Kiihkeät suudelmat bussissa, huumaavat humalaiset kopeloinnit taksijonossa, yllättävät polvistumiset kotiovella avaimien pyöriessä raastavan kauan lukkopesässä. Tiedättehän, kun ei vaan saa toisesta tarpeekseen ja ympäröivä maailma on yleisönä hekumallisille teatraalisille hellyydenosoituksille? Mihin helvetin syövereihin kuumaakin kuumemmat tunteet unohtuvat toista kohtaan, kun kerran ah niin ihana seksielämä vaihtuu noh niin kuivaksi kyntöpelloksi?!
Ja täällä on kuulkaas kynnetty, jo puoli vuotta ja pari kirosanaa päälle! Toki tämänkin kirjoittamisen sijaan, voisi herätellä karhua pesässä, kutitella kettua kolossa ja sivellä riisipiirakkaa voiveistä vasten, mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Kiihkeät suudelmat, humalaiset kopeloinnit ja polvistumiset kotioven edessä johtavat useammilla pariskunnilla väistämättä söpöisen masun kasvattamiseen, onnelliseen odotukseen ja haaveisiin auvoisesta perhe-elämästä. Sitähän se onkin kaikessa ihanuudessaan ja oli myös meillä. Mutta jos mietitään puhtaasti seksielämän kannalta, on meidän parisuhteessa käynyt se kuuluisa inflaatio. Kun sivusta silmäilen tuota toista puoliskoa, on hän edelleen se tirisevän kuuma, vapisevin käsin ovea avaava laatuyksilö, jonka halusi tainnuttaa kynnykselle.
Lue myös: Pettäminen tuntuu pahalta myös minusta, pettäjästä
Kateellinen ja katkera loppuelämän?
Silti Nukkumatin unohdettua osoitteemme, vaipanvaihtosulkeiset ja teini-ikäisen väsymätön tahtojen taistelu, unohtamatta pyykki-Himalajaa, iki-imurointia ja kaaoksen räjäytystä. Jossain välissä pitäisi vielä töihinkin raahautua. Voin sanoa, että veret pysäyttävä seksi ei ensimmäisenä tule mieleen, kun päivän päätteeksi kuola poskella ihmettelet lähietäisyydeltä, milloin sohvan väri on vaihtunut valkoisesta harmaaksi.
No, emme heitä kirvestä kaivoon. Kuuntelen pumpattavan Barbaran näköisenä, kuinka joillakin pareilla on seksiä edelleen jopa joka päivä ja useitakin kertoja päivässä. Milloin vilahdetaan salaa saunaan, vedetään vessaa viidennen kerran ja annetaan lasten ruutuajan paukkua. En usko. Kaikki on toki mahdollista. Siihen asti työnnän pyöreään suuhuni banaania ja haaveilen villistä tulevaisuudesta. Terveisin kateellinen ja katkera..
Lukijan kirjoituksia voi lähettää jonna@poikienaidit.fi
Jokaisella äidillä on oikeus saada äänensä kuuluviin!
Meillä noita lapsia pyörii 3 ja nuorin 2kk ikäinen. Minä haluaisin mutta mies on liian väsynyt. Meillä kun seksittömyyden mukana meni muukin läheisyys. Tällä hetkellä tuntuu että ollaan vaan kavereita jotka hoitavat lapsia. Kysynyt olen monta kertaa ja aina joudun pettymään…kuulemma pitäisi odottaa. Olen heittänyt hanskat tiskiin….ei sitten! Minä en aloitetta tee..en tee!
Minä haluaisin..ja kuulemma olen haluttava ja puhutaan naimisiin menosta ym. Mutta haluanko sitoutua mieheen jonka kanssa ei ole intiimiä??? Siinäpä mietittävää! Jos mua nyt kosittais, olisi vastaus ei!
Ikävä kuulla, olisiko teillä mahdollisuus istua ammattiauttajan kanssa alas ja käydä läpi näitä parisuhteen solmukohtia? Monelle on ollut siitä apua. Tsemppiä sinne.
En. Neljä vuotta meni ihan ok, mutta keväällä alkoi seksihalut heräämään. Ja koska omaa miestä ei huvita, keskustelujen jälkeen päädyttiin siihen, että hoidan seksihommat muualla. Ja kyllä sitä saa kun etsii oikeista paikoista, eikä kyse ole tod mistään kännipanoista 🙂
Väliaikainen haluttomuus on kuulunut omaan parisuhteeseen. Asiasta puhuttiin lähes jatkuvasti, koska halut eivät kohdanneet. Tärkeää on kuitenkin haluttomuudenkin keskellä vaalia kahden keskeistä läheisyyttä, vaikkei se seksiin asti menisikään. Meillä syyt oli selkeät ja kumpikin tiesi asian olevan väliaikaista, vaikka tilanne raastoi molempia.
Yhdessä siitäkin selvittiin!
Asioista pitäisi aina keskustella toista syyllistämättä. Jos ei haluttomuuteen löydy selkeitä syitä, on ehkä syytä kääntyä ammattiauttajan puoleen. Halujen kohtaamattomuus on molemmille osapuolille raskasta.
Meillä lapset nyt 10v ja 7v. Seksi ei missään vaiheessa ole hävinnyt, mutta on sen eteen joutunut nökemään vaivaa.
Tykätään olla lähekkäin sohvalla kun lapset ovat menneet nukkumaan. Pusutellaan ja halitaan joka päivä vaikka vaan sen kerran. Meillä on varmaan keskimäärin pari kertaa viikossa seksiä, joskus vähemmän joskus enemmän. Meillä vaimo ei niin innostu ja minun pitää tehdä töitä tämän eteen. Halut eivät meilläkään siis kohtaa vaan joudun vaimoa herättelemään. Hän juuri yksi päivä sanoi että mikä siinä on kun joka kerta seksin jälkeen miettii että olipas tämä kivaa, että miksi ei useammin niin silti ei vain haluja ole.
Kannattaa keskustella asioista, niin meilläkin ollaan päästy molempia tyydyttävään ratkaisuun.
Ja niinkuin tuossa aikasemmin joku sanoi. Toista ei pidä syyllistää.
Piti vielä jatkaa että tästä itselle tulee sellainen olo että enkö kelpaa vaimolle? Enkö ole tarpeeksi haluttava? Näytänkö rumalta? Samoin myös välillä tunnen epäreiluutta siitä että minä joudun aina aloitteet tekemään. Ei tule ihania yllätyksiä että vaimo vaan veisi sänkyyn tai ehdottaisi jotain. Silti olen kuitenkin onnellinen.
Jos toinen ei keskustelun avauksista huolimatta ota kantaa tai tee asialle mitään, vaan leikkii tietämätöntä toivoen että asia unohtuu ajan kanssa, niin ihan vapaasti häntä saa syyllistää.
Kyllä se syy löytyy silloin hänestä.