Vietetään Lasten oikeuksien päivää ja ajatukseni lähtevät viemään kohti perhe-elämän suhteita. Olen juuri kirjoittanut tulevaan nuorille suunnattuun elämäntaitojen ja itsetuntemuksen oppikirjaan, kuinka lapsella ei ole käsitystä itsestään ja kuinka tämä käsitys lähtee syntymään sen kautta, miten lapsi huomaa muiden häntä katsovan tai häntä puhuttelevan. Ymmärrän, että ongelma ei ole lapseni lapsuus, vaan omani.
Äidin rakkautta ei voi selittää – mutta näyttää kylläkin
Lastemme lapsuuteen vaikuttaa suuresti oma lapsuutemme. Oliko sinulle lapsena näkyvää rakkautta tarjolla? Vastattiinko tarpeisiisi? Saitko näyttää kaikki tunteet ja saitko kokea vanhemman tukea haastavien tunnekokemusten aikaan? Peilasiko vanhempasi sinulle tunteita siitä, että olet tärkeä, upea ja taitava monessa asiassa? Että tuot iloa koko perheelle?
Valitettavan monelle näin ei tapahtunut.
Valitettavan usein nämä mallit kulkevat sukupolvesta toiseen.
Lapsi tarvitsee tunteen turvasta ja tämän tunteen voi luoda aikuinen, joka tunnistaa omat tarpeensa ja tunteensa. Tällöin hän osaa tunnistaa samat asiat myös lapsessa ja tietää, mitä turvan tunne merkitsee ja miten se rakennetaan.
On hurjaa ajatella, millainen vaikutus lapsuudella on koko tulevaan elämään. Pienestä alkaen, vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa mekin jokainen olemme luoneet kuvan itsestämme sekä ympäröivästä maailmasta. Tottakai minäkuva muuttuu läpi elämän ja onneksemme siihen voi myös itse vaikuttaa, mutta tätä vastuuta ei voi kuitenkaan vähätellä.
Olemme kuin kartta, johon erilaiset kokemukset ovat piirtäneet viivoja. Tämä kartta lähtee rakentumaan jo lapsuudessa.
Ongelma ei ole lapseni lapsuus, vaan omani
Kun lapsi syntyy perheeseen, on hän kuin peili, joka peilaa itsessämme olevia asioita sekä herättää ja nostaa pintaan syvälläkin olleita tunteita. Jos en osaa tunnistaa itsessäni herääviä tunteita ja vastata omiin tarpeisiini, on hyvin todennäköistä, että minusta tulee herkästi räjähtävä ydinpommi, joka kaataa vastuun tunteistani lapselle.
Äidilläkin on oikeus tunteisiin ja niitä on tärkeää näyttää, mutta miten sen teemme, on merkityksellistä ja harjoittelun arvoista.
Voi olla, että osa meistä kantaa tiedostamattaan mukanaan tietynlaista välipitämättömyyden kipua tai kokemusta torjunnasta. Huomaammeko tilanteet, joissa omien sanojemme tai ilmeidemme kautta mitätöimme, vähättelemme tai nöyryytämme?
Puhu lapsellesi, kuin hän olisi viisain ja ihmeellisin lapsi maailmassa. Hän kasvaa sellaiseksi, millainen hän uskoo olevansa.
Jotta ne negatiiviset kokemukset, joita on itse mahdollisesti kokenut omassa lapsuudessaan, ei siirtyisi tiedostamattaan omille lapsille – on tärkeää tutustua itseensä ja löytää lempeyttä ja lämpöä itseään kohtaan, sen heijastuessa kuin automaattisesti myös ympärillä oleville, elämää opetteleville.
On lasten oikeus, että Sinä äiti voit hyvin ja huolehdit myös itsestäsi.
Kun kuorma kasvaa tarpeeksi, pysähdy. Välillä vähempi riittää. Sallisitko sen itsellesi ja perheellesi?
Kaipaatko tukea hyvinvointisi tukemiseen arjen keskellä? Lue lisää: Äidin vuoro -verkkokurssi
– Ida Nevalainen / Äidin vuoro –
