Erotuomarina poikani ja tyttiksen riidoissa -en jaksa

Toimin täällä erotuomarina poikani ja tyttiksen riidoissa, mutta en jaksa enää!

Tilanne on se, että poikani 22v ja tyttöystävänsä 21v tappelevat ihan koko ajan. He ovat olleet yhdessä jo 6 vuotta ja tappelemista on jossain määrin ollut alusta asti. Nyt se on mielestäni lisääntynyt.

Mitä tämä kuuluu minulle? No se valitettavasti kuuluu monestakin syystä minulle.

Erotuomarina lähes päivittäin

Kun poikani ja tyttöystävänsä olivat nuorempia ja asuivat vielä kotona molemmat, viettivät he paljon aikaa meillä Välillä tuntui, että tyttiskin oli yksi meidän lapsista, hyvä jos kotonaan kävi kääntymässä.

Nuoret tappelivat silloinkin ja jotenkin heidän omasta halustaan ajauduin auttamaan heitä riitojen selvittelyssä. Aluksi yritin tukea nimenomaan tyttöä ja hänen tunnekuohujaan, koska hän oli vieraassa kodissa kun riita syttyi.

Halusin auttaa riitojen selvittelyssä aluksi myös siksi, että meillä oli silloin pienempiäkin lapsia, joiden en halunnut kuulevan päivättäin riitelyä. Ajattelin, että nuoret oppisivat riitelemään rauhallisemmin.

En kuitenkaan ottanut riidoissa ikinä mitään puolia, paitsi yhden kerran kun tyttö heitti puhelimella poikaani päähän. Silloin sanoin, että tässä talossa ei väkivaltaa suvaita ja jos tyttö haluaa heitellä tavaroita niin heitelköön omassa kodissaan. Sen jälkeen sitä ei ainakaan meidän talossa enää tapahtunut.

Riitely jatkuu, mutta en jaksa enää toimia erotuomarina

Nyt nuoret asuvat jo omillaan. Molemmilla on omat kämpät koska opiskelevat eri kaupungeissa, mutta silti riitelyä on aina kun he näkevät.

Ärsyttävää on, että edelleen minua halutaan käyttää erotuomarina ja keskustelutukena. Tuntuu ettei pariskunta osaa selvittää yhtäkään riitaa ilman minua. Yleinsä kuvio menee niin, että tyttis soittaa minulle ja pistää kaiuttimille ja sitten alkaa tilitys. Välillä tulevat kylään ja sitten pitää alkaa jotain viime viikkoista riitaa selvittelemään.

Minua ei heidän riitojen selvittely enää kiinnostaisi, mutta olen jäänyt tähän rooliin vähän jumiin.

Poikani tyttöystävä on ihana tyttö ja minulle rakas, mutta todella kovapäinen. Poikani ei onneksi anna periksi tytölle tämän määräilyä ja siitä ne riidat sitten usein syntyykin. Tyttö saattaa kieltää esimerkiksi poikaani lähtemästä kavereidensa kanssa ulos tai reissuun ja poikani sanoo, että se ei ole tytön päätettävissä ja niin riita on valmis. Tyttö on aika mustasukkainen pojastani ja usein riitoihin liittyykin mustasukkaisuutta. Mitään pettämisiä tai vastaavia ei ole tapahtunut.

Ero olisi parasta

Minä olen sitä mieltä, että ero olisi näille nuorille paras vaihtoehto. Huomaan ettei poikani ainakaan enää ole onnellinen. Samojen asioiden vääntämistä ja selvittämistä joka viikko. Enkä minäkään enää jaksa tätä erotuomarina toimimista, olisin enemmän kuin onnellinen jos tämä ei enää olisi minun hommani.

Poikaani ei varmasti haittaisi yhtään, vaikka kieltäytyisin jatkossa auttamaan heitä riitojen selvittelyssä, mutta tyttikselle se olisi varmasti kovempi pala. Hän riidan aikana on usein todella itkuinen ja kaipaa tukea. Poikani lohduttaa kyllä tyttistä, mutta jos riidan aihe on pojastani epäreilua määräilyä, niin silloin lohdutusta ei itkusta irtoa. Ymmärrän poikaani oikein hyvin.

Pohdin myös sitä, että jos he joskus eroavat, niin kuinka paljon joudun tukemaan tyttöystävää siinäkin tilanteessa. Olisiko se poikaani kohtaan tosi epäreilua? Eikö minun kuuluisi nimenomaan olla hänen tukenaan?

Vertaistukea kaivataan, onko kukaan muu äiti joutunut vastaavaan erotuomarin rooliin ja oletteko keksineet miten siitä pääsisi pois, ilman että kukaan pahoittaa mieltään?