Tämä on tarina siitä, miten poikani joi itsensä melkein hengiltä.
Mun poika, pieni iso poika! Se oli vähän liian suuri syntyessään, melkein viisi kiloinen. Kiltti vauva! Se halus isona tulla ritariksi, “mustaksi litariksi”. Se harrasti urheilua kilpatasolla. Se ei oo ollut koskaan paras koulussa, silti on yrittänyt. Sit se kasvo mua pidemmäksi, pääsi tänä kesänä ripille. Sillä on paljon kavereita. Mukavia nuoria miehen alkuja ja muutama nätti tyttökin. On ne meilläkin käynyt ja ovat tervetulleita olleet ja ovat. Kohta sen pitäs alottaa oma elämä. Opiskelu, ehkä seurustelu.
Tää kesä on mennyt vähän lujaa. Ei mitää maata mullistavaa. Vähän säännöistä lipsumista, vähän valehtelua. No normaalia pyristelyä napanuorasta irti. Joistain on sanktiotakin tullut. Ne on kärsitty ja asiasta juteltu. Ollaan muutenkin aina paljon puhuttu. Tietää kyllä mikä on oikein ja mikä väärin.
Päivä jolloin kaikki muuttui
Koulu alkaa kohta. Maanantaina juteltiin, koulusta, sen tärkeydestä, kotiintulo ajoista ja säännöistä kouluvuonna. Olihan kesä mennyt vähän niinku pellossa. Luottamuksesta, kaikesta! Oli hyvä keskustelu!! Tiistaina poika soitti “saanko mennä kaverille yöksi?” Mietin että huomenna on viimoinen vapaapäivä sit alkaa arki. “Kenelle? Tietääkö sen vanhemmat? Onko ne kotona?” “Juu,juu” “Ok” Miksi mie en soittanut kaverin vanhemmille? Miksi mie annoin luvan?!?
Mistä olisin voinut tietää, se oli päivä, kun poikani joi itsensä sairaalaan.
Lue myös: Nuorten poikien kondomit vie vanhemmat vararikkoon
Tiistai keskiviikko välinen yö 01:30 ei numeroa soittaa “Haloo?” Kuka soittaa tähän aikaan yöstä?!?! “Keskussairaalasta sairaanhoitaja täällä. Oletko tämän pojan äiti? Hänet on tuotu ambulanssilla 23:30 tänne täysin tajuttomana” “APUA!!!” “Häneen ei saada minkäänlaista kontaktia, verestä otettu alkoholipitoisuus 2,65. Tilanne on vakava” “Mitenkä kaverit? Onko kunnossa? Miten tämä voi olla mahdollista?? Tulen sinne!!!”
Soitto isälle! Keskussairaala lasten osasto! Se kuva pojastani letkuissa ja piuhoissa, täysin elottomana! Sitä en unohda koskaan! “On ollut onnea että joku soitti ambulanssin. Hänet on tuotu viime hetkellä.” Siinä sängyn laidalla oli aikaa miettiä, mitä oon tehnyt väärin, miksi, miten, kuka??!!??
Isä jää sängyn viereen, lähden käymään kotona. Pitää hakea puhtaat vaatteet, kotiin me mennään, ei oo muuta vaihtoehtoa!! Kun tuo tästä selviää, pakko selvitä, miun poika, ei kyllä tuu selviämään miun käsittelystä! Ei pääse kotoa enää koskaan ulos!!
Kuuden jälkeen ensimmäinen elon merkki!! Se helpotuksen tunne!!! Se että voin olla sille vihainen ja pettynyt! Se on hengissä!! Luojan kiitos se on hengissä!!! Rakastan sitä nuorta naista joka soitti ambulanssin! Se pelasti minun lapseni hengen, minun pojan!
Lue myös -Poikien Äiti blogi: Äiti, tätä on luvassa kun pojasta tulee teini
Äidin herätys
Syy miksi luet tätä: Minä en koskaan olisi uskonut että minun poikani tekisi mitään tälläistä! En syytä ketään! Tiedän että hän on itse vodka pullon ostanut joltain, itse sen päätöksen tehnyt ja itse sen juonut! Haluan että sinä poikani kaverin, ystävän, tutun vanhempi tiedät! Sinun lapsi on voinut olla mukana näissä juhlissa.
Hän on voinut olla se kuka ambulanssin soitti. Hän on voinut olla se kuka otti pullosta huikkaa. Hän on voinut olla se kuka on joltain pullon saanut ja sen minun pojalleni myynyt. Hän on voinut olla se joka on sille sanonut et nyt rauhotu, älä juo enempää! Hän on voinut olla se joka oksentavaa poikaani auttoi. Hän on voinut olla se kuka oli kotona jo nukkumassa. Hän olisi voinut olla se, minun poikani tai tyttöni.
Lue myös: Olin raskaana tietämättäni ja jouduin suoraan synnyttymään
Minä en koskaan olisi uskonut että poika olisi tehnyt mitään näin tyhmää!! Poikani joi itsensä sairaalaan, se yllätti minut täysin. Sen piti tietää! Nyt minä tiedän!! Minä annan poikani kavereille minun puhelin numeroni. Haluan poikani kavereiden puhelin numeron. Äläkä sinä poikani kaverin vanhempi säikähdä kun tulen oven taakse tai soitan sinulle ja pyydän sinun numerosi! Soita minulle jos lapsesi on saanut minulta luvan tulla meille yöksi! Varmasti luvan onkin saanut mutta varmistathan sen!
Minä soitan sinulle! Minä etkä sinä voi vahtia meidän nuoria 24h mutta jos me yhdessä? Me kaikki?! Kiitos että jaksoit lukea! Kiitos että poikani on hengissä! Toivon että tämä tarina herättäisi edes jonkun nuoren ja tälläistä ei tapahtuisi kenellekkään! 
Sana on vapaa -blogi on meidän kaikkien kirjoittama blogi. Kirjoituksia voi lähettää osoitteseen, sanna@poikienaidit.fi
Tuo, jos huumeetkin, on ollut pahin painajaiseni siitä asti, kun esikoiseni syntyi.
Nyt murrosiän kynnyksellä jaksan olla peloissani edelleen.
Meillä ei helpota tuskaa se, että yhdellä (ehkä toisellakin) on tarkkaavaisuushäiriö ja niillä nuo viina- ja huume- kokeilut on usein pahempia ja tulee aikaisemmin.
Olet aika valveutunut Jonna-Emilia. Jos joku niin sinä selviät niin voittajana kuin se tilanteeseen nähden on pahoissa paikoissa edes mahdollista. Melkein voin tuntea tuskastuneisuutesi tiedosta mitä tarkkaavaisuushäiriö on, mitä se ennustaa. On hyväkin olla varuillaan silloin kun on syytä. Ei vara venettä kaada.
Kiitos, sanasi merkitsevät minulle paljon. <3
Tarina on tuttu myös minulle. Sairaalareissu, parin päivän tiedottomuus ja 2vk “järjen lähtö” olivat kova pala vanhemmille ja itsellenikin kun aloin parantua puolen kuukauden kuluttua. Minut oli luretettu varmaan kokeilemaan yhden äidin toimesta psyl.lääkettä ja siihen raaka viina venäläinen. Olin 15 ja en enää uskonut että elän yli 18 vuotiaaksi vaikka rakastin jo silloin elämää, kyse oli muusta. Maailma oli tyly. Pidetään siis poikasista huolta.
Tuo tarina on varmasti monelle äidille/isälle hyvin tuttu. Jos nyt ei sairaala kuntoon niin ainakin näitä ensimmäisiä kalja/viina kokeiluja on tosi monella murkkuikäisellä. Sama oli meillä, ikinä en olisi uskonut että poikani 15 vuotiaana vetää ensimmäiset känninsä ja me etsittiin häntä se yö kissojen ja koirien kanssa. En unohda koskaan sitä suunnatonta huolta mikä silloin oli, loppujen lopuksi oli jonkun kaverin luo sammunut ja seuraavana päivänä palasi kotiin. Ja poika oli tosi kiltti, aivan tavallinen äidin “pikku ” poika josta en olisi ikinä uskonut että lähtee hölmöileen porukan mukana. Tämän jälkeen oli myös iltoja jolloin soiteltiin perään ja vahattiin missä menee milloinkin. Ei siihen mitkään kotiarestit jne auttaneet yhtään mitään. Huh huh kun muistelee noita aikoja, se on taivahan tosi kun sanotaan että pienenä muksut polkevat äitinsä helmoja, isona sydäntä! Silloin niin kaipasin niitä aikoja kun lapset olivat siinä silmien alla ja laitettiin nukkumaan ja kaikki kotona jne, silloin sen vasta tajuaa miten äärettömän helppoja aikoja ne on. Nauttikaa siis kaikki äidit pikku lapsi ajasta täysin rinnoin!
Jokainen vanhempi säikähtää yöllistä puhelua ja tilanne varmasti ollut vakava. Mutta lasten sairaanhoitajana olen teho-osastolla nähnyt saman usein. Nuoria, jotka kokeilevat ekaa/ensimmäisiä kertoja, eivätkä tajua rajojaan ja usein juuri juodaan väkeviä. Voin lohduttaa, että näitä sattuu kaikenlaisiin perheisiin eikä siitä pidä vetää vahvoja johtopäätöksiä. Paljon surullisempia ovat ne nuoret, joiden osoite on laitoksessa, taustalla useita vastaavia episodeja eikä kukaan enää tule katsomaan eikä huolestu heistä.
Meillä kävi samoin, ja samasta koulusta puolen vuoden sisään 4 muuta joutunut myös sairaalaan kokeilujen vuoksi. Viimeisin viime viikonloppuna. Tämän on loputtava, ja se on hullua.
Apua! Meidän pojan ylätasteella kanssa yksi tyttö joi tässä taannoin itsensä sairaalaan. Tosi surullista ja nämä tapahtuu ihan tavallisille perheille, että ihan kaikille meille voi käydä näin.
Valitettavasti nuoret unohtavat kaiken mitä vanhemmat ovat puhuneet alkoholin ja huumeiden vaaroista kun lähtevät kavereiden kanssa pitämään hauskaa. On paljon hyvästä onnesta kiinni miten käy.
Näinhän se on!
Kurja kuulla, että teillä kirjoittajilla on kokemuksia sairaalaan alkoholin vuoksi joutuneista nuorista. Onni on kuitenkin niiden nuorten puolella, joiden sairaalakäynti jää vain yhteen eikä jatku enää yhden kerran jälkeen. Ja tätä toivon kaikille nuorille.
Meidän perheeseen kuuluu jo aikuinen poika, joka on jo pitempään ollut useamman päivän sairaalahoidossa yleensä viikon tai kahden viikon juomaputken jälkeen. Ja tätä kierrettä on jatkunut jo useamman vuoden. Kierre alkoi pikku hiljaa sen jälkeen, kun poika täytti 18 vuotta. Nyt poika on jo 24-vuotias, mutta kierre vain pahenee, sillä pojastani on tullut alkoholisti. Kaikki keinot lopettaa pojan juominen on käytetty. Yritin muutaman vuoden ajan mm. päivittäin tukea poikaani päihteettömään elämään, mutta valitettavasti en onnistunut yrityksissäni. Silti toivon ihmettä tapahtuvaksi eli sitä, että poika pääsisi jälleen elämään tervettä ja onnellista elämää.
Toivon kaikille nuorille ja meille aikuisillekin mahdollisimman päihteetöntä elämää. Onnellisuus lähtee siitä, että osaa iloita elämästä ilman terästyksiä.