ihan huisin hauskaa ja helppoa nykyään matkustaa yhdessä. Viro lapsiperheille on nyt testattu toimivaksi! Kiitos.
