Kaipaisin apua ja mielipiteitä seuraavaan tilanteeseen: 5-vuotias poika ja hänen kanssaan leikkiminen. Kuuluuko aikuisen leikkiä lapsen kanssa?
Työskentelen lasten kanssa ja olen se aikuinen, joka leikkii hippaa, piilosta, pelaa pelejä ja lähtee mukaan lasten touhuihin. Työpäivän jälkeen huomaan usein, että minulla ei välttämättä riitä samanlaista intoa leikkiä poikani kanssa.
Kuitenkin leikin hänen kanssaan päivittäin. Samoin kuin mieheni. Usein yhdessä istumme poikani huoneen lattialla ja rakennamme legoilla, duploilla, pelaamme Kimbleä, Afrikan Tähteä tai korttia. Tai leikimme kauppaa tai kotia. Jompikumpi on aina leikkimässä pojan kanssa.
Lue myös: Työssäkäyvän äidin tuska korona-aikana
Olen vähitellen myös yrittänyt sitä, että poika saisi leikkiä myös yksin tai keksiä itse jonkin leikin, mutta joko tällöin poika tai mies suuttuu. Nyt esimerkkinä tilanne, kun en jaksanut pojan kanssa hyppiä trampalla enempää vaan kannustin poikaa hyppimään yksin, niin mies tuohtui minulle ja meni pojan kanssa hyppimään.
Aika ei meinaa enää riittää
Pohdin, että pitääkö aina leikkiä lapsen kanssa? Meillä on kotona sotkuista, koska yleensä emme ehdi siivoamaan ja kun poika on saatu nukkumaan, niin emme jaksa. Haluamme katsoa televisiota tms. Koen myös ongelmaksi pojan mielileikit. Ne ovat hyvin “poikamaisia”.
Lue myös: Olin raskaana tietämättäni ja jouduin suoraan synnyttämään
Duploilla rakennetaan autoja (se on kivaa minunkin mielestäni), mutta niitä kuuluisi sitten hakata yhteen ja katsoa kumman auto ensin hajoaa. Samoin kaikessa muussakin sama juttu. Kaikki leikit hajottamista tai ampumista. Kynätehtäviä ei ole ollenkaan kiinnostunut tekemään.
Tästä päästään siihen kun tajusin miten erilaista asia voisi olla itsenilaisen tytön kanssa, kuten välillä sukulaistyttöjen kanssa. Hetki torjutaan ja sitten tehdään paperinukkeja tai värityskuvia, muovaillaan barbeille tavaroita tms. Sellaisia itsekin tykkään tehdä. Mutta suurimmaksi osaksi poikani kanssa joko painitaan tai pelataan korttia. Niistä minäkin tykkään.
Mutta olen hiukan hukassa, miten saisimme arjen toimimaan paremmin. Ehkä yritämme mieheni kanssa kompensoida sitä, kun emme tule saamaan lisää lapsia ja lapsen valtavasti toivoma sisarus ei ole mahdollinen. Myös me haluaisimme mieheni kanssa lisää lapsia, todellakin. Mutta meidän tapauksessa se on mahdotonta.
Kysyisin siis, että kuinka paljon muut leikkivät lastensa kanssa ja miten te muut poikien äidit koette leikit mielekkääksi, jos poikanne leikkii hyvin “poikamaisia” leikkejä?
Yle: Pitääkö lapsen kanssa leikkiä? Asiantuntijat vastaavat
Sana on vapaa- blogiin voi kirjoittaa kuka vain vanhemmuudesta tai miksi ei muistakin aiheista. Lähetä kirjoituksesi jonna@poikienaidit.fi
Samaa oon kuullut muilta yhden lapsen vanhemmilta että he leikkivät paljon lapsensa kanssa.. Meillä useampi lapsi ja lapset leikkii paljon keskenään ja myös yksin. Itse leikin kahden pienimmän kanssa jonkun verran päivittäin mutta en kokoajan.
Mummolassa lapset tottuu että isovanhemmat leikittää kokoajan, mutta kotona ovat tottuneet ettei aikuinen kokoajan leikitä.
Teille ratkaisuna ehdottaisin leikkikaveria pojalle. Oisko naapurissa saman ikäistä seuraa? Rohkeasti laita lapsi kysymään. Tai menkää leikkipuistoon jossa voi myös tutustua lapsiin.
Miehen kanssa keskustelkaa että kaikkea aikaa ette käytä lapsen kanssa leikkimiseen. On tärkeä sietää tylsyyttä, keksiä itse tekemistä. Joku ilta jää yksin kotiin siivoaa ja laita mies pojan kaa ulkoilemaan.
En ole käytännössä ikinä leikkinyt. Leikkii kavereidensa kanssa tai itsekseen.
Olen pohtinut ihan samaa, meillä tytöt 5v ja 3v. Olemme olleet kotona koronan vuoksi 5kk ja olen suhteellisen väsynyt ikuiseen leikkimiseen. Pienempi on superhyvä leikkijä, keksii itse yksinään tekemistä ja on vauvasta asti tykännyt leluista. Vanhempi on täysin eri maata, suorastaan vaatii minua jatkuvasti leikkiin mukaan vaikka olisi oma kaverikin mukana. Myös isä leikkii paljon iltaisin ja huomaan välillä pyytäväni isää leikkimään tyttöjen kanssa, vaikka heillä on omat leikit kesken, ehkä siitä syystä että saisin joskus tehdä kotityöt ilman jatkuvaa keskeytystä. Olen ehkä itse ajautunut tähän tilanteeseen, koska jatkuvasti keksin virikkeet valmiiksi, mutta en halua että lapset vain oleksivat älylaitteilla ja he ovat näin ollen tottuneet jatkuvaan leikkiin. Miehen kanssa lapset leikkivät keskenään, kavereiden kanssa tai itsekseen ja hyvin sujuu. Ehkä te vanhemmat olette liian hyvää seuraa ja lapsi tietenkin nauttii seurastanne, mutta 5- vuotias myös jo ymmärtää että muutakin hommaa on kuin leikkiminen, ota esim. Mukaan kotitöihin ja pahimmillaan saat oman apulaisen tai lapsen leikkimään itsekseen kun jos kotihommat ei kiinnosta.
Pian 7v pojan äitinä kuulostaa hyvin tutulta. Pidän itsekin peleistä ja leikeistä, en siis inhoa lapseni kanssa touhuamista. yh:na huomaan läsnäolollani yrittäväni myös jotenki hyvittää epämääräisemmin paikalla olevaa/olematonta isää ja olen nyt huomannut olleeni “läsnä” vähän liikaakin.
Toisinaan tunnen olevani ohjelmatoimisto, narri ja orja.
Nyt koulun alkamisen myötä luvassa on pojalle aika opettelu siinä, että tylsääkin on ja hän on enemmän itse vastuussa omasta ajankäytöstään.
Olisiko jokin leikkiaika ratkaisu? Esim. tietty aika varattu vanhempien kanssa yhteiselle leikille ja tietylle ajalle pitää keksiä itselleen jotain.
Ja muistattehan olla palvelematta häntä kaikessa koko ajan, jotta itsenäistymisen taidot kehittyy…
Mitä tulee “poika leikkeihin ” tai niihin mistä en itse pidä, niin niistä kieltäydyn jos ei huvita tai teen rajatun ajan, vaikka sitten olenkin ihan mälsä äiti. Onhan sitä äidilläkin lupa omaan mielipiteeseen, kuten lapsellakin omaansa.
Meillä myös ainoa lapsi 5v.leikitään aina hetki lapsen kanssa ja sen jälkeen pitää jatkaa yksin leikkiä tai sitten toisinpäin. Haluaisi aina seuraa mm.trampalle,mutta sovitaan että teen xx-jutut ensin ja sitten tulen. On tosi mielikuvituksellinen lapsi ja keksii leikin yksinkin. Se on hyvä ja tärkeä taito myös.
Hei. Olin itse pojan yh-äitinä jonkun vuoden, mutta en koskaan oikein innostunut leikkimään pojan kanssa autoleikkejä tms. Sen sijaan usein kysyin että askarrellaanko tai tehdäänkö vaikka palapelejä. Poika on edelleen ikäisiään poikia huomattavan paljon enemmän kiinnostunut kädentaidoista ja näprää pitkiä aikoja esim hamahelmillä. Eikai äidin tarvitse taipua kaikkeen, erityisesti, jos perheessä on myös leikeistä innostunut isä. Mites esim leipominen lasta kiinnostaisi?
En ymmärrä miksi leikitte säännöllisesti isojen (yli konttausikäisten) lasten kanssa. Lapsi tulee jättää yksin leikkimään ja turhautumaan. Se kehittää lasta henkisesti. Tarvittaessa voi ohjata, mutta aikuisen jatkuva kiinnittäminen joka leikkiin ei ole normaalia, tai tervettä. Telkkaa ja tabletin tuijottamista ei tule tarjota turhautuneelle lapselle. Näitä voi tarjota siinä vaiheessa, kun mielikuvitusta alkaa löytymään.
Itse välillä annan lapsille kaksi vaihtoehtoa: Voi tulla auttamaan äitiä pyykkien/tiskien/tmv. kanssa tai sitten keksiä hetken omia leikkejä, koska äitin täytyy hoitaa nämä kotihommat. Valitsevat joskus toisen ja joskus toisen. En usko, että lapset menevät rikki siitä, että aikuisilla on välillä muita velvollisuuksia, jos lapselle kuitenkin päivittäin on aikaa! ?
Tuo, mitä alkuperäinen kirjoittaja arveli alitajuisesta sisaruksen puutteen kompensaatiosta, voi hyvinkin pitää paikkansa. Auttaisiko, jos sen keskustelisi miehen kanssa ihan ääneen (jos siis ei ole jo keskusteltu)?
Meillä 6v poika joka on tottunut leikkimään (onneksi!) itsekseenkin. Pienempänä toki leikittiin hänen kanssa paljon, pienempi lapsi kun tarviikin vielä ohjausta leikkiinsä ja leikkitaitojen opettelua. 5-6v lapsen pitäisi osata välillä leikkiä myös itsekseen ja käyttää omaa mielikuvitusta. Joku kirjoitti ylempää hyvin, että myös tylsyyden sietäminen on hyvä taito oppia, kaikkea ei kannata tarjota lapselle valmiina.
Vaikka olen myös vakan ammattilainen, en ole ikinä ollut hyvä leikkimään. Miehellä ja pojalla on omat touhunsa (ns.”poikien juttuja) ja mä taas vuorostani pelailen, muovailen, piirtelen, ym pojan kanssa. Aika usein laitan yksin pihalle leikkimään ?
Voisiko sun poika saada naapurin lapsista leikkikavereita? Tai voi ottaa mukaan tekemään niitä kotiaskareita ja siivoomaan. Joko esim. pölyjen pyyhkimisestä tai ruuan laittamisesta tulee hauskaa yhteistä tekemistä tai sitten alkaa yksin leikkiminen houkuttaakin jos vaihtoehtona on äidin ja isin kanssa siivoaminen ?