Haluan kirjoittaa eräästä erittäin arasta aiheesta teille. Nimittäin abortista. Ihan jokaiselle ei voi kertoa, että on tehnyt abortin. Siitä saa ruman leiman, pidetään jopa murhaajana. Toisaalta itse nuorena ja ’typeränä’ sen kerran tehneenä, kauhistelee niitä, jotka käyttävät sitä jopa ”ehkäisykeinona”. Kuulostaa kamalalle, mutta tätäkin tapahtuu, että tehdään useampia abortteja. Tällä kirjoituksella toivoisin, että kaikki äidit muistuttaisivat nuoria ehkäisystä ja uskaltaisivat ottaa seksin puheeksi ajoissa.
Olin 15-vuotias, liian nuori, kun aloin seurustelemaan ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Nuoruuden huumassa ei tajunnut, että teoilla on seuraukset, vaikka ehkäisyneuvontaa oli saatavilla. Ja niinhän siinä sitten kävi, että tulin raskaaksi. Ihmettelin pahoinvointia, joka ei ajoittunut vain aamuun vaan yökötti pitkin päivää. Aluksi ajattelin, että minulla on vatsatautia, mutta kun pahoinvointi pitkittyi, oli pakko käydä lääkärissä. Lääkäri alkoi kyselemään kaikenlaista ja lopuksi myös seksielämästäni. Aluksi välttelin hänen kysyvää katsettaan, mutta takellellen onnistuin myöntämään, että seksiä on harrastettu sekä kondomin kanssa että ilman.
Lue myös: Minun valintani, elämä ilman lapsia
Raskaustesti näytti plussaa
Jouduin tekemään raskaustestin. Lääkäri kyseli viimeisiä kuukautisia ja en itsekään ollut tajunnut, että ne olivat olleetkin jo muutaman viikon myöhässä. Sairaalassa ultralla tarkistettiin viikot ja sain nähdä pienen sydämen sykkeen. Poistuin sairaalasta itkien… Mitä minä nyt tekisin? Vanhemmille piti kertoa, ja poikaystävälle. Ensimmäiseksi soitin parhaalle tyttökaverilleni. Hän oli shokissa. Äiti ja isä saivat tietää viimeisinä. Pakko oli kertoa, koska äiti ihmetteli itkuisuuttani. Hän melkein arvasi, mistä on kyse.
Suuttuivathan he, mutta järkytys oli odotettavissa. Kun järkytys oli hiukan laantunut, äiti kysyi varovasti, mitä mieltä minä olen. Hän ei onneksi lähtenyt heti neuvomaan vaan antoi minulle tilaa. Isä taas sulkeutui… Kai hän ajatteli, ettei hänen pikkutyttönsä voinut vielä harrastaa seksiä… Olin ajatellut asiaa ja en vain voinut kuvitella, että minusta vielä tulisi äiti… Abortti tuntui todella hirveälle vaihtoehdolle, mutta se oli nyt edessä.
Se päivä oli todella tuskainen henkisesti. Tuntui, että kaikki katsoivat pitkään ja arvostellen. Vaikka se varmasti vain tuntui minusta siltä. Sairaalassa tapasin hieman vanhemman tytön, joka kertoi, että hänelle abortti oli kolmas, ehkä jopa hiukan huolettomana. Ajattelin, että uskomatonta… En ikinä tulisi tänne enää tekemään tätä toimenpidettä. Minulla meni vuosia toipua henkisesti abortista. Minulle se ei ollut mikään pikkujuttu. Vieläkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen, mietin sitä pientä ihmisenalkua ja tunnen suurta surua ja pistoksen sydämessäni. Silti olen sitä mieltä, että se oli oikea ratkaisu minun kohdallani.
