Ah, ihanaa kun talossa on teini, tai tarkemmin sanottuna esiteinejä. Kyllä on mieltä ylentävää kuulla kuinka rage, tiukkis ja nolo mä olen. Kuinka olen liikaa kotona (kun teen täällä töitä) ja puutun liikaa lasteni juttuihin. Olen kertakaikkiaan vaan ihan tosi vääränlainen äiti.
Jos joku on “kivaa”, niin teini talossa.
Vain meidän teineillä on säännöt
Meillä on liian tiukat säännöt, koska kenelläkään muulla lapsella ei tietenkään ole mitään nukkumaanmenoaikoja, ei kotiintuloaikoja eikä muutenkaan mitään sääntöjä. Vain meillä joutuu teini tekemään muutakin, kuin katsomaan televisiota tai kännykkää päivisin. Tai pelaamaan pleikkaa.
Jokainen muu teini saa onnekseen vain nauttia vanhempiensa tekemästä ruuasta, siivouksesta ja loputtomasta palvelusta, muutoin voivatkin vain onnekkaana maata sohvalla tekemättä mitään. Tai luikkia vaihtoehtoisesti kaupungilla vaikka koko yön, kukaan ei koskaan kysele heitä kotiin.
Lue myös: Näin huolehdit teinipojan ihosta. Ammattilaisen vinkit
Karkkia ja hampurilaisiakin saavat kaikki muut syödä mielin määrin aamusta iltaan. Toisin kuin meillä, jossa ihan oikeaa ruokaakin joutuu syömään. Tai ainakin maistamaan. Läksyjäkin käsketään vain meidän talossa tekemään. Kaikissa muissa perheissä sitäKÄÄN ei tarvitse tehdä.
Me ollaan ihan tosi, tosi noloja vanhempia, koska me ei myöskään anneta kiroilla täällä kotona. Kaikissa muissa perheissä saa teini kuulemma kiroilla niin paljon, kun ikinä vaan haluaa. Mitään rangaistuksia ei tietenkään missään muissa perheissä tule, kuin vain ja ainoastaan meillä. Me ollaan niin tiukkoja.
Tilasin helpot teinit, missä ne on?
Hei, hetkinen, minähän tilasin helpot teinit. Eikä minulla ole vielä edes oikeita teinejä täällä, nämä on vasta esiteinejä. Ja nyt jo olen täysin vääränlainen äiti. Mitä tässä on vielä luvassa, kun niistä tulee ihan oikeita teinejä?
Lue myös: Tue pojan emotionaalista kehitystä – 5 tärkeää kohtaa
No oikeasti voin vielä olla aika tyytyväinen, sillä kohtuu hyvin meillä menee. Lapset tulevat kotiin siihen aikaan kun pitää ja kunnioittavat auktoriteetteja. Kyseenalaistaminen ei ole mielestäni mikään maailman loppu. Kyseenalaista saa ja pitää, kunhan sen tekee asiallisesti.
Omasta nuoruudesta muistan, että ne säännöt mitkä ärsytti eniten oli juuri niitä, mistä sitten aikuisena olin kiitollinen. Eihän sitä silloin nuorena tietenkään niitä sääntöjä arvostanut, mutta kyllä sekin aika vielä tulee, kun niitä oppii arvostamaan.
Siihen asti, olen ihan mielelläni se nolo ja tiukka äiti.
Koska NIIN paljon teitä poikani rakastan. Pus pus pojat.
Meillä samanlainen “vain meillä on säännöt/peliajat/läksyjenlukupakko/kotiintulosäännöt” teini!
Ja kun säännöt kerrotaan tai jotain kielletään niin teinin mielestä missään ei ole mitään eikä hän luonnollisesti ymmärrä mitään. Tätä mantraa saan kuulla päivästä toiseen…
Meidän talossa asuu 2004 syntynyt teini ja toinen 2009 syntynyt kohta esiteini, voi tätä ihanuutta. 🙂
voi meitä onnellisia äitejä…. enää ei taapero raivaritkaan tuntuisi missään! 🙂