Onko täällä muita, jotka pelkäävät henkensä edestä koronaviruksen vuoksi? Olen aina ollut tällainen kaikesta huolissaan oleva ja pelko on vain kasvanut lasten syntymän jälkeen. Pelko pysyy hallinnassa, mutta nyt täytyy myöntää, että korona on saanut minut täysin hermoheikoksi. Kuolemanpelko on täysin uusissa ulottuvuuksissa!
Onneksi emme kuulu riskiryhmään
Median pelottelu ja asiasta kohkaaminen vain ruokkii pelkoani lisää. Nyt on linnottauduttu kotiin ja myönnän, että minä olin yksi hamstraajista kaupoissa. En astu jalallanikaan pois kotoa, täällä ollaan. Olen vielä hoitovapaalla nuorimmaisesta, joten onneksi ei tarvitse työpaikallekaan mennä. Mies hoitaa pakolliset asiat, onneksi hänellä on etätyömahdollisuus.
Lue myös: Olenko huono äiti, jos lipsun jatkuvasti yhdessä asiassa?
Pelkään aivan tolkuttomasti, että virus iskee meidän lapsiin. Järki toisaalta sanoo, että emme kuulu riskiryhmään ja on epätodennäköistä, että meille kenellekään se on kohtalokas. Mutta arvatkaapa, kun olen tällainen tunneihminen, niin meneekö se järki edellä? No ei.. Huoh..
Miten ihmeessä tätä pelkoa saa lievennettyä? Lapset touhuaa iloisesti juttujaan, eivätkä välitä maailmanmenosta tuon taivaallista. Onneksi! Mutta joudun ihan hillitsemään itseäni väkisin, etten joka välissä panikoi ja itke lasten edessä näitä pelkojani.
Pitäisi varmaan käydä lääkärissä ja mies ehdottikin jo, että jos kävisin puhumassa pelostani. Mutta enhän nyt uskalla poistua kotoa minnekään. Mies joutuu huumaamaan minut, jotta saa tuosta ovesta ulos!
Milloin tämä päättyy?
Kun on tällainen hermoilija valmiiksi, niin en osaa yhtään sanoa lieventyykö pelkoni ajan kanssa. Nythän on arvioitu, että tämä voi kestää kuukausia ennen kuin hiukan laantuu. Pahimmassa tapauksessa puhutaan, ettei tämä häviä minnekään. Lapset on minulle kaikki kaikessa, enkä antaisi ikinä itselleni anteeksi, jos he saisivat viruksen ja jotain pahaa tapahtuisi. Lapsia ei voi suojella koskaan tarpeeksi. Ymmärrän kyllä, etten voi lapsia kaikelta suojellakaan ja aikuisina he lentävät pesästä ja ovat omillaan. Mutta tämä pelko ei anna minun ajatella järkevästi.
Täysin hulluksi en itseäni koe, mutta pelkoja on vaikea hallita, joten heikkohermoisuutta on paljonkin ilmassa. Toivon, etten aiheuta lapsille tällä hallaa. Jos itku meinaa tulla, menen vessaan hetkeksi nyyhkyttämään. Toivoisinkin vertaistukea täältä sellaisilta, jotka ovat saaneet jonkin pelkonsa hallintaan. Miten onnistuit?
