Meillä on täällä tilanne, mikä aiheuttaa meille vanhemmille päänvaivaa, lapseni uskoo yliluonnolliseen. 8 -vuotias poikamme on jo muutaman vuoden ajan “nähnyt” yliluonnollisia asioita. Hän näkee esimerkiksi edesmenneen äitini keittiössämme usein.
Emme usko mihinkään tämän tyyppisiin juttuihin, mutta välillä pojan tarinat saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Kuten viime viikolla kun poika sanoi minulle, että “Ei se äiti ollut sun syy”. Kysyin hölmistyneenä mikä? “se kun sun mekko meni siitä mehusta pilalle” , jatkoi poikani.
Kuvitelkaa kun olin lapsi ja oltiin lähdössä juhliin, kaadoin vaalen juhlamekkoni päälle melkein kannullisen mehua ja äitini oli sillon vihaisempi kuin ikinä. Minulla ei ollut toista juhlamekkoa ja äiti yritty pestä ja kuivata föönillä mekkoani juhlaa varten. Muistan sen vieläkin, koska en ole nähnyt äitiäni koskaan niin vihaisena kuin silloin. Hän oli lempeä ihminen.
Yritin muistella olenko puhunut tuosta tapahtumasta joskus pojalleni, mutta en muista ainakaan siitä maininneeni. En ymmärrä mistä poikani on tuon jutun keksinyt?
Onko yliluonnollisia asioista olemassa?
Emme halua olla lapsellemme ilkeitä, hän on meidän kauan odotettu ja toivottu iltatähti ja haluamme hänelle pelkkää hyvää. Emme pysty ravistelemaan ikävämielisesti tätä asiaa hänestä pois.
Olemme myös joutuneet miettimään tarkoin, että voisiko yliluonnollisia asioita ehkä ollakin oikeasti olemassa? Olemme etsineet asiasta tietoa ja löytäneet yhtä sun toista kiinnostavaa, mutta tieteeseen nojautuva uskomme ei anna myöten tämän tyyppiselle sitten mitenkään.
Haluaisin kuulla muiden äitien mietteitä yliluonnollisista asioista. Onko niitä vai ei?
Miten toppuutella lasta nätisti?
Ja se suurin asia mihin apua tarvitsen on se, että miten toppuuttelisin poikaa nätisti. Hänen juttunsa välillä lentävät niin lujaa kun ollaan kylässäkin, että muut ihmiset kauhistuivat. Viimeksi kyläreissulla poika povasi perheen isälle vakavaa sairautta. Hävetti niin paljon, koska siellähän varmaan luultiin, että me ollaan jotain semmosta pojalle puhuttu.
Poika myös puhuu välillä näkymättömille asioille. Kysyttiin tästä ihan lääkäristä, että pitäisikö poika tutkia, mutta lääkärin mukaan mielikuvitusystävät ovat tuossa iässä ihan normaaleja. Minusta kuolleet eivät ole mielikuvitusystäviä.
Voitte kuvitella, että halloween on meidän pojan lemppari aika vuodesta. Tuntuu, että näinä aikoina poika lähtee vielä enemmän laukalle.
Kaikki vinkit tähän tilanteeseen otetaan vastaan. Mitä olet tehnyt vastaavassa tilanteessa tai mitä tekisit? Kiitos jo etukäteen kaikille.
Annan lapsen puhua ihan rauhassa. Siitä ollaan puhuttu, että mielikuvitusystävät eivät ole ihan oikeita vaan leikkiä. Ja että on kiva, kun niitä on. Ja että isille ja äideille saa puhua haamuista ja Lapsista (meidän pojan mielikuvitusta, ajoittain aika pelottavia) mutta muita ihmisiä saattaa ruveta pelottamasn niin kaikille ei kannata selittää. Itse en usko näihin, mutta uskon tämän kuuluvan aivojen kehitykseen ja sinänsä tutkittuun tietoon 🙂
Niin.. ei se ettei joku usko tarkoita etteikö jotain ole.
Tiedän kokemuksesta että on ihmisiä jotka näkevät ja keskustelevat kuolleiden kanssa ja tietävät asioita.
Olen myös itse nähnyt henkiä. Ja perheeni.
Välillä ne pelottavat mutta ystäväni on selittänyt minulle heistä ja koitan muistaa ne mitä hän puhuu.
Suomesta löytyy muutama hyvä meedio, joilta voisi kysyä neuvoa jotta lapsi oppii asiaa käsittelemään ja hallitsemaankin. Ja oppisi ettei ehkä kannata kertoa jonkun kuolevan?
Ette pysty sitä kykyä hänestä kitkemään pois mutta voitte auttaa häntä asioilla joita meedio voi neuvoa. Jotta osaa suojata ja suojella itseään.
Hengissäkin on hyviä sekä pahoja.
Teidän pitää vain hyväksyä että teillä on uniikki sielu.
Voi olla että kyky häviää iän myötä mutta kaikilla ei häviä.
Apua tarvitsette kuitenkin. Minuun voi ottaa yhteyttä PÄn kautta , voinnkoittaa auttaa tai etsiä apuja.
Hei
Yliluonnollisuus on täyttä totta. Lapsenne on todennäköisesti erityisen eeityisherkkä.
Minulle asia on omista kokemuksista enemmän kuin totta. Pahinta lapsena oli etteivät vanhempani, isovanhempani,sisarukseni, yksinkertaisesti kukaan ei ymmärtänyt että kokemukseni ovat aitoja, itselleni olemassa olevia asioita.
Kasvaessani opettelin pitämään suuni kiinni. Vaikenin kokemuksistani ja näkemistäni asioista.
Ennen keski-ikää kohtasin Vihdoinkin kaltaisiani aikuisia. Opin aistimaan kenelle uskallan kertoa, kenelle en.
Lapseni ovat erityisen erityisherkkiä. Ainutlaatuinen kykyni periytyi kaikille heistä.
Minulle tietysti oli helppoa ymmärtää lapsiani jotka alkoivat kertoa leikkikavereista joita ei näkynyt. Kertoivat tulevasta ennen tapahtumaa.
Esikoiseni mm. totesi Minulle ” äiti, saan pikkuveljen” ennenkuin tiedostin odottavani. Sama toistui kolmannenkin lapseni kohdalla.
Esim. arjen pieni tilanne herkkien lasten kanssa on rikkautta. Ulkona oli mitä kaunein päivä. Puhuttiin ulos lähtemisestä.
” ei mennä vielä, kohta alkaa raju ukkonen”
Totta tosiaan, säätiedoissa ei myrskyä näkynyt mutta alkoihan se.
Tiedän että on vaikeaa ymmärtää silloin kun ei aisti/näe itse mutta koettakaa löytää ymmärrys ettei lapsi joudu vaikenemaan.
Lapsellenne se on täyttä totta ja hän elää aistiensa kanssa koko elämänsä.
Esim. Erityisherkkien ryhmästä tai seurakunnasta saattaa löytyä ymmärrystä avartavia ihmisiä.
Lueppas hyvä kirja aiheesta!
Nykyhetken lapset, kirjoittanut Meg Blackburn Losey
Kirja on vanha ja saat sen vain kirjastosta.
Saat paljon avartavaa tietoa että näitä lapsia on enemmänkin. Meillä myös. ?
Antakaa lapsen olla sellainen kuin hän on. Lapsilla on kyky ja taito olemassa ja sinun pojallasi se on hyvin vahva. Älkää kieltääkö, tukekaa häntä. Kun kiellätte, menee showmeiningiksi, kun tuette ja ymmärrätte, niin hän rauhoittuu. Älkää tehkö isoa numeroa. Kyky kulkee myös suvussa perintönä. Kaikkeen ei aikuisten järki ja teoreettinen ajattelu auta. Joskus on hyvä pysähtyä ja katsoa peiliin ja kysyä, kuka minä oikeasti olen, saanko olla sellainen kuin olen ja annanko lapseni olla sellainen kuin hän on.
Kyllä se siitä tasaantuu ja taito häviää, jos sen antaa hävitä.
– kuka MINÄ olen?-
Hei,
Voisitko ajatella, että on mahdollista lapsen olla herkempi kokemaan asioita, jotka ovat rationaalisen mielen rajoitteiden ulottumattomissa ja ohjata häntä kokemuksen käsittelyyn kertomalla, että hän saattaa nähdä enkeleitä, koska jotkut lapset vaan näkevät ja se taito menee itsestään pois sitten joskus, jolloin mahdollisesti muiden asenteiden jossain vaiheessa kokemuksiin tuoma pelottavuus saadaan pois jo etukäteen, sillä se mitä pelkää, helposti lisääntyy ja aiheuttaa ahdistusta.
Voithan lapsen mainitessa vaikka isoäitinsä olevan paikalla sanoa, että mummi on taivaassa, mutta käy joskus suojelusenkelinä meitä katsomassa ja pyydä samaan hengenvetoon mummilta ääneen, että äiti kiitos, kun olet täällä, mutta ole kiltti äläkä näyttäydy lapselle vaikka piipahdatkin. Se ei ole hyväksi juuri nyt, olet rakas.
Toimi samoin muiden lapsen kertomien näkymättömien kanssa: sano ääneen että hän on varmaan enkeli, kiitos kun tulit, mutta ole hyvä äläkä näyttäydy vaikka piipahdatkin, kiitos. Ihan neutraalisti.
Lapsi huomaa, ettei hänen kokemustaan kiistetä, se ei ole pelottava asia ja äiti pystyy hoitamaan senkin.
…ja siltä varalta, että sinulla on epämiellyttävä tunne kotonasi tämän asian vuoksi niin lausu mielessäsi illalla, että tämä on minun kotini, eikä tänne voi tulla ketään eikä mitään ilman kutsuani ja lupaani.
Minä annan ainakin lapseni uskoa asioihin. Mikä sen kauniimpi, kuin lapsenusko ja mielikuvitus. Itse olen ollut samanlainen kuin omani on lapsena ja nähnyt milloin kuolleen isoisoäitini missäkin.
Lapsellasi on lahja, älä vaadi hylkäämään lahjaa jonka on saanut. Menkää yhdessä tapaamaan hyvää näkijää tai meediota joka voi auttaa lasta ymmärtämään kykyään ja sinua hyväksymään sen.
Lapsellasi on harvinainen lahja. Älä yritä estää häntä käyttämästä sitä niin kauan kuin se tuottaa hänelle iloa. Mistä voimme tietää, mitä ympärillämme ehkä liikkuu ja tapahtuu, emme voi varmuudella väittää, että on humpuukia nähdä jotakin, jota itse emme näe. Lapsellesi kyllä isompana selviää, että hän on erikoinen ja silloin hänen pitäisi voida olla ylpeä siitä eikä missään tapauksessa hävetä sitä!