Pieni poikani kysyi eräänä päivänä, että äiti miksi meidän pitää olla kotona koko ajan? Juuri sillä hetkellä en osannut vastata mitään muuta kuin, että kulta, meidän on vain nyt pakko, jotta ei tulla tosi tosi kipeäksi. 5-vuotias riskiryhmään kuuluva poikani tyytyi vastaukseen ja jatkoi leikkiään. Voi kunpa voisi vain itsekin tyytyä siihen, että elämä järjestyy ja aurinko nousee vielä koronan jälkeen.
Jäin pohtimaan vastausta kysymykseen. Olisinko voinut vastata paremmin..? Kaiken kauheuden, surullisten ihmiskohtaloiden sekä talouden romahduksen jälkeen, mitä meille jää?
Kun elämä romahtaa
Edellisen kerran, kun lama pysäytti talouden, aiheutti se paljon murheellisia tapahtumia, kun ihmisten elämät romahtivat. Tällä kertaa kriisi voi olla moninkertainen ja jo nyt olen surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka eivät tule tätä painetta kestämään, niiden lasten puolesta, joilla kotiolot olivat jo valmiiksi huonot ja niiden, jotka kaikin keinoin yrittävät elättää perheensä.
Lue myös: Kuolemanpelko ylettyy uusiin ulottuvuuksiin koronan vuoksi
Minä en voi kuitenkaan kantaa koko maailman murheita selässäni, vaikka haluaisinkin. Ottaa edes osan taakkaa kantaakseni. Voin vain keskittyä lähipiiriini ja pitää heistä huolen. Minun asiani ovat kuitenkin melko hyvin, vaikka en itsekään tiedä, miten tästä selvitään lomautuslappu kädessäni.
Moni on jo menettänyt työpaikan, lomautettuna tai muuten vaan huolta ja murhetta täynnä omasta ja perheensä selvitymisestä. Jotta tästä kuitenkin selviää henkisesti, on pakko ajatella positiivisia puolia. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Ihmiskunta on mennyt jo pitkään äärirajoilla. Me ehkä tarvitsimme herätyksen. Voiko tällä systeemillä enää jatkaa…
Koronan jälkeen jää vain rakkaus
Mitä meille siis jää koronan jälkeen? Vastaus on rakkaus. Rakkaus on se tukipilari, joka meitä elämässä kannattelee. Millään muulla ei ole väliä. Kun täältä joskus lähdemme, emme saa mukaamme mitään maallista. Vain sillä on merkitystä, miten elimme elämämme. Jäikö kaunoja, annoinko anteeksi kaikille, sainko anteeksi ja rakastinko tarpeeksi.
Toivon kaikille teille voimia tähän tilanteeseen, yrittäkää nähdä ne positiiviset hyvä puolet. Elämän on tapana kantaa, vaikka se ei juuri sillä hetkellä siltä tunnukaan. Rutista niitä lähimmäisiä siinä vieressä, anna tunteiden tulla. Itkekää ja naurakaa yhdessä, keskity joka hetkeen ja elä tässä ja nyt. Kyllä me selviämme tästä, älä menetä toivoa!
Tekstissä mainitaan hyvät ja tärkeät seikat, olen sama mieltä!