Tunnetko henkilön, jolle omista tunteistaan puhuminen on liki mahdotonta – hän ei yksinkertaisesti osaa sanoittaa niitä? Hän on tunnesokea. Sama henkilö todennäköisesti ei myöskään ymmärrä muiden tunteita. Oikea termi tunnesokealle henkilölle on aleksitymia. Aleksitymiaa tutkineen Aino Mattilan väitöskirjan mukaan noin joka kymmenes suomalainen on aleksityyminen.
Aleksitymia tarkoittaa persoonallisuuden piirteiden yhdistelmää, jolle on ominaista vaikeus kokea, kuvata ja ilmaista sanallisesti tunteita. Aleksitymiasta kärsivä saattaa olla lähes sokea toisten tunteille – eikä hän ymmärrä omiaankaan kunnolla.
Tunteet saattavat aiheuttaa aleksityymiselle huonoa oloa, jota hän pakenee esimerkiksi työntekoon tai yleiseen puuhasteluun. Jos hän kykenee tuottamaan tunteilleen sanoja, ne ovat yleensä hyvin yksinkertaisia.
Mistä aleksitymia johtuu?
Tunneköyhyyden tai suoranaisen sokeuden taustalta saattaa löytyä useita eri tekijöitä. Aleksitymian alku löytyy kuitenkin useimmiten lapsuudesta. Vanhemmat eivät ehkä ole piitanneet lapsen tunteista, ja lapsi ei ole saanut kosketusta tai mallia tunteiden sanoittamiseen. Joissain tapauksissa vanhemmat ovat jopa kieltäneet tunteiden ilmaisemisen. Joskus syyt voivat olla myös perinnöllisiä tai kulttuurisia.
Lapsen kasvaessa piirteet saattavat tuoda muassaan niin sanottuja lieveilmiöitä ja uusia ongelmia. Aleksitymia aiheuttaa hämmennystä työpaikalla ja kaveripiirissä, sillä aleksityymisen käytös vaikuttaa usein miltei robottimaiselta.
Aleksityyminen ei esimerkiksi pysty erottamaan onko keskustelukumppanin ilme aito tai sarkastinen, ja tuomitseekin helposti muiden tunteet ylimitoitetuksi, epäaidoiksi tai ivallisiksi. Aleksityyminen saattaa myös kehittää tietynlaisia vakiovastauksia sekä reaktioita – mutta ei osaa kuitenkaan itsekään käyttää niitä.
Parisuhde aleksitymisen kanssa
Aleksitymiasta kärsivät henkilöt rakastuvat siinä missä muutkin, mutta he eivät osaa osoittaa rakkauttaan. Aleksityymisen kanssa parisuhteessa elävä joutuukin usein eräänlaiseen emotionaaliseen tyhjiöön, sillä yksi aleksityymisen perusominaisuuksista on empatian puute.
Aleksityymiselta on äärimmäisen vaikeaa saada autenttista läheisyyttä – ainakaan sellaista, joka ei olisi harjoiteltua tai tuntuisi aleksitymisesta itsestään teeskennellyltä. Jos taas aleksityymiselta vaatii uppoutumista emotionaalisiin asioihin, he usein vetäytyvät sillä tuntevat olonsa epämukavaksi.
Aleksityyminnen ei osaa välttämättä kertoa olevansa vihainen tai vaikkapa huolissaan – tunteet ovat heille mysteerejä.
Koska aleksityyminen ei tunnista tai ymmärrä omia tunteitaan, hän hyväksyy niitä huonosti myös muilta. He eivät käsitä miksi heidän käytöksensä satuttaa hänen kumppaniaan, eikä välttämättä osaa ottaa huomioon muiden tunteita.
Mistä apua?
Aleksityyminen tarvitsee apua miltei poikkeuksetta – mutta liki poikkeuksetta myös kieltäytyy hakemasta apua tai ottamasta sitä vastaan. Aleksityyminen ei itse useinkaan näe tunneköyhyyttään, vaan näkee ongelman muissa ihmisissä.
Vakavimmissa tapauksissa aleksitymiaan liittyy jopa fyysisiä oireita sekä ahdistusta ja masentuneisuutta. Aleksitymia on siis riski niin fyysiselle kuin psyykkisellekin terveydelle.
Aleksityyminen saa apua hakeutumalla lääkäriin, jossa hänet ohjataan psykiatrin vastaanotolle. Siellä psykiatri arvioi potilaan kyvyn tunnistaa sekä kuvailla tunteitaan. Tutkimusten mukaan aleksityymisille potilaille on saatu hyvää hoitovastetta myös toimintaterapiasta ja ryhmäterapiasta.
