Mieheni on onnellisempi kuin minä

Olen kateellinen miehelleni. Oikeasti… Asia on kuitenkin positiivinen, koska kateuttakin voi olla erilaista. Tuntuu, että arjen pyöritys on suurelta osin minun hartioillani ja arjesta iloitseminen on vaikeampaa kuin miehelläni, joka tekee töitä ja palaa iloisena kotiin. Mieheni on onnellisempi kuin minä. En ole masentunut, mutta kyllä varmasti jokainen äiti ymmärtää, minkälaista on olla kotona ympäri vuorokauden. Aina saatavilla.

Tunteiden vuoristorata

Ilon hetkiä on paljon lasten kanssa ja naurattaa, mutta ehkä äiti saa myös ne pahimmat kiukkukohtaukset kestääkseen. Mies saattaa ihmetellä, miksi olen pahantuulinen, kun hän tulee kotiin. En haluaisi olla pahalla tuulella, mutta toivoisin, että hän ymmärtäisi, että päivä on ollut pitkä ja sen aikana on menty tunteiden vuoristorataa tuhatta ja sataa. Päivä ikään kuin purkautuu, kun hän tulee ja saan hetken hengähtää.

Lue myös: En tiedä, kuka on lapseni isä

Joskus on päiviä, kun vetäydyn omiin oloihini saman tien. En tietenkään joka päivä ole pahalla tuulella, mutta kyllä niitä päiviä on. Lapset ovat vielä niin pieniä, joten yhteistä aikaa meillä ei juurikaan ole miehen kanssa kuin harvoin. Ehkä tämä korjaantuu. Molemmat olemme kuitenkin edelleen tyytyväisiä parisuhteeseemme suurimmaksi osaksi. Äiti on vaan vähän väsynyt.

Isät onnellisempia kuin äidit

Tästä on tehty ihan tutkimuskin, miten isät ovat onnellisempia kuin äidit. Isät leikkivät enemmän lasten kanssa kuin äidit, jolloin he ovat myös onnellisempia. Ehkä se jatkuva arjen suorittaminen on niin kuormittavaa, että sellainen spontaani ilo unohtuu meiltä äideiltä. Sitäkin on tottakai jokaisessa päivässä, mutta tuntuu, että mieheltäni ilo irtoaa herkemmin. Kukaan muu ei meiltä äideiltä vaadi sitä älytöntä suorittamista. Vaadimme itse itseltämme liikaa. Elämä pyörii lastenhoidon, ruuanlaiton ja pyykinpesun ympärillä. Ei mikään ihme, että spontaanius katoaa..  Minäkin valitsin itse, että  jään lasten kanssa kotiin. Valinta oli minun, joten en voi valittaa.

Lue myös: Äidit leipovat ja isät valmentavat. Urheiluseurojen rakenne

Olen päättänyt, ettei kaiken tarvitse olla aina tiptop ja yritän jättää asioita tekemättä tai siirtää niitä eteenpäin. Yritän leikkiä lasten kanssa enemmän ja heittäytyä. Olen aina ollut sellainen heittäytyjä ja hassuttelija. Johonkin olen sen itsessäni kadottanut viime aikoina. Ehkä jos keskityn löytämään itseni taas, se hassuttelijakin sieltä pulpahtaa pintaan. En halua olla äkäpussi, kun mieheni palaa kotiin. Ehkä siinäkin voin yrittää muuttaa käytöstäni niin, että vetäydyn hetkeksi sovitusti omiin oloihini, jotta voin taas palata hyväntuulisena muiden pariin.