Jokainen ihminen pelkää jossain kohtaa elämäänsä hylätyksi tulemista. Hylätyksi tulemisen pelko on inhimillinen ja oikeastaan myös hyvin alkukantainen, mutta sen alkaessa vaikuttamaan ja hallitsemaan ihmisen elämää, on siihen aika tutustua paremmin. Kärsitkö hylätyksi tulemisen pelosta? Lue tämä.
“Vetäydyn sopivassa kohtaa, enkä avaa itseäni läheiseen suhteeseen. “
“Tarraudun vahvasti ja koen jatkuvaa mustasukkaisuutta.”
Kuulostavatko nämä esimerkit tutuilta? Et ole ainoa.
Mistä hylätyksi tulemisen pelko kumpuaa?
Niin kuin heti alussa mainitsin, on hylätyksi tulemisen pelko hyvin inhimillinen ja jopa alkukantainen. Ihmisen kehityksen ja selviytymisen kannalta mikään ei ole niin tärkeää, kuin joukkoon kuuluminen. Lapsena yhteys meistä huolehtiviin vanhempiin tai muihin tärkeisiin aikuisiin on selviytymisen kannalta välttämätöntä.
Sama tarve yhteydelle ja yhteenkuuluvuudelle jatkuu läpi koko ihmisen elämän.
Pienestä alkaen opimme lukemaan ihmisiä ja sitä, mikä lisää yhteenkuuluvuuttamme ja mikä sitä vähentää, tai pahimmillaan jopa estää. Jos meillä on kokemus hylätyksi tulemisesta tietyissä tilanteissa, on hyvin todennäköistä, että vielä aikuisenakin välttelemme kyseisen tilanteen syntymistä.
Pelkistetty esimerkki: Sinulla on kokemus riitatilanteesta, jossa toinen lähtee pois suutuspäissään ja jättää sinut yksin. Tästä sinulle on saattanut jäädä tuntemus siitä, että riitatilanteita tulee välttää, sillä ne tarkoittavat hylätyksi tulemista ja yksin jäämistä. Tämä on saattanut saada sinut alkamaan miellyttämään muita ja kaikin mahdollisin keinoin välttämään konfliktitilanteita, vaikka se tarkoittaisi omien hyvinvointisi rajojen alas painamista.
Lue myös tämä: Omat rajat – miten pidät huolta niistä?
Hylätyksi tulemisen pelko vaikuttaa ihmisen toimintaan ja päätöksiin sen saadessa hänet toimimaan epävakaasti. Hylätyksi tulemisen pelko saa ihmisen vetäytymään suhteista tai päinvastoin takertumaan tiukasti kiinni sekä tuntemaan arvottomuutta ja yksinäisyyttä. Se voi saada aikaan esimerkiksi sen, että työnnät rakkaan ihmisen kauemmaksi epäilemällä häntä ja hänen osoittamaa rakkauttaan sinua kohtaan.
Pohjimmiltaan pelko hylätyksi tulemisesta on surua ja epäilystä siitä, että mitä jos ei kelpaakaan tai riitä omana itsenään. Mitä enemmän ihminen on kokenut elämänsä aikana hylkäämisen kokemuksia, sitä enemmän hän todennäköisesti kokee myös arvottomuutta. Yksi hylkäämisen muoto on voinut olla esimerkiksi emotionaalisesti etäiset vanhemmat.
Miten päästä hylätyksi tulemisen pelosta eroon?
Hylätyksi tulemisen pelon ei tarvitse ohjata elämääsi tai tekemiäsi valintoja. Mitä paremmin tunnemme itsemme, sitä paremmin voimme vaikuttaa meissä tapahtuviin asioihin. Sinä et ole yhtä kuin kokemasi hylkäämiset tai yksin jäämiset. Olet paljon enemmän ja parempaa.
Voidaksemme työskennellä hylätyksi tulemisen pelon kanssa on aivan ensimmäinen askel tulla siitä ja sen toimintamekanismeista tietoiseksi:
- Mitkä asiat saavat minut pelkäämään hylätyksi tulemista ja mitkä asiat tai esimerkiksi toisen ihmisen toiminta tai eleet saavat sen aktivoitumaan?
- Miten itse toimin, kun huomaan hylätyksi tulemisen pelon aktivoituneen? Millaiset ajatukset täyttävät mieleni? Mitä tunnen? Miten toimin?
Kun opimme tunnistamaan kyseiselle pelolle tyypilliset toimintamekaniikat, voimme myös helpommin valita toimia eri tavalla – tavalla, joka tukee hyvinvointiamme. Erityisen tärkeää on kiinnittää huomiota omaan sisäiseen puheeseen ja ajatuksiin itsestään, etenkin silloin, kun hylätyksi tulemisen pelko tai sen kokeminen aktivoituu. Harjoittaa itsemyötätuntoa sekä oppia arvostamaan itseään hyvine ja huonoine puolineen. Tutustua tunnelukkoihin ja niiden syntyperään ja niiden kanssa työskentelyyn.
Oppia ymmärtämään pelon sisintä viestiä sinulle: suojella pettymyksiltä ja kipeiltä kokemuksilta.
Meidän tehtävänä on kuitenkin muistuttaa itseämme siitä, että haavoittuvaisuus kuuluu elämään ja siihen uskaltautuminen vahvistamalla luottamusta itseen, mahdollistaa myös upeiden kokemusten ja ihmissuhteiden kokemisen.
Loppupeleissä ajateltuna tarvitseeko hylätyksi tulemisen pelosta päästä eroon vai riittäisikö sen ytimen ymmärtäminen ja hyväksyminen osaksi inhimillistä elämää – ilman kuitenkaan, että sen tarvitsee hallita toimintaamme? “Pelko, voit olla ystäväni, sillä tiedän pohjimman tarkoituksesi suojella minua. Voit matkustaa tässä samassa autossa, mutta et tule koskaan olemaan ohjaajan paikalla.”
– Ida Nevalainen, Äidin vuoro-
