Poikien pyssyleikit: hyvä vai paha?
Poikien äitien keskusteluissa, poikien pissausasennon lisäksi, toinen kuumaperuna on poikien pyssyleikit.Tämä aihe jakaa mielipiteet vahvasti kahtia. Facebookissa käydyn keskustelun mukaan poikaperheiden äideistä 3/4 sallii pyssyleikit ja 1/4 ei salli.
Niissä perheissä joissa pyssyleikit sallitaan ollaan pääsääntöisesti tarkkoja siitä, että leikin ulkopuolisia ihmisiä ja eläimiä ei osoitella pyssyillä. Pyssyleikit sopivat äitien mielestä myös paremmin ulkotiloihin.
Nykyään yksi suosituimmista leluaseista on Nerf-pyssyt. Niitä löytyy hyvin monesta lapsiperheestä. Nerf-sotaa leikkiessä on hyvä pitää suojalaseja, jotta panokset eivät vaurioita lasten herkkiä silmiä.
Poikien pyssyleikit on jotain muuta kuin väkivaltaleikkejä
Iso osa pyssyleikit kieltäneistä äideistä kokee, että sotaleikit ovat brutaaleja ja pyssyleikit tekevät pojista väkivaltaisia aikuisia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Lastenpsykiatrit, perheterapeutit ja muut ammattilaiset näyttävät olevan yksimielisesti sitä mieltä, että pyssyleikit ovat lapsille enemmänkin jännittäviä roolileikkejä ja jopa osa pojan kehittyvää identiteettiä. Lapselle pyssyleikki näyttäytyy erilailla kuin aikuiselle.
Jos lapselta kieltää pyssyleikit ei se välttämättä muuta mitään. Pyssyleikeistä kiinnostunut lapsi saattaa nakertaa pyssyn itselleen vaikka näkkileivästä. Tärkeintä olisikin valvoa leikkien kulkua ja puuttua asiaan jos lapsen leikit pyörivät aina yhden teeman ympärillä.
Suhdesoppa sivuston: Elämäni Poikana kirjoitus on lukemisen arvoinen. Aiheesta siinä kommentoi Jari sinkkonen.
Moi!
Mahtava kuva pojista! En näe itse tuossa mitään väkivaltaista. Hieno roolileikki menossa, mikä kehittää motoriikkaa (myös hieno) ja vuorovaikutusta, syventää veljesten sidosta ja valmentaa ryhmätoimintaan iästä huolimatta. Yhteenkuuluvuus on minusta tässä se juttu. Meillä pojat, 4v ja 2v leikkivät pyssyleikkejä, ja itse leikin mukana niin hyvin kuin vain pystyn. Ihan isin tasoinen en ole. Mutta kieltää tätä en soisi, koska on luontainen taipumus monelle lapselle. Näin lapselle,koska monet tytötkin on mukana pyssyleikeissä.
Nimenomaan. Vähän sama kuin painileikeissä, silloin kun se on leikkisää ja kaikilla on kivaa, niin se on ok. Sitten jos joku ottaa liian tosissaan tai muita sattuu, niin ei!
Pyssyleikkejä leikkivät sekä isosisko että pikkuveli. Kyllä pyssyt enemmän on kiehtonut poikaa, mutta molemmat tykkää. Vesipyssyt on aina ollut tytön mieleen, pojalle hommattiin ekat nerf-aseet kun kaveriperheen luona niihin suuresti ihastui.
Nerf-aseet on ihan hauskoja. Meillä niillä pelatessa on suojattu varmuudeksi vielä silmät, mutta muutenkaan päähän ei saa ampua. Panokset häviää aina niin nopeasti, että likit muuttuu pian panoksettomiksi.
Olen vasta alle pyssyleikki-ikäisen pojan äiti, joten kotona en ole vielä pyssyjä nähnyt, mutta kommentoin opettajan ja koulun näkökulmasta.
Ainakin yläkoulun alkuun asti näytelmissä ja saduissa toistuu aina kuolema aiheena. Näytelmissä etenkin kuoleminen ja tappaminen ovat koomisia (kuten näytelmäkohtaukset usein muutenkin), ja kirjoitelmissa verisiä. Leikkiähän tämäkin on, ja leikin kautta lapsi, isokin, käsittelee itselleen vaikeita ja isoja aiheita. Samasta syystä myös kirjallisuudessa kerroaan vaikeista aiheista: empatia ja käsityskyky kehittyvät, eikä ensimmäinen todellisen kuoleman kohtaaminen ole pelottava uutiskuva tai mummon kuolema – ja taas näiden jälkeenkin on tervettä ja normaalia, että oudot ja pelottavat jutut toistuvat leikeissä. Leikkien kieltäminen ei ole ratkaisu, mutta totta kai asiaa pitää avata ja selittää. (Ja olla tietysti tuntosarvet herkkänä, jos leikit pyörivät pelkästään väkivallan tms. ympärillä…)
Kiitos opettajan näkemyksestä. Täällä kotona sellainen kunnon perinteinen “sotaleikki” on hyvin toimivaa yhdessä tekemistä. Meidän pojat väistävät kadulla kastemadotkin ja jokainen leppäkerttu pelastetaan vahingoittumana luontoon. Minkäänlaista halua satuttaa muita ihmisiä tai eläimiä heillä ei ole, vaikka sotaleikkejä leikkivätkin. No ei niitä meillä kovin paljon kyllä leikitä, mutta välillä.
Minä en myöskään nää mitäään pahaa pyssyleikeissä, kunhan kaikilla on kivaa ja sivullisia ei ammuta. Tykkään itsekin niitä leikkiä. Ainoa mikä vähän rassaa on kun 9v isoveljen jutuissa toistuu kuolema, tappaminen ja väkivaltaiset termit (siis poika on tosi kiltti eikä ole mitään käytösongelmaa, vaan tosiaan leikkien/vitsien yhteydessä tulee nämä), ja tuntuu ikävältä kun 3v pikkusisko tietysti on alkanut myös toistella näitä. Hän tuntuu liian pieneltä puhumaan sellaisia. Mutta kun on näin isolla ikäerolla lapset niin on ihana katsoa (apua, olenkohan jotenkin sairas :D) kun 9v ja 3v juoksee vaanimassa toisiaan laser- tai nerf-pyssyjen kanssa, 3v pitää täysillä puolensa ja molemmilla on hauskaa. No leikkii ne joskus muutakin…
Meidänkin 4v on mukana leikeissä vaikka ei niistä mitään ymmärräkään.
Nyt bongasin tämän mielenkiintoisen postauksen! Meillä minä, äiti, tuen ja ymmärrän kohta viisivuotiaan taisteluleikkejä, mutta isä ei halua niistä kuullakaan! Nyt asumme kahta taloutta ja lapsi on selvästi hieman sekaisin 🙁
Ehkä lapsi oppii jossain vaiheessa, että eri perheissä on eri säännöt ja sopeutuu kahden perheen sääntöihin? Ikävää kyllä, jos kasvatusperiaatteet kovinkin rajusti poikkeavat toisistaan.