Monisikiösynnytysten osuus on nykyisin noin 1,35 % kaikista synnytyksistä. 1/3 osa tapauksista on identtinen kaksosraskaus ja 2/3 kaksosista on epäidenttisiä.
Identtisillä kaksosilla ennuste on epäidenttisiä huonompi. Vaarallisin tilanne on ns. feto-fetaalinen transfuusio-oireyhtymä, jossa sikiöiden välillä on verenkiertoyhteyksiä. Toinen sikiöistä todennäköisesti riistää toiselta verenkiertoa, jolloin luovuttajasikiön kasvu hidastuu ja vastaanottajasikiön verimäärä lisääntyy, minkä seurauksena sikiö turpoaa.
Monokoriaalisilla (eli identtisillä) kaksosilla kuolleisuus on yli kaksinkertainen dikoriaalisiin (epäidenttisiin) kaksosiin verrattuna.
Nellan kohdalle sattui identtinen kaksosraskaus, joista toinen ei selvinnyt
Joulukuussa 2013 Nellan ollessa raskausviikolla 13, tavallisella ultrakäynnillä Nella kuuli ne sanat, jotka kaikuvat vieläkin hänen päässään ”Täällä on kaksi, tai on ollut.” He katsahtivat miehensä kanssa toisiaan ”Mitä?”.
Viime ultrassa, joka oli ollut ensimmäinen, oli näkynyt yksi vilkas pienen ihmisen alku. Nella ei pystynyt reagoimaan kuulemaansa. Vasta poistuttuaan vastaanotolta, hän lyyhistyin maahan itkemään. Hän ei voinut kuin itkeä seuraavat päivät, miten jokin näin onnellinen ja ihana asia voi yhtäkkiä kääntyä päälaelleen?
Menehtynyt sikiö jatkoi kasvamista
Seuraavassa ultrassa joka oli kahden viikon kuluttua he saivat tietää, että menehtynyt sikiö kasvoi ja sai verta terveen sikiön pumpatessa omalla sydämellään verta molemmille. Vaarana tässä olisi terveen sikiön sydämen ylikuormittuminen tai se, että toinen ”varastaisi” verta itselleen liikaa.
He menivät viikko tai kaksi kerrallaan, kukaan ei voinut sanoa olisiko ensikerralla terveellä sikiöllä sykettä enää havaittavissa. He toivoivat lääkäreitä myöden, että pieni jaksaisi sinnitellä. Myös istukan kuntoa seurattiin tiheään tahtiin.
Nellalle ja hänen miehelleen ehdotettiin, että heidät lähetettäisiin Saksaan jossa laserleikattaisiin yhdistävät verisuonet. Tässä keskenmenon riski on suuri ja tämän takia tämä olisi viimeisimpiä vaihtoehtoja. Koska toinen sikiöistä oli menehtynyt, lääkärit päätyivät seurailemaan tilannetta. Menehtyneellä sikiöllä näkyi joitain rakenteita, mutta esimerkiksi sydän puuttui kokonaan. Terve sikiö kasvoi hyvin, sydän pamppaili ja he saivat kuulla odottavansa poikaa.
He saivat kuulla, että tämä on nimeltään monokoriaalinen raskaus. Sikiöillä on siis kaikki yhteistä, niin sikiöpussit, istukka kuin heidän tapauksessamme verenkiertokin. Pojat olisivat olleet identtisiä kaksosia. Sikiöt olivat täysin ihokosketuksissa toisiinsa, jos menehtynyt sikiö tulisi keskenmenona ulos, todennäköisesti terve sikiö tulisi myös.
Raskauden puolessavälissä he saivat kuulla, että verenkierto menehtyneeseen sikiöön oli lakannut. Näin myös sydämen kuormitus väheni huomattavasti ja selviytymisprosentti kasvoi.
Terve poika syntyi, toisen pojan he tapasivat kahden kuukauden päästä
Nella kävi yhteensä 18:ssa ultrassa raskauden aikana, ja oli vuodelevossa supistusten takia puoli vuotta. Hän kävi välillä ottamassa supistusten estoon tarkoitettua pistosta pakaraan ja he elivät miehensä kanssa pelossa. Loppujen lopuksi 17.12.2013 viikoilla 40+3, heille syntyi terve pieni poika, Jiro. Nella ja hänen miehensä eivät synnytyssalissa halunneet kuulla mitään toisesta lapsesta. Nella pelkäsi, ettei pystyisi olemaan onnellinen terveestä vauvasta jonka sai syliinsä. Hän tunsi kuitenkin istukan syntyessä menehtyneen sikiön tulevan ulos.
Myöhemmin, pojan ollessa parin kuukauden ikäinen, he menivät katsomaan kuvat menehtyneestä veljestä. Hänen nimeksi annettiin Seri. Hänestä oli otettu kuvia opetus käyttöön, kun tapaus oli harvinainen.
-Onneksi kävimme, se helpotti oloani ja ”huono mutsi” fiilistä siitä, etten ollut halunnut nähdä toista lastani. Pojallamme todettiin jossain välissä raskautta olleen pieni reikä sydämessään kuormituksen jäljiltä, onneksi tämä meni kuitenkin parin ensimmäisen maanpäälliselon aikana umpeen.
Henkinen tuska oli valtava
-En saanut juurikaan keskusteluapua muuta kuin ultrakäynneillä, sen mitä siinä ehti. Toisaalta en edes tajunnut pyytää apua, aina vain ”mulla menee ihan hyvin”. Oikeasti olin todella rikki koko ajan. En muista, että minulle olisi tarjottukaan keskustelu apua. Ehkä oletettiin, että kahden viikon välein tai joskus jopa viikoittaiset ultrakäynnit ja siinä kuulumisten vaihto riittäisi.
Nella muistaa alkuun olleensa hyvin katkera kaikille kenellä näki kaksoset. Hän mietti, miten epäreilu maailma olikaan. Samalla hän oli kuitenkin onnellinen, että täydellinen poika oli näissä vaunuissa tuhisemassa. Raskaus olisi voinut loppua paljon huonommallakin tavalla.
Nella oli ensin pojan isän kanssa sitä mieltä, ettei kerro menehtyneestä veljestä mitään Jirolle ennen kuin hän olisi vanhempi. He päättivät kuitenkin lopulta toisin. Nyt Jiro on täysin tietoinen veljestään, Seri suojelee pilven reunalta ja seuraa veljensä maanpäällistä elämää. Jirolla on ultrakuva huoneessaan, jossa näkyy selvästi, kuinka Jiro pitää Seriä sylissään.
-Onneksi saimme pitää toisen pojistamme, sydämessäni olen silti kahden pojan äiti.
Nellan tarina on myös kerrottuna aiemmin ilmestyneessä Perjantai-dokkarissa :Vain hetken olit minun
