Kierrätyskasvatus pitäisi olla meidän vanhempien velvollisuus.
Jätteiden lajittelu ei ole taitolaji. Kuka tahansa osaa viedä paperit paperinkeräykseen, pahvit pahvinkeräykseen, lasit ja metallit lasin- ja metallinkeräykseen. Tai ainakin kaikkien pitäisi osata. Usein roskapussin ulos vieminen on yksi lapsen kotitöistä ja on hienoa, että lapsi osaa viedä roskapussin oikeaan jäteastiaan, mutta meneekö lapsella sormi suuhun, kun pitäisikin viedä metalliroskia?
Lapsen ympäristökasvatus on tärkeää. Lapsen kanssa voi yhdessä opetella jätteiden lajittelua ja vastuullista kuluttamista esimerkiksi leikin kautta. Myös monet lastenkirjat käsittelevät kierrätystä ja niitä olisikin hyvä lukea yhdessä vanhemman kanssa. Lukiessa lapsi oppii kuin itsestään ja samalla lapsi voi kysellä mieltään askarruttavista lajitteluun liittyvistä asioista.
Jos kierrätysaihe on lapselle aivan uusi asia, ennen hyppäämistä suoraan syvään päähän, kannattaa lapsen kanssa keskustella siitä mitä kierrättäminen on ja mitä sillä tarkoitetaan. Lisäksi olisi hyvä keskustella mitä tavaroita voi kierrättää ja miten niitä roskia oikein lajitellaan konkreettisesti.
Krääsän ja ruuan kierrättäminen
Tarpeeton krääsä on yleensä se kaikkein ärsyttävin. Syntymäpäivät ja joulu ovat ne päivät vuodessa, jolloin kotiin saattaa tulla turhakkeita. Lapsellehan jokainen lelu on aarre, mutta jo pienen ajan kuluttua osa turhakkeista on jäänyt perimmäiseksi lelulaatikon pohjalle. Tällöin lapsen kanssa voi keskustella siitä, voisiko lelun lahjoittaa hyväntekeväisyyteen tai kierrättää, sillä jos lelulla ei itse enää leiki, joku muu saattaa olla sitä kovinkin innoissaan. Varsinaiset rikkinäiset lelut kuuluvat tavallisesti polttokelpoisiin jätteisiin.
Ruuassa puolestaan ”ota vain sen verran kuin jaksat syödä” on aina hyvä neuvo. Lasta on hyvä muistuttaa siitä, ettei lautasta kannata latoa täyteen ruokaa vaan ottaa vain sen verran kuin jaksaa syödä. Jos ruokaa on kuitenkin ottanut liikaa, lapselle voi näyttää mitä ruokailun jälkeen lautaselle jääneelle ruualle tapahtuu.
Kierrätyskasvatus on hyvä juttu! Kierrättäminen on aina ajankohtaista. Kun kierrättämisen taidon oppii jo pienenä, siitä tulee itsestäänselvyys. Vanhempana sitä oppii suosimaan kestäviä ja laadukkaita tuotteita, aineettomia lahjoja ja muistaa, että myös kirpputorit voivat olla varsinainen aarreaitta.
Joulun muistilista
Joulu lähestyy kovaa vauhtia, nappaa talteen nämä joulunajan kierrätystärpit:
• Joulukalenteri: Kun suklaat on syöty, joulukalenterin pahvinen osa kuuluu pahvinkeräykseen, muoviosat muovinkeräykseen.
• Glögipakkaus: Vaikka kartonkisessa glögipakkauksessa olisikin alumiinivuori, pakkauksen voi laittaa pahvinkeräysastiaan. Glögipakkaus tulisi huuhtoa, valuttaa ja pakata ne sisäkkäin tilan säästämiseksi. Lasiset glögipullot kuuluvat lasinkeräysastiaan. Pullonpalautusautomaatit ottavat vastaan viiniglögipulloja, näistä pitää kuitenkin muistaa irrottaa korkit ja lajitella ne joko muovin- tai metallinkeräysastiaan.
• Joulukinkun rasva: Rasvaa ei saa kaataa viemäriin, eikä sen paikka ole myöskään biojäteastiassa. Juokseva rasva olisi hyvä kerätä vaikkapa maitotölkkiin ja viedä se polttokelpoisen jätteen kierrätysastiaan. Kinkun rasvan voi laittaa biojätteeseen vain, jos se on jäähtynyt ja kiinteä.
• Joulukuusi: Lajitteluasemilla ja jäteasemilla otetaan veloituksetta vastaan joulukuusia. Rikkinäinen muovikuusi kuuluu metallinkeräykseen, sillä suurin osa muovikuusesta on metallia.
• Lahjapaperi ja pakettinaru: Kiiltävät lahjapaperit ja lahjanarut ovat polttokelpoista jätettä, eivät paperia. Mikäli onnistut avaamaan lahjasi siten, että lahjapaperi jää ehjäksi, sen voi säästää ja paketoida siihen seuraavan joulun lahjat.
• Kynttilänjämät: Jos et ole innokas askartelija, etkä halua kerätä kynttilöiden steariinijäämiä loihtiaksesi niistä uuden kynttilän, kierrätä jämät polttokelpoisen jätteen astiaan.
• Joulukortit: Joulukortit kuuluvat paperinkeräykseen, ellet sitten halua säästää niitä tai askarrella niistä uusia kortteja.
Miten hyvin kierrätyskasvatus näkyy teidän arjessa?
-Poikien Äidit toimitus-
