Aina sanotaan, että tytöillä on valtavat ulkonäköpaineet. No tyttöjä minulla ei ole, mutta tokkopa ne paineet tästä enää pahemmat voisi olla. Minun poikien itsetunto on aivan maassa. Minulla on kaksospojat, jotka ovat yläasteella. Tarkkaa ikää en halua sanoa. Heillä on myös pienempiä veljiä kolme. Eli meillä on viisi poikaa.
Ongelmana on nyt kaksosten itsetunto mikä on murusina. Minä uskon, että vaatimukset nuorelle pojalle ovat aika hurjat nykyaikana ja tämä syö poikien itsetuntoa. Jos nyt lähdetään liikkeelle ulkonäöistä niin siellä ne suurimmat itsetunto ongelmat piileekin pojillani. Toinen kaksosista kertoi, että luokan tytöt olivat arvostellet hänen pyöreää leukaansa. Komealla pojalla on kuulemma raamikas ja terävä leuankaari. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan? Kenellä keskenkasvuisella pojalla (yläaste) on muka terävä leuankaari? Eihän se miehinen leuka ole päässyt vielä edes kasvamaan.
Lue myös: Poikaani kuristetettiin päiväkodissa. Mitä nyt?
Toinen vaatimus komealle pojalle on kuulemma pyöreä pylly. Kaikkea muutakin on rasitteena, hörökorvaa ja vähän liikakilojakn. Ja niistä saa sitten aina välillä kuulla. En tiedä kuuleeko muutkin pojat näitä, mutta jostain syystä minun pojat vaan takertuvat näihin kuulemiinsa asioihin herkemmin?
Miten parantaa poikien itsetuntoa?
Omgelmana on tässä tietysti poikien oma itsetunto, mikä on heikko. Ei sitä kuitenkaan auta isot vaatimukset keskenkasvuisen ulkonäköön liittyen. Olen yrittänyt tuoda pojilleni esiin heidän useita hyviä puolia, nauravaisia silmiä ja vahvoja käsiä ja kertonut tottakai siitäkin, että he vasta kasvavat. Ulkonäkö muuttuu vielä kovasti.
Luen myös: Näin tuet poikasi itsetunnon kehitystä
Olen yrittänyt neuvoa, että toisten ihmisten arvostelu on mautonta ja sellaisesta ei tarvitse välittää, mutta ottaahan se sydämestä, kun näkee poikansa surullisena peilin edessä. Olen vahvistanut sitä, että ulkonökö ei merkkaa kaikkea, se on vain kuori. Pienemmillä veljillä en ole nähnyt tällaista vastaavaa painetta ulkonäköönsä liittyen, he ovat ehkä eri luontoisia tai sitten viel niin pieniä.
Haluaisin neuvoja äideiltä, miten tukea poikieni itsetunnon kehitystä parempaan suuntaan. Pitääkö hakea ammattiapua?
Miten pojat kokevat kehonkuvansa?
Miten teidän muiden pojat kokevat kehonkuvansa? Ystävä äitieni kautta olen ymmärtänyt, että erityisesti kehitysvaiheessa omaa vartaloa piilotellaan ja tunnetaan jonkinlaista häpeää muuttuvasta kehosta. En kuitenkaan ole kuullut muilla näin vahvaa itseinhoa, kuin mikä omilla kaksosillani on. He haukkuvat itseään ja toivovat usein ääneen näyttävänsä erilaiselta.
Haluaisin auttaa poikiani, mutta en tiedä miten?
