Maijun joutui miehensä kanssa käymään läpi raskaan ja syyllistävältä vaikuttavan prosessin, kun parin pieni poika vietiin päivystykseen murtuneen käden vuoksi. Siitä seurasi lastensuojeluilmoitus.
“Olimme kuin rikollisia”
“Esikoispoikamme oppi kävelemään suhteellisen nuorena. Hän otti ensimmäiset askeleensa jo kymmenen kuukauden iässä, ja 11 kuukauden korvilla vauhti oli melkoinen. Erään villin illan päätteeksi poikamme kaatui ja rysähti koko painollaan oikean kätensä päälle. Itkun sävystä käsitimme heti, että nyt sattui pahasti. Veimme pojan päivystykseen jossa käsi kuvattiin. Siinä oli murtuma.
Oli jo tarpeeksi järkyttävää nähdä oma pieni lapsi kivuissaan, mutta lisää oli tulossa. Vakavailmeinen lääkäri ilmoitti, että hän oli tehnyt asiasta lastensuojeluilmoituksen sekä tutkintapyynnön poliisille. Onnettomuus tapahtui perjantai-iltana, ja jouduimme olemaan sairaalassa valvonnan alaisuudessa tiistaihin saakka. Sinä aikana lapsemme nukutettiin ja hänet kuvattiin päästä varpaisiin – muiden mahdollisten ruhjeiden varalle. Meitä vanhempia kuulusteltiin yhdessä ja erikseen.
Käsitän hyvin, että pienten lasten kohdalla halutaan olla tarkkoja. Pienet eivät osaa itse kertoa, jos jokin on huonosti. Silti haluan kritisoida sitä tapaa, jolla meitä vanhempia kohdeltiin. Olimme kuin rikollisia. Meille puhuttiin todella viileään sävyyn, pyöriteltiin silmiä ja tuhahdeltiin. Lopulta saimme luvan lähteä poikamme kanssa kotiin, mutta sosiaaliviranomaiset tekivät kotiimme käyntejä muutaman kuukauden ajan. Se oli hullun raskasta. Viimein poliisi lakkautti tutkinnan ja kotikäynnitkin loppuivat. Toivoisin, että tällaisia asioita hoidettaisiin sensitiivisemmin. Tapahtuma on vaikuttanut perheesemme pitkään. Viivytin toisen lapsen hankintaa koska pelkäsin, että mitä jos vauva loukkaa ja joudumme taas uuteen ruljanssiin.”
Mistä on kyse?
Uusi lastensuojelulaki vaatii lääkäreitä tekemään ilmoituksen pienten lasten saamista vakavista vammoista. Sairaalasta otetaan ilmoitus sekä poliisiin että perheen kotipaikkakunnan sosiaalivirastoon. Kyseessä on ensisijaisesti lasten parhaaksi tehty lainsäädäntö.
Lastensuojeluilmoitus on tehtävä tilanteissa, joissa lapsen hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen ilmoituksen tekijän subjektiivisen arvion mukaan edellyttävät lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Ilmoitus tehdään kun huoli herää. Lääketieteen näkökulmasta, se tarkoittaa ikätasolle epätyypillistä tai poikkeuksellisen vakavaa vammaa.
Kun lastensuojelun työntekijä on vastaanottanut pyynnön lastensuojelutarpeen arvioimiseksi tai lastensuojeluilmoituksen, lastensuojeluasia tulee vireille. Jos perheellä ei ole ennestään lastensuojelun asiakkuutta, sosiaalityöntekijän tulee tehdä selvitys lastensuojelun tarpeesta kolmen kuukauden aikana. Kiireelliset tilanteet hoidetaan heti. Jos todetaan, että lastensuojelun tarvetta ei ole, lastensuojeluasiakkuus päättyy.
Tärkeää on, että perheet eivät syyllisty tai pelkää, sillä jos huolta ei herää, ei lastensuojelun asiakkuus myöskään ala.
Lisää aiheesta löydät esimerkiksi THL:n sivuilta.
-Poikien äidit -toimitus-
Me ollaan pojan kanssa käyty muutaman kerran päivystyksessä pienten ja isompien vammojen vuoksi ja ne kaikki vammat ovat tapahtuneet päiväkodissa. Yleensä minulle on soitettu töihin ja selostus tapahtuneesta on ollut enemmän tai vähemmän vaillinainen. Mitenhän lasu toimii jatkossa tällaisissa tilanteissa? Ei kai se vanhempien vika ole ja lastensuojelun tarvetta aiheuta, jos päiväkotikaveri lyö lapselta lapiolla takaraivon auki päiväkodissa? Toisaalta, minkä ne päiväkodillakaan asialle olisivat voineet. Eivät ne lapset ole ennalta kertoneet, että aikovat kohta lyödä kaveria ja tilanne on tapahtunut sekunneissa. En näe, että tilanteeseen olisi voitu edes varhaiskasvatuksen puolelta siinä hetkessä puuttua yhtään paremmin. Tuokin oli siinä mielessä vakava onnettomuus, että vaati isohkon avohaavan hoitoa ja aivotärähdysepäily oli. Samoin eräs hammasäksidentti, jossa toinen lapsi oli tönäissyt päiväkodissa pojan päin ovea ja hampaat ottivat rajusti osumaa, voisi olla sellainen, että täyttäisi “vakavan onnettomuuden kriteerit”. Mietinpä vaan, että päiväkodistako se lasu sitten näissä tapauksissa tehdään?
Olen kauhulla lukenut ja kuunnellut näitä tarinoita. On oikein, että tutkitaan, mutta kohtuutonta pitää syyllisenä ennenkuin se on varmuudella todettu. Olen nähnyt kuinka äiti on ollut sairaalassa valvonnassa ja suorastaan eristyksissä. Nukkunut ja imettänyt ohuella patjalla lattialla. Muut äidit saavat sängyn tai kunnon tuolin nukkumiseen. Kukaan ei oikeasti välitä kuka kotona olevat lapset hoitaa, kun äiti on poissa. Se siitä lastensuojelusta.
Hoitajat puhuvat vihjailevasti, kukaan ei kerro milloin on mahdollista päästä kotiin hoitamaan muita lapsia. Kukaan ei välitä kuka maksaa sairaalamaksun, kukaan ei välitä, kun kotona olevilta jää päiväkotipalaverit, hammaslääkärit, neuvolat yms väliin. Mistään et saa epikriisejä, sairaala ja poliisi pallottelevat kumman lupa niiden antamiseen tarvitaan. Kukaan ei lopulta tiedä mitään eikä kukaan ole vastuussa mistään. Sitten pitäisi astua nujerrettuna ja äitiys kyseenalaistettuna kotiin ja jatkaa normaalia arkea. Niellä epäoikeudenmukainen kohtelu ja arvostelu, joka väkisinkin elämän pyörteissä nousee välillä pintaan. Rikollistakin kohdellaan paremmin. Rikollinen on syytön kunnes toisin todetaan
Tärkeää on, että perheet eivät syyllisty tai pelkää, sillä jos huolta ei herää, ei lastensuojelun asiakkuus myöskään ala.
Ikävä kokemus Valitettavasti asiakkuus voi alkaa, jos huoli herää, vaikka ei olisi syytäkään. Koska se voi olla työntekijän mututuntuma. Piintynyt asenne, että vanhemmat valehtelevat. Siksi on todella arvaamatonta, mitä näistä lastensuojeluilmoituksista seuraa. Monelta uupuneelta vanhemmalta ovat lapset lähteneet parempiin koteihin, vaikka laki edellyttää antamaan apua kotiin. Kauhistellaan lastensuojeluilmoitusten määrän kasvua, mutta kun ilmoitus voidaan tehdä jopa hammaslääkäriajan unohtamisesta. Varhainen tuki koteihin ajoissa ja riittävästi.
Tämäpä… itse olen ollut uupunut koska lapsen isä ei tehnyt osaansa ja vaatimalla vaati liikoja kannustamatta lapsen kanssa yhtään. Lapsen isä teki lasun jos toisenkin “huolissaan”. Nyt meidän perhettä rasitetaan turhilla perhetyön käynneillä palavereilla etc… yritä tässä kasvattaa kahta lasta, hankkia koulutusta ja vielä pelätä lääkärissä käyntiä/unohdettuja aikoja, (jokaista kaatumista, mustelmaa, naarmua..) olemassa olevan asiakkuuden takia kun se tietää kuulusteluja lisäkäyntejä. Ei sillä että ne ihmiset siellä pahoja olisivat tai pahaa meille haluaisivat mutta tämmöinen turha “vierailu” ja kyttääminen meidän elämään kuulumattomilta vierailta aikuisilta on hyvin stressaavaa…
Mahtaako käydä niin, että osa vanhemmista ei tämän jälkeen uskalla viedä lastaan lääkäriin lastensuojelun pelossa?
Lastensuojelu vaikuttaa etsivän kivoja perheitä ja helppoja lapsia, joille voi tarjota tarpeettomia palveluja, jotta sossut ja perhetyöntekijät voivat olla tekevinään töitä.