Haastateltava esiintyy haastattelussa pelkällä etunimellään, oman yksityisyytensä suojelemiseksi.
Miksi suomalaiset valittavat?
“Minun nimeni on Jana. Olen 34-vuotias ja mieheni on 39. Olemme molemmat syntyneet ja kasvaneet eräässä Keski-Euroopan maassa. Muutimme Suomeen työn perässä kahdeksan vuotta sitten, meillä molemmilla oli siis työpaikat valmiina kun saavuimme tänne. Toinen vaihtoehto olisi ollut Saksa, mutta Suomi houkutti meitä enemmän.
Teimme molemmat kovasti töitä, pitkiä päiviä. Jo työelämässä ollessani kiinnitin huomiota siihen, miten valtavan paljon suomalaiset valittavat. Aivan kaikesta. Lounaasta. Työajoista. Ruuhkista. Lapsista. Työnkuvasta. Se tuntui minusta turhauttavalta, sillä harva tuntui haluavan kuitenkaan tehdä asialle mitään.
Asuttuamme täällä muutaman vuoden ajan, tulin raskaaksi. Se jännitti, eikä ainoastaan edessä siintävän vanhemmuuden vuoksi, vaan myös taloutemme kannalta. Olimme säästäneet kovasti, jotta taloutemme ei romahtaisi minun tulojeni loputtua.
Olin aivan äimistynyt kun sain kuulla, miten pitkään työnantaja tulisi maksamaan minulle palkkaa äitiyslomalla.
Vasta neuvolassa sain tietää, että rahallinen tuki jatkuisi vielä tämän jälkeenkin. Ja neuvolakin oli ilmainen! Ei meidän maassamme ole vastaavia etuuksia, ei sinne päinkään. Äitiysloma on paljon lyhyempi, korvaus pienempi ja aina on riski, että joutuu irtisanotuksi. Suomessa se ei ollut edes mahdollista.
Sitten sain käsiini upean äitiyspakkauksen. Siitäkin monet valittavat: pakkaus on huono, vääriä värejä, huonoja tuotteita. Poskiani kuumottaa kun kuuntelen näitä keskusteluja. Miksi näistä asioista ei olla kiitollisempia? Lapsilisää maksetaan meidänkin maassamme, mutta sekin on Suomessa suurempi. Maanne on täynnä upeita leikkipuistoja, yhteiskunnan tarjoamia, käyttäjille ilmaisia kerhoja…niin paljon kaikkea.
Entäpä sitten kotihoidontuki! Siitä olen kuullut valitusta kenties kaikkein eniten. Mitättömän pieni raha, täysin turha ja mitätön. Ymmärrän kyllä että aina on varaa kehittää ja maailmaa voi katsoa monesta vinkkelistä, mutta en voi paheksunnalleni mitään. Kotihoidontuki on reilusti yli 300 euroa kuukaudessa, ja sen päälle saa vielä halutessaan tehdä töitä, jos esimerkiksi voi vuorotella oman kumppanin kanssa työnteossa. Minä en voinut, mutta se ei haittaa.
En uskaltaisi sanoa tätä omin kasvoin julkisesti, ja olen pelkuruudestani pahoillani. Minusta suomalaiset odottavat toisinaan yhteiskunnalta liikaa. Aina pitäisi saada enemmän, aina jonkun muun pitäisi maksaa. Ihmiset eivät enää ota vastuuta omasta elämästään, koska odottavat erilaisten sosiaalitukien elättävän heidät. Järjestelmä on hieno, mutta kestääkö mikään järjestelmä tällaista käyttöä?”
-Poikien Äidit toimitus-
