Haluaisin kysyä poikien äideiltä, että onko kellään kokemusta työn, opiskelun ja lapsiperhearjen yhdistämisestä?
Minulla on 9 kk ikäinen poika (eli yksi lapsi) ja käyn töissä. Mies jäi kotiin poikamme kanssa kun sain uuden työpaikan. Hän tuki minua työasiassa 110%. Tämä työtehtävä oli aikamoinen harppaus työurallani ja todella merkittävä avaintekijä siihen, että voin paremmin muokata työviikkoani poikamme tarpeiden mukaan (mm. lähteä aiemmin töistä että päästään muskariin ym. Ym). Muutoin teen normaalia toimistotyöaikaa.
Kun tulen töistä kotiin, mies pääsee ns. Omille teilleen ja minä nappaan kopin pojastamme. Noh, kun ”mikään ei riitä”, opiskelen iltaisin kun saan poikamme nukkumaan. Se on minun mielekäs harrastus ja saan siitä positiivista energiaa. Tavoitteenani/ haaveenani on joskus väitellä itseni tohtoriksi, koska koen itselläni olevan mielenkiintoinen väitöskirja-aihe, jota haluan ehdottomasti tutkia ja viedä eteenpäin.
Olen lapsen kanssa aina kun voin
Nyt varmasti herää kysymys, milloin vietät aikaa lapsesi kanssa? Vastaus: joka hetki kun en ole töissä. Silloin Kun hän nukkuu, kaivan vasta iPadin esiin ja naputtelen koulujuttuja. Nytkin parhaimmillaan vahdin hänen untaan ja tein pari koulujuttua pois alta.
Kaikkein suurimpana motivaattorina tässä kaikessa on tuo mun rakas poika. Haluan näyttää hänelle, että unelmia saa ja pitää olla, sekä ne voi myös saavuttaa. Uskon, että Ne myös auttavat elämässä jaksamaan, pysymään sisukkaana sekä pitämään pään pinnalla pahimmallakin hetkellä. Valo ei koskaan sammu tunnelin toisessa päässä.
Onko täällä kohtalontovereita? jos on, kuulisin mielelläni kokemuksianne vastaavanlaisesta tilanteesta. Miten teillä arki rullaa kun monta rautaa tulessa? Miten lapsi on reagoinut ja entäpä puoliso?
Kiitos jo etukäteen 
Minun onnistuu yhdistää työni ja lapsen. Se ei ole helppoa, mutta mahdollista, jos voit tehtä töitä kotoa. Mä teen SEO-töitä, ja se vaatii aikaa. Mä teen tehtäviä, kun lapseni nukkuu, joskus mieheni auttaa.
Tiedän tarkalleen, mitä tarkoitat! Ja tiedän, että se voi olla vaikeaa!
Aloitin aikanaan yliopisto-opinnot kahden pienen lapsen äitinä, nuorempi oli 9kk, vanhempi 2v3kk. Osa-aikatyö tuli kuvioon kolme vuotta myöhemmin, kun siirryin maisterivaiheen opintoihin. Työnantaja oli joustava, mies ja äitini auttoivat lasten hoidossa, ja luin ja kirjoitin paljon lasten nukkuessa. Työ tuki opintoja ja päinvastoin, koska olin töissä “omalla alallani”. Kun asia kiinnostaa, on läheisten tuki ja oma halu, onnistuu hyvin.
Kiva kuulla onnistuneesta kokemuksestasi. Omalla kohdalla kouluhommat on jäänyt aikalailla iltaan, mutta pientä tekstiå esim kirjasta ei silmäni jaksa enää illalla lukea. Se on tuottanut vähän ongelmia. Nyt on pieni tauko tässä opiskelusta mutta keväämmällä toivottavasti jatkuu…