Lapsen tunnelukot liittyvät tunnetaitoihin. Ymmärrät pian miten.
Kiireinen. Arjen askareiden pyörittämistä, päässä oleva kaaos. Muistinko kaiken? Onko lasten treenikamat pakattu huomista varten? Muistinko kuitata nuorimman lukuläksyn? Ainiin, isommalle pitää ostaa uudet kengät! Suukotan hyvät yöt ja sanon, että rakastan. Rötkähdän sohvalle ja samalla muistan, että pyykit ovat koneessa.
Yksi työnkuvistani on pitää yksilövalmennuksia lapsille ja nuorille, ja kuulen usein kuinka heillä on ikävä äitiään. Äiti, joka aina huolehtii heille siisteimmät vaatteet päälle. Äiti, joka aina tarkistaa läksyt ja tekee välipalat valmiiksi. Äiti, joka aina vie ja hakee treeneistä. Ja äitiä siltikin on ikävä.
Voisiko vähempi olla sittenkin enempi, niin kuin Suomen Supernannykin sanoo?
Unohdammeko oleellisimman yrittäessämme antaa kaikkemme?
Monesti parasta mitä lapsi tietää, on vanhemman läsnäolo ilman mitään ylimääräistä. Ei siis aina se uusi lelu, eikä vain se ulkomaanmatka, vaan se aito läsnäolo yhdessä äidin kanssa.
Lapsen tunnelukkojen ehkäisemiseksi yksi suurimpia asioita on hyvät tunnetaidot, jotka lapsi voi oppia läsnäolevan kanssasäätelyn sekä mallintamisen kautta vanhemmiltaan. Lapsen kokiessa tulevansa nähdyksi ja kuulluksi sekä oppiessaan vanhemmaltaan, että jokainen tunne on yhtä tärkeä ja hyväksytty, ei hänen tarvitse turvautua tunnelukoille ominaisille selviytymismekanismeille kuten esimerkiksi hyökkäämiselle, vetäytymiselle tai pakenemiselle.
Vastaanottaessani äideiltä useasti kysymyksen siitä, miten olla tukemassa näiden yllä olevien taitojen sekä terveen minäkuvan syntymistä lapselle, löydän itseni aina saman vastauksen ääreltä: tutustumalla itseemme, sillä sen kautta kohtaamme myös lapsemme.
-
Tuntemalla ja hyväksymällä itsemme kaikkine puolinemme, purkaen omia taakkoja
-
Tuntemalla omat tunteemme hyväksyen niistä jokaisen, ottaen ne tärkeinä vastaan
-
Tuntemalla omat toimintamallimme ja juuremme, jotta meidän ei tarvitsisi kompastua niihin
Tuntiessamme ja tutustuessamme itseemme syvemmin heijastuu se väistämättä ja luonnollisesti muun muassa syvempänä myötätuntona, ymmärryksenä ja läsnäolona myös ihmisille ympärillämme ja nämä ovat elementtejä, jotka mahdollistavat lapsemme ja nuoremme kokonaisvaltaisen kohtaamisen.
Voisimmeko siis kääntää katseen lapsen tunnelukkojen estämisestä arkeen, jossa meillä on kykyä kohdata lapsi ja nuori kokonaisuudessaan kaikkine tunteineen, sillä olemme kohdanneet ne myös itsessämme?
Lapsen tunnelukot ja niiden ehkäisy
Voisiko omiin tunteisiin tutustuminen ja niille tilaa tekeminen vapauttaa kapasiteettia osoittaa kärsivällisyyttä myös omien lasten kohdalla?
Lastemme lapsuus on meidän arki ja arjen sisällä kaikki tapahtuu, myös yllä mainittujen taitojen oppiminen. Antaessamme itsellemme luvan kohdata kaikki tunteemme – myös ne vaikeimmat niistä – voi meille vapautua kapasiteettia ja ymmärrystä kohdata myös lapsi kaikkine suurine tunteineen, jolloin hänen ei tarvitse nojautua erilaisiin toimintamalleihin, joita voidaan tunnelukoiksi myös kutsua. Tällöin voimme osoittaa lasta ja nuorta kohtaan empatiaa, jossa tunteen säätelylle, käsittelylle ja ilmaisemiselle jää tilaa.
Tämä tila meidän täytyy ensin luoda itsessämme.
Avainsanat lapsen tunnelukkojen ehkäisemiselle:
– läsnäolo, kuulluksi ja nähdyksi tuleminen
– tunnetaidot : jokainen tunne on tärkeä ja hyväksytty, kanssasäätely
Jos sinua kiinnostaa omiin tunteisiin ja tunnelukkoihin tutustuminen sekä niiden kanssa työskenteleminen, alkaa paljon positiivista palautetta kerännyt Poikien Äitien Tunne lukkosi -kurssi 30.3! Bonuksena live myös lasten ja nuorten tunnetaidoista ja tunnelukoista! Tutustu kurssiin lisää.
Äitien kurssikokemuksia:
“Valmennus antoi uusia näkökulmia ja oivalluksia. Idaa oli miellyttävä kuunnella, vaikuttava läsnäolo. Isoja teemoja tuotiin esille selkästi ja läsnäolevasti. Lämmin suositus!” – Heidi, Jämsä
“Osallistuin valmennukseen itseni ja oman elämäntilanteeni vuoksi. Erittäin mielenkiintoisia aihe-alueita, jotka herättivät paljon uusia ajatuksia. Osallistuisin ehdottomasti uudestaan!”
“Oli niin loistava saada olla mukana omana itsenä, kuunnellen ja uutta oppien. Asiat tuotiin esille ymmärrettävällä arkikielellä. Ida osasi asiansa todella hyvin. Osallistuisin uudestaan!”
-Poikien Äidit toimitus, Ida Nevalainen-
