Vanhempana oleminen on välillä kuin uuden kartan jatkuvaa tulkitsemista ja ymmärtämään yrittämistä. Meitä pyydetään joskus olemaan kuin salapoliiseja ymmärtääksemme lapsen käyttäytymiseen johtavia syitä – miten tehdä se?
Tiedämme, että ihmisen yhtiä perustarpeita on saada tulla nähdyksi ja kuulluksi, hyväksytyksi omana itsenään. Tämä onkin saanut minut pohtimaan: miksi lapsi (tai aikuinenkin) päättäisi tarkoituksenmukaisesti poistaa yhteyttä toistemme väliltä käyttäytymällä ikävästi? Mikä kaikki lapsen käyttäytymisen takana vaikuttaa ja mitä meidän tulisi siitä tietää?
Voimavaroja arkeen tuo haasteiden juurisyiden ymmärtäminen
Eikö totta, että käsityksemme haasteellisesta lapsesta ovat usein ajatuksia siitä, että lapsi on tahalleen ja omasta päätöksestään manipuloiva, huomionkipeä, vaativa, motivoitumaton ja rajoja koetteleva? Eikö totta, että mikään ei ole yhtä väsyttävää, kuin jatkuvien samojen ongelmien selvittely, varsinkaan kun niihin ei näytä mikään tepsivän? Ei huolta, jokainen vanhempi on joskus kokenut toivottomuuden hetkiä. Lapsen haasteellisen käytöksen takana on kuitenkin jotain, mitä meidän olisi hyvä muistaa ja oppia tunnistamaan.
Yhdysvaltalainen kliinisen psykologian professori ja käyttäytymishäiriöiden asiantuntija Ross W. Greene raottaa asiaa seuraavanlaisesti: “Haasteellisen käytöksen takana on aina ratkaisematon ongelma tai viivästynyt taito (tai molemmat)”. Greenen teesi siis on, että lapset toimivat oikein, jos vain osaavat.
Viimeisen 30 vuoden aikana saadut neurotieteelliset tulokset (kun on tutkittu aggressiivisia lapsia, joiden on vaikea tulla toimeen muiden kanssa, ADHD-lapsia, sekä lapsia, joilla on mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöitä ja käytöshäiriöitä) osoittavat, että haasteellisilta lapsilta puuttuu tärkeitä ajatteluun ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä taitoja. Jos siis lapsen käyttäytymisen takana vaikuttaa aina puutteellinen taito tai positiivinen pyrkimys, on meidän hyvä etsiä ulkoisen käyttäytymisen takana olevaa sisäistä syytä. Mitä lapsi on ajatellut ja mitä hän on tavoitellut toiminnallaan?
Työssäni lasten ja nuorten psyykkisten ongelmien parissa olen huomannut, että monesti hyvin käyttäytyvät lapset eivät käyttäydy hyvin esimerkiksi kurin ansiosta, vaan siksi, että heillä on taitoa käsitellä vastaan tulevia tilanteita joustavasti.
Lue myös: Asuuko teilläkin haastava lapsi?
Haasteellinen käytös voi pitkällä aikajuoksulla uuvuttaa lapsen tärkeimmät aikuiset
Ei-toivottu käyttäytyminen on usein selviytymisstrategia painetilanteessa. Haastavan käytöksen takana on usein erilaisia vaikeuksia, joita voivat olla esimerkiksi kommunikoinnin ja sosiaalisten taitojen puutteet tai esimerkiksi kuormittuminen tai tilanteessa turvattomuuden kokeminen. Haastavissa tilanteissa olisikin hyvä unohtaa lapsen moittiminen ja vaihtaa se uteliaisuuteen.
Moite: Miksi ihmeessä sinä teit näin? Miksi?!
Pohtiminen: Mitä tapahtui? Kertoisitko minulle lisää siitä?
Haastavia tilanteita voi lähteä purkamaan myös pohtimalla esimerkiksi seuraavanlaisia asioita:
Fyysiset tarpeet: Oliko lapsi nälkäinen tai väsynyt?
Tunne -tarpeet: Oliko lapsella huono päivä? Riitaa jonkun kanssa? Uusia elämänmuutoksia tai kuormitusta tuovia, jännittäviä tilanteita?
Tieto-taso: Näyttäytyiko lapsella jokin puuttuva taito tai tieto, jota tulisi harjoitella? Joskus haastava käytös voi johtua myös siitä, ettei lapsi tiedä miten hänen olisi pitänyt toimia.
Hyvin usein vaikeista tilanteista voidaan selvitä rakentamalla yhteyttä ja selkeitä toimintatapoja. Se tapahtuu lempeällä kohtaamisella, ohjaamisella ja keskustelulla lapsen ikätaso huomioon ottaen. Lapsen huonoa käytöstä ei tule hyväksyä, mutta lapsi tulee aina hyväksyä. Mitä ovat ne taidot, joita vielä tarvitsemme? Koskaan ei tulisi hävetä myöskään avun pyytämistä tilanteiden ratkaisemiseksi. Joskus me tarvitsemme toisen kulkemaan rinnallamme samalla, kun harjoittelemme yhteistä säveltä vaikeiden tilanteiden muuttamiseksi.
Lue myös: Näin kasvatat hyvän itsetunnon omaavia lapsia
Lapselle kauniisti ja ystävällisesti puhuminen ei ole hänen lellimistään tai pilaamista, vaan lapsen kohtelemista ihmisenä. Haastavissa tilanteissa muistutan aina itseäni: “Pyydänkö nyt liikoja lapselta? Muistanhan, että hänen aivojen tunnesäätelykeskus kehittyy 25-vuotiaaksi asti?”.
Jos odotamme lapsen käyttäytyvän kuin aikuinen, tulemme pettymään, kun hän käyttäytyy kuin lapsi. -Rebecca Eanes
Mukavaa ja kohtaamisen täyteistä kevättä kaikille!
