Tyypillisiä lapsen ADHD piirteitä voidaan nähdä jo lapsena 2-5 vuoden iässä. Koska lapsen kehitykseen kuuluu mm. uhmaiät sekä mielenkiinnon herpaantuminen, voi ADHD:ta olla hankala diagnosoida ennen 5 ikävuotta. Lapsen käytös on leikki-iässä luontaisesti vilkasta ja tunnesäätely vielä keskeneräistä, mutta vanhemmat saattavat pistää merkille tiettyjä piirteitä lapsen käytöksessä.
ADHD:n syntyyn voi vaikuttaa perinnölliset tekijät. Esimerkiksi raskausaikana sikiön altistuminen päihteille tai äidin stressille, tai synnynnäiset rakenteelliset ominaisuudet voivat olla riskitekijöitä.
Miten lapsen ADHD näkyy?
Leikki-iässä lapsen voi olla hankala keskittyä leikkeihin, hän saattaa hermostua nopeasti, uhma olla hankalampi ja sääntöjen noudatus hankalaa. Kouluiässä ADHD alkaa näkyä selkeämmin, kun lapsen ikäkehitys on tasaantunut. Lapsella saattaa olla koulussa hankaluuksia kuunnella ohjeita sekä toimia niiden mukaan, olla hiljaa sekä odottaa vuoroaan. Lapsella voi olla myös lukemisen- ja/tai kirjoittamisen vaikeuksia.
ADHD:ssa on kolme esiintymismuotoa:
- yhdistetty muoto= impulsiivisuus, yliaktiivisuus sekä tarkkaamattomuus
- tarkkaamaton muoto= ei yliaktiivisuutta eikä impulsiivisuutta
- yliaktiivis-impulsiivinen muoto= ei tarkkaamattomuutta
Lapset joilla on ADHD, tulevat usein väärinymmärretyksi. Heitä voidaan pitää liian vilkkaina ja tahallaan kiusaa tekevinä, jolloin myös lapsen itsetunto kärsii. Negativiinen palaute voi myös korostaa lapsen ADHD- piirteitä, ja näkyä mm. voimakkaampina ja lisääntyneinä raivokohtauksina.
Mistä apua?
Kodin ja koulun/päiväkodin välinen tiivis yhteistyö on erityisen tärkeää. Leikki-ikäisen ADHD:ta epäillessä voit ottaa yhteyttä neuvolaan, jolloin voitte yhdessä pohtia asiaa ja saatte tarvittaessa ajan neuvolalääkäriin. Kouluikäisen lapsen kanssa voi ottaa asian puheeksi kouluterveydenhuollon kanssa.
Kotona voit auttaa lasta tukemalla häntä, auttamalla tunteiden käsittelyssä, luomalla luotettavan ympäristön ja osoittamalla kiintymystä häneen. Lapsen on tärkeä tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi, vaikka esimerkiksi tunteiden käsittelyissä olisi hankaluuksia. Myös lapsen menettäessä malttinsa on hänen tärkeää tietää, että aikuinen ei hylkää tai lähde vaikka hän hermostuikin.
Alle kouluikäisillä sekä lievissä ADHD tapauksissa ensisijaisesti oireita pyritään lievittämään psykososiaalisilla tukimuodoilla, esimerkiksi erilaisilla ryhmä- ja toimintaterapioilla. Jos oireet ovat hankalia, voidaan rinnalle ottaa myös lääkitys.
Lähteet: Adhd tutuksi, adhd-liitto
-Poikien äidit toimitus-
