Niin se hujahti vaan peruskoulu ja pieni pellavapäinen poikani on muuttunut harvahampaisesta ekaluokkalaisesta, pitkäksi ja komeaksi ysiluokkalaiseksi. Peruskoulu päättyy, mutta mitä nyt?
Poika ei ole koskaan ollut mikään huippu oppilas. Ala-asteella vielä pärjäsi ok, mutta yläasteella homma alkoi lipsumaan. Eikä tämä korona ole asiaa auttanut.
Yläaste rimaa hipoen läpi
Koulussa poika on käyttäynyt kohtalaisen hyvin tai ainakaan kotiin ei ole sellaista viestiä kantautunut, että ei käyttäytyisi. Hän on kai kaiketi aika huomaamaton koulussa. Siksi kukaan ei varmaan huomaakaan, että poika ei ole oppinut yläasteella oikeastaan mitään.
En ole minäkään erityisesti ollut huolissani vanhempana, peiliinkin pitää katsoa. Numerot eivät ole olleet kovin hyviä, mutta koulusta ei mitään palautetta ole tullut. Olen kaiketi vain ajatellut, että ei me kaikki koulussa loisteta. Harmittaa vietävästi, että koulun suunnalta ei ole huomattu ottaa yhteyttä ja olisimme voineet yhdessä auttaa poikaani ajoissa. Ainakin yrittää.
Peruskoulu on päättymässä ja istuin pojan kanssa alas. Koulukirjat olivat täynnä piirrustuksia, ei niin kovin iloisia. Mitään tehtäviä ei oltu tehty. Huolestuimme pojan isän kanssa ja otimme yhteyttä kouluun. Näyttää siltä, ettei poika ole tehnyt lähestulkoot mitään koko ysiluokan aikana Miten tämä on mahdollista?
Numerot olivat vitosta, kutosta ja seiskaa, ei niin huonoja, että kukaan olisi tajunnut, että poika on jo tipahtanut kärryiltä. Kuitenkin niin huonoja, että jatko-opinnoista voi vain haaveilla.
Mitä nyt? Peruskoulu päättyy, mutta suunnitelmaa ei ole
Kysyisin, että mitä nyt? Mitä te muut ysiluokkalaisten äidit teette poikanne suhteen, joka ei pysty lähtemään jatko-opiskelemaan lukioon tai ammattikouluun suoraan ysiltä? Tuon ikäinen ei vielä voi töihinkään mennä. Onko olemassa mitään kymppiluokkaa tai vastaavaa missä voisi vielä arvosanoja yrittää nostaa?
Pojan motivaatio on nolla, koulu ja opiskelu ei kiinnosta. Usko koko koulutusjärjestelmään selvästi horjuu. Hänellä on tunne, että oli kuin ilmaa koko yläasteen. Kukaan ei edes huomannut olisiko hän ollut paikalla vai ei. Ketään ei kiinnostanut kokeen reunaan piirretyt surulliset kuvat tai se, että koevastaukset oli suoraan netistä kopioitu. Tuntuu, että päästettiin vaan luokalta luokalle, jotta saadaan pois silmistä.
Miten motivoida poikaa ja nousta tästä yhdessä ylöspäin? Syyllistämistä en nyt kaipaa, teen sitä itselleni jo tarpeeksi jokaisena päivänä. Tarvitsen vertaistukea ja neuvoja, ymmärrystä ja olkapäätä.
Sana on vapaa -kirjoituksia voi lähettää osoitteeseen jonna@poikienaidit.fi. Julkaisemme sen halutessasi nimettömänä.
Riippuu toki kaupungista, mutta ymmärtääkseni lisäopetusta eli kymppiluokkaa tarjotaan vielä vaihtoehdoksi. Se voisi olla oikeasti toimiva ratkaisu, koska luokkakoko on pienempi ja hyvällä tuurilla pojalle laaditaan oma opetussuunnitelma. Se on nimenomaan tarkoitettu numeroiden korottamiseen ja opiskelemaan oppimiseen.
Kuulostaa myös, että poikasi saattaisi kaivata keskusteluapua muutoinkin. Olet varmasti mahtava äiti, mutta joskus teinit avautuvat paremmin ulkopuoliselle aikuiselle…
Mnun poikani ymmärsi opiskelun merkityksen vasta ysin keväällä, eli aivan liian myöhään. Pelastukseksi on nyt muodostunut kymppiluokka. Hän on onnistunut nostamaan keskiarvoaan, oppinut opiskelemaan, saanut lisää aikaa kasvaa ja oppinut kantamaan vastuuta. Oma näkemys tulevasta koulupolusta on selkeytynyt, mikä myös on nostanut opiskelumotivaatiota. Onnistumisen kokemusten myötä on itsetunto noussut, eikä hän enää tunne olevansa tyhmä. Hänelle tämä polku on ollut ainoa mahdollinen ja väittäisin, että on pelastanut hänen tulevaisuuden.
Mitä tehdä kun poikaa ei pääse ysiltä. Ei saa.päättötodistusta. masentuu ja makaa sängyssä. Eiliseen asti oli pienenä pieni oljenkorsi olemassa. Enää ei ole. Nyt on tunneil pitkä ja valoton. En tiedä yhtään mitä tehdä.
Valma eli kymppiluokka ammattiopintoihin suuntautuville! Kymppi tähtää lukio-opintoihin. Yhteys Ohjaamoon ja lisäksi keskustelua pojan opon kanssa asap.
Laajennettu oppivelvollisuus käsittääkseni koskee juuri poikasi ikäluokkaa. Koulun opoon yhteys, siellä pitäisi olla tiedossa, mikä taho ottaa lapsesta kopin ja luotsaa kohti toisen asteen koulutusta. Motivaatiokin saattaa löytyä, jos käy pojan kanssa ennakkoluulottomasti läpi koulutusaloja. Oma poikani on vähän vastaavassa tilanteessa ja voin sanoa ettei automyyjän tai metsurin koulutus ollut kummallakaan ensimmäisenä mielessä. Nämä tulivat kun raahasin lapsen kauppareissuille ja autossa pystyi virittelemään keskustelua, mistä toinen voisi olla kiinnostunut.
Valmentava koulutus eli tuo Valma. Eri oppilaitoksilla on omansa. Esimerkiksi Stadin Ammattiopistolla. Kävin ja sain paikan tutkinto opiskelijana. Nyt ammattikorkeakoulu menossa. Tein tämän aikuisiällä mutta myös nuorille on näitä valmentavia ryhmiä. Kannattaa mennä kun on oma motivaatio opiskeluun. Tämän reitin voi käyttää vain kerran joten tämä oma motivaatio on tärkeää.
Nythän on pidennetty oppivelvollisuus, joten johonkin on jokaisen siis päästävä. Valma tai Telma luokat hyviä vaihtoehtoja. Siellä kuitenkin opiskellaa niitä perusaineita muun opetuksen ohella, jotka saa sitten hyväksiluettua kun ammattiopintoihin pääsee. Älä huoli, asiat järjestyy ☀️
Niin sanottu kymppiluokka on nykyään kai Valma koulutus. Eli vuosi koulua jossa tutustutaan eri aloihin ja pääsee nostamaan numeroita jatko-opiskelua varten. Kysykää ihmeessä nykyisen koulunne opolta tai jos teillä on etsivänuorisotyöntekijä joka auttaa nuoria juuri opiskeluasioissa. Nykyäänhän on tuo oppivelvollisuus pakko 18 vuotiaaksi asti, eli ihan senkin takia varmasti löytyy apua jatko opiskelun suhteen jos opolta vaikka kysyy neuvoa.
Oppivelvollisuusikä nousi juuri 18 vuoteen, eli älä huoli, pojallesi löytyy paikka- koska on pakko. Paras paikka lienee amiksen Valma-koulutus, jossa voi jo tutustella eri ammatteihin ja samalla hinata numeroita ylöspäin. Tsemppiä ja uskoa, keskenkasvuinen on ysiläinen vielä pitkään, mutta motivaatio voi kummasti löytyä, kun on välillä käsilläkin tekemistä. T: amisope.
Oppilaan Opoon heti yhteys, vaihtoehtoja löytyy. Nyt vielä kaikkien on pakko jatkaa jossain opintoja kun oppivelvollisuusikä nousi 18 vuoteen.
Tarjolla mm. 10 luokkaa sekä Valma-opetus jossa nostetaan päättönumeroita ja tutustutaan ammattiopiston eri aloihin
Meillä ammattikoulu oli loisto paikka, 5,3 keskiarvolla sisään. Ammattikoulussa testasivat oppimisvaikeudet, vaikka peruskoulussa vain väittivät pojan olevan laiska.
Räätälöity opsi ammattikouluun ja koulusta hienosti ulos ja töihin. Ja nyt on jo armejakin suoritettuna.
Kymppi luokalle tai ammattikouluun ja pyydät oppimisvaikeuksia takia testit. Testeillä voi moni asia loksahtaa paikoilleen , kun tiedetään miksi oppi ei mene samoin perille kuin muilla.
Ei hätää, ammattikouluun pääsee yleensä, vaikka koulunumerot olisivat huonot. Ja jos ei, kymppiluokalle ainakin, jossa saa nostettua numeroita. Ei ketään lasta jätetä oman onnensa nojaan, kaikille löytyy jokin paikka. Ammattikoulussa on ainakin täällä pk-seudulla Valma-linjoja, joihin voi mennä kokeilemaan eri aloja ja näin löytää ehkä itselle sopivan alan. Ja tammikuussa alkaa jo uudet ammattikoululinjat, syksyn yhteishaussa vaan hakemaan!
Minulla on itselläni poika, jolla älyä on, ja pitkään koulu sujuikin hyvin. Mutta peruskoulun viimeiset 2 vuotta meni ihan penkin alle, ehkäpä murrosiän vuoksi. Mutta ammattikoulussa valittu ala osoittautuikin mieluisaksi, ja nyt on koulu alkanut sujumaan. Poika tykkää tehdä, ei lukea, joten ammattikoulu on hänelle sopivampi kuin lukio. Koko peruskoulun hän koki olevansa huono, nyt yhtäkkiä onkin huomannut olevansa ihan hyvä. Itsetunto on noussut kovasti.
Muistakaa, että kaikista ei tarvitse tulla ylioppilaita, ammattikoulun kautta voi saada hyvän ammatin ja siitä voi jatkaa opintoja eteenpäin jos mieli tekee. Esimerkiksi putkimiehellä palkkakin on hyvä, kyllä sillä elämässä pärjää.
Poikasi varmasti löytää oman alansa ja saa ammatin, kyllä se elämä hymyilee vielä! Tsemppiä teille ja ennen kaikkea rohkaiskaa poikanne, että ei elämä tähän lopu. Että hän on ihan yhtä hyvä poika kuin ne, jotka meni kympin päättötodistuksella parhaaseen lukioon. Ei elämä ole numeroita ja koulua, vaan sitä kaikkea muuta.
Ja te vanhemmat, te olette varmasti hyviä vanhempia. Murrosikä vaan on kaikilla niin kovin erilainen. Elämä ei ole aina Strömsö.
Peruskoulu voisi kyllä katsoa itseään peiliin siinä, miten niin moni poika ei pärjää koulussa. Olisikohan aika muuttaa opetusta niin, että kaikki lapset saisivat koulusta ennenkaikkea hyvää itsetuntoa ja olon, että on huomioitu ja tärkeä? Se lienee se kaikista tärkein asia, mitä lapselle tulisi opettaa. Että kelpaa ihan omana itsenään.
“Muistakaa, että kaikista ei tarvitse tulla ylioppilaita, ammattikoulun kautta voi saada hyvän ammatin”
Peruskoulun lopussa inhosin sitä teoreettista pänttäämistä, joka ei kytkeytynyt mihinkään reaalimaailman asiaan. Olin täysin vakuuttunut, että *täytyy* olla olemassa “keittiön ovi” mitä kautta voi päästä ns. hyviin hommiin, ilman vuosien jatko-opiskeluja! Menin siis ammattikouluun, graafiselle alalle.
Nyt työskentelen graafisen alan yrityksessä kehityspäällikkönä ja IT-vastuuhenkilönä, palkkani on yli 5000 €/kk.
Keittiön ovi on!
10. luokalle jos haluaa korottaa numeroita. VALMA (ammatillisiin opintoihin valmentava koulutus, jos tähtää ammattikouluun. Vanhemman tehtävänä on nyt pysyä vahvana ja luoda uskoa tulevaisuuteen. Harmi, ettei koulusta ole asiaan puututtu, mutta missä vanhempien vastuu? Vanhemmat ovat päävastuussa omasta lapsestaan tässäkin asiassa?!
Tutustukaa valmentaviin koulutuksiin (Valma). Nythän myös oppivelvollisuus laajenee koskemaan 18-vuotiaaksi saakka, sen mukana myös oppilaitoksen velvollisuudet. Jos ette tiedä mistä aloittaisi niin googlettakaa onko paikkakunnalla Ohjaamoa tai etsivää nuorisotyötä. Mitään ei ole vielä menetetty!
Kymppiluokkaa suosittelen, jos vaan sellainen kaupungista loistaa. Meillä pojalla meni myös yläaste osittain penkin alle (pääsi ysiltä 2020). Oli puutteita osaamisessa, yritettiin saada myös tukiopetusta lähes koko yläasteen ajan, mutta eipä kovin opettajia kiinnostanut. Ysillä yritti kyllä jo parantaa, mutta jotenkin se ns. huono maine ei katoa vaikka parhaansa tekee ja yrittämisestä, petraamisesta yms. ei kyllä yhtään palkita. Kaiken lisäksi koronan takia etäkoulu ysin lopulla ei ainankaan parantanut tilannetta.
Käsittämätöntä on tuo teillekin tapahtunut, ettei kukaan muka ole huomannut, että asiat eivät ole lapsella hyvin (ja tarkoitan siis koulua ja opettajia, jotka kuitenkin päivittäin kouluasiota lasten kanssa käsittelevät).
Meillä poika olisi päässyt amikseen jollekin linjalle, joka ei pätkääkään kiinostanut, joten onneksi saatiin puhuttua kymppiluokalle. Ja tosi tyytyväinen on ollut. Luokalla on 10 oppilasta, saavat hyvää opetusta. Paljon kerrataan puutteita ja numerot on nousseet reilusti. Toki, meillä vaikuttaa myös se, että poika keksi viime kesän aikana mihin haluaa opiskelemaan, joten motivaatiotakin on löytynyt numeroiden korottamiseen. Mutta usein se näillä pojilla onkin niin, että silloin ysin jälkeen vasta alkaa hahmottumaan mitä voisi opiskella.
Toinen vaihtoehto on valma koulutus (ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus), jos kymppiluokkaa ei ole teidän kunnassa.
Suosittelen kyllä myös jotain ulkopuolista tukea hakemaan. Ulkopuolisuuden tunne, surullisuus ja välinpitämättömyys on kuitenkin vakavia asioita ja saattavat kieliä esim. masennuksesta.
Meillä myös poika käynyt nyt kymppiluokan ajan kuraattorilla säännöllisesti ja kokee, että on ollut apua elämän jäsentämiseen. Kaikenlaista voi näillä nuorilla mielessä olla, eikä niistä vaan aina voi / pysty vanhemmille puhua vaikka kuinka olisi välit kunnossa. Kannattaa myös muistaa itse kannustaa poikaa ja tuoda niitä hyviä asioita ja puolia lapsesta esiin vaikka aina ei kaikki niin hyvin olisikaan. Auttaa lasta muistamaan, että vanhemmat välittää vaikka ei aina onnistuisikaan.
Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti asiat järjestyy.
Opon tehtävänä on ottaa pojasta koppia, nyt enää ei voi jäädä ilman opiskelupaikkaa kun tuli lakimuutos oppivelvollisuudesta. Joku väylä ja paikka kunnan järjestettävä
Täältä linkistä ideoita:
https://opintopolku.fi/wp/valintojen-tuki/peruskoulun-jalkeen-muita-vaihtoehtoja/
Kymppiluokalle voi hakea ja lisäksi esimerkiksi erilaisia työpajoja löytyy paikkakuntakohtaisesti. Nuorelle voi ehdottaa yhteydenottoa Etsivään Nuorisotyöhön, josta saa henkilökohtaista tukea ja ohjausta jatkoon. Tämä on vapaaehtoista, joten nuoren täytyy itse haluta tukea.
https://www.intory.fi/etsiva-nuorisotyo/nuorelle/mita-on-etsiva-nuorisotyo/
Tsemppiä! <3
Ei elämä pääty huonoon peruskoulun todistukseen. Itsellä viisi poikaa, joista kaksi selvisi rimaa hipoen peruskoulusta ulos. Pääsivät opiskelemaan ammattikouluun ja loistavat siellä. Eli peruskoulun huono koulumenestys on vaihtunut kiitettäviin ja hyviin arvosanoihin ammattikoulussa. Lukio ei ole ainoa vaihtoehto.
Täällä on tullut hyviä vinkkejä, ja nyt myös oppilaajuus laajenee sinne toiseen asteeseen asti. Valmat, kymppiluokat ja muut ovat loistavia lähtökohtia. Mutta, todellinen syy voi olla myös esimerkiksi ADHD’ssa. Se ei ole täysin epätavallista että vasta kun tehtävät hankalenee, se huomataan. Ja kaikki eivät ole niitä hyperaktiivisia rasavillejä, vaan omiin ajatuksiin uppoavia haaveilijoita… Ja mitä isompi koulu ei näihin ongelmattomiin oppilaisiin kiinnitetä huomiota. Jos et häiritse tunnilla niin kaikki on ok, kun ei olekkaan oikeasti. Itse tunnistin itseni tästä, että sinänsä sensuhteen vaan herättelevä kysymys. En ole neurobiologian lääkäri kuitenkaan.
Suosittelen vahvasti hakemaan ohjaamosta, etsivästä nuorisotyöstä apua ja ehkä hakeutumaan nuotti valmennukseen jos ei mikään muu meinaa toimia. Kaikki ne ovat hyviä.
Pahinta itselle oli se äidin jatkuva huoli kun tipuin yhä uudestaan ja uudestaan koulusta kunnes diagnoosi tuli
Itse 10. luokan aikoinaan käyneenä suosittelen sitä lämpimästi. Kävin siellä kasvamassa ja korottamassa keskiarvoa. Siellä myös usko kouluun tuli takaisin. Sieltä menin lukioon ja haaveena oli yliopisto mutta sinne eivät ovet auenneet ja lähdin kauppiksen kautta ammattikorkeakouluun. 10. luokan vuosi kyllä kasvatti ja opetti enemmän kuin koko yläaste, ainakin minua 🙂
Kelalta voi hakea myös Nuottivalmennusta nuorelle. Puhelinhaastattelu riittää ja itse saa valita valmentajan. Valmennusta saa 20 tuntia. Eli siinä haetaan nuoren vahvuuksia ja mielenkiinnon kohteita. Valmentaja myös auttaa nuorta tutustumaan mahdollisiin koulutuksiin tai vaikkapa oppisopimuspaikkoihin. Tähän voi hakea myös Kelan kuntoutustukea. Eli oma valmentaja apuun!
Tarkoitettu 16-29 vuotiaille.
Mikäli itseopiskelu, etä- ja nettiopiskelu kiinnostaa tai sujuu, peruskoulun arvosanoja voi myös kerrata itsenäisesti aineittain Nettiperuskoulussa. https://nettiperuskoulu.fi/
Mutta onko paras lapselle/nuorelle, jolle myös huomio ja tuki olevan tarpeessa?
Joillekin voi sopia myös itsenäinen opiskelu ja nettialustat.
Hei, peruskoulun opo täällä moi! Voit hyvin huoltajana ottaa yhteyttä opoon ja pyytää vaikka etätapaamista, jossa voisitte yhdessä pojan ja muiden huoltajien sekä opon kanssa keskustella vaihtoehdoista. Siis ellei kunnan koronasäännöt salli ihan kasvokkain tapaamista. Opon ohjauksessa tosiaan yhteishaku on varmaan keväällä tehty, ja hänellä lienee jokin kutina joskaan ei vielä varmaa tietoa tuloksista; kesällä on vaihtoehtoja lisähauista (esim. 10-luokalle tai valmaan) ja kansanopistoista (ks. Opistovuosi oppivelvollisille) työpajoihin. Ellei koulun oma opo innostu, soita etsivään nuoristyöhön – mutta opon pitäisi innostua, se kuuluu työtehtäviin. Jos nuori ei mukaan haluaisi, voit myös jutella opon kanssa itse; opo ei saa kertoa luottamuksellisia tietoja (jos oppilas on esim. kertonut ammattihaaveistaan tai muusta, niistä huoltaja saa itse jutella nuorensa kanssa) mutta huoltajalle saa kertoa hakuajoista, hakumenettelyistä ja keskustella eri ohjelmien sisällöistä ja tavoitteista.
Tsemppiä! Peruskoulun jälkeen voi oppia ja onnistua, vaikka yläkoulu meni miten vaan. Ja tosiaan apua mielialajuttuihin opo ei osaa antaa, niissä kannattaa kääntyä esim. koulupsykologin puoleen, mieluummin mitä pikimmin.
Meillä isäntä ollut aikoinaan samansuuntaisessa tilanteessa. Viitosen keskiarvolla ulos peruskoulusta ammattikouluun. Nykyään on alansa arvostettu ammattilainen ja tienaa paremmin kuin minä; kiitettävä päättötodistus, lukio ja yliopisto-opintoja, varhaiskasvatuksen opettajaksi.
Monella ysiluokkalaisella on murrosikä pahasti kesken eivätkä he senkään vuoksi osaa ajatella tulevaisuuttaan tai ottaa vastuuta opinnoistaan. Koululta apuja ja tsemppiä vanhemmille.
Oppivelvollisuus on nyt 18-vuoteen asti. Ensi syksynä 2022 alkaa Tuva eli tutkintoon valmentava koulutus, jossa on yhdistetty ns. kymppiluokat, valmentavat koulutukset ammatilliseen eli Valma ja lukioon eli Luva. Tuvassa nuorella on tarvittaessa mahdollisuus korottaa peruskoulun numeroita, kokeilla aloja sekä koulussa että työharjoitteluissa ja suorittaa jo opintoja ammatillisesta ja mahdollisesti myös lukiosta. Peruskoulun opoilla on velvollisuus jatkopoluttaa nuoret eteenpäin ja seurata siirtymistä toiselle asteelle ja vastaavasti toisen asteen oppilaitoksissa pitää ottaa koppi nuoresta. Etsivä nuorisotyö auttaa tarvittaessa. Oma poikani pääsi opiskelemaan varasijalta, ei ollut tyytyväinen, vaihtoi Valmaan, siirtyi sieltä toiseen koulutukseen. Nyt vieläkin kipuilee valinnan kanssa. On enemmän käytännön opiskelija. Oppisopimus voi olla myös vaihtoehto. Tsemppiä.
Ensimmäisenä sanoisin että koulu tänä päivänä on todella paljon vanhempien vastuulla. On oltava kiinnostunut miten lapsella menee ja jatko-opintoja mietittävä jo melkein ala-asteelta.
jäin miettimään että jos poika saanut vitosia ja kutosia (5 = poika juuri ja juuri läpäissyt kurssin ja kutonen ei paljon parempi) niin miten voi olla olo että “ei niin huonosti ole mennyt”. Vitosta huonommin ei ole mahdollista mennä.
Onneksi on kuitenkin apuja ja niitä on tuossa ylhäällä mainittu ansiokkaasti. Laajennettu oppivelvollisuus tulee juuri poikasi kaltaisten avuksi kun koulun lopettaminen ei ole vaihtoehto. Opon kautta liikkeelle -siinäkin on vanhempien oltava aloitteellinen. Koulun vastuulle turha sälyttää.