Onneksi pian alkaa kesäloma. Huomaan itsessäni jo hieman turnausväsymystä mitä tulee ADHD pojan Wilmamerkintöihin. Välillä olen päiviä avaamatta koko Wilmaa, koska en vaan jaksa. Wilmamerkinnät on välillä syvältä!
Lukuvuosi on yleisesti mennyt meidän ADHD pojalla paljon paremmin, koska tukitoimet on saatu osittain kohdilleen. Suurin muutos on kuitenkin pojan omassa opiskeluasenteessa, mikä on ehkä loksahtanut nyt askeleen eteenpäin.
Älkää ymmärtäkö kuitenkaan väärin, ADHD ei “parane” tai muutu huomaamattomaksi jos lapsen asenne muuttuu, ei tietenkään. Haasteet on yhä olemassa, mutta jos opiskelu ja suhde opettajien kanssa saadaan positiiviselle kierteelle, niin se jo auttaa hurjasti. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että ADHD lapselle keskittyminen koko tunnin ajan on valtava ponnistus, eikä se ole edes aina mahdollista, vaikka lapsen asenne olisi mikä.
Wilmaerkinnät väsyttää
Mietin, että olisiko parempi jos koko Wilmaa ei olisi? En osaa päättää, mutta ehkä kyllä.
Tiedän, että jotkut erityislasten vanhemmat ovat luopuneet koko Wilmasta perheen hyvinvoinnin vuoksi. Ymmärrän sen oikein hyvin ja huomaan itsekin välillä pitäväni sieltä päiviä taukoja, koska en vaan jaksa.
Mikäs sinne katsellessa noiden normi lapsieni kohdalla? On kiva katsoa positiivista palautetta ja satunnaiset läksyunohdukset tai yksittäiset huomautukset eivät paljoa menoa rasita, mutta toista se on meidän ADHD pojan kanssa. Aina kun avaa Wilman, niin vähän jännittää. “Mitähän tänään?”
Yleensä Wilmamerkintöjen lukemisesta saadaan täällä riita päälle. Pojalle pitää antaa tietysti palaute tekemisistään, sitten sitä väännetään ja keskustellaan ja annetaan mahdollinen rangaistus ja siitä seuraa aina koko loppupäivän sota. Se on raskasta, jokainen erityislapsen äiti tietää mitä ne sodat on. Muut voitte olla onnellisia, että ette tiedä siitä mitään.
Kun Wilmamerkinnät on lähesulkoot kokonaan negatiivisia, ei positiiviselle kehälle meinata päästä kotonakaan. Olisi kiva välillä palkita lasta onnistuneesta päivästä, mutta jos opettajat ei vaivaudu merkkaamaan hyviä asioita niin se on mahdotonta.
Välillä tuntuu, että Wilma on joidenkin opettajien oksennuspussi, minne he oksentavat päivän pahan olonsa. ADHD poikani koulussa on esimerkiksi yksi opettaja joka ei edes opeta poikaani ja hän silti jaksaa laittaa jatkuvasti pojasta negatiivisia merkintöjä. Tuntuu, että hän oikein seuraa poikaa välitunneilla sekä ruokalassa ja raportoi ilolla meille vanhemmille kaiken mitä poika väärin koulussa tekee. Tottakai huonosta käytöksestä kuuluu saada kotiin viesti, mutta ihan jokaista pikku rikettä (kuten, että poisti kengät liian hitaasti jalasta) ei jaksaisi kotiin asti saada. Nykyään en enää edes reagoi tuon opettajan merkintöihin.
Sitten toisaalta kävi myös niin, että ADHD poika jätti yhden aineen läksyt tekemättä vuosien ajan, eikä siitä tullut yhtäkään läksyhuomautusta Wilmaan. Sekin tuntui aivan järjettömältä kun kyseessä on lapsi joka tarvitsee tukea ja apua. Oman toiminnan ohjaus on hänellä heikkoa ja sellainen “tee jos huvittaa” asenne ei todellakaan toimi tämän tyyppisen lapsen kanssa. No numerossahan se näkyi, mutta tässä tapauksessa me kaikki aikuiset oltaisiin voitu estää tämän tapahtuminen yhdessä.
Ehkä joku kultainen keskitie….
Epäreilut Wilmamerkinnät
Se mitä olen pistänyt merkille on merkintöjen epäreiluus veljesten välillä.
Jos opettajien tykkäämä poikani saa läksyunohduksen, se saatetaan merkitä positiiviseksi. “Läksyt unohtui, mutta tunnilla meni hienosti” ja merkintä on positiivisen merkinnän alla. Jos taas tämä ADHD poika tekee saman, on merkintä negatiivisen merkinnän alla ja tekstinä “Läksyt unohtui, mutta onneksi tunnilla meni hyvin“. Pojat ovat samassa koulussa, joten koulukohtaisella erolla tämä ei selity.
Sama myöhästymisten kanssa. Jos ADHD poika myöhästyy koulusta 5minuuttia, saa hän siitä aina merkinnän. Jos meidän kiltimpi poika myöhästyy, ei siitä tule merkintää.
Jännä juttu….
Tämä ei todellakaan ole mikään opettajien arvostelu postaus. Meidän pojilla on myös aivan mahtavan upeita opettajia, joista osaan olla todella kiitollinen. Opettajia, jotka osaavat ottaa jokaisen lapsen omine piirteineen hyvin huomioon ja tukemaan lapsen opiskelua parhaansa mukaan. Opettajia joiden auktoriteetti sekä taito riittää myös ADHD lapsen opettamiseen. Opettajia, joiden kanssa kaikki on sujunut oikein mukavasti. Tiedän, että tällaisia opettajia on paljon!
Pohdin vain äitinä tässä Wilmaa ja sen merkitystä, onko se enemmän haitaksi vai hyödyksi, erityisesti näiden erityislasten kanssa?
Huolehdin erityislapsen itsetunnon musertumisesta ja siitä, että mitä se tekee kasvavalle lapselle, kun joka päivä saa negatiivista palautetta tekemisistään? Ensin koulussa ja sitten sama käsitellään kotona uudestaan Wilmamerkinnän myötä. Mitä se tekee lapsen ja vanhemman suhteelle?
Mitä mieltä sinä olet?
-Anonyymi kirjoittaja-
Sana on vapaa kirjoituksia voit lähettää osoitteeseen myynti@poikienaidit.fi tai tämän sivun alalaidasta.
Noniin, tutun kuuloista tekstiä, en itse ole ADHD pojan äiti tai isä, enkä edes ADHD-poika, mutta vanhemmuus ja kasvatus ovat kiinnostavia aiheita perheestä haaveilevalle. Minun ala-aste aikana wilma tuli käyttöön, ja hyvin äkkiä paskantärkeät opettajat alkoivat ulista sinne mitä turhanpäiväisintä sontaa. ADHD-ihmiset ovat hyviä tyyppejä, eivätkä voi ongelmilleen ja haasteilleen mitään. Näin ollen ei heidän “huonosta” käytöksestä ole oikeutettua moittia, jos eivät ole sitä kuitenkaan tahallaan tehneet. Kiltit ja “normaalit” (ai että kun vihaan tuota sanaa tässä yhteydessä) oppilaat saavat kehuja, mutta ADHD ihmiset nähdään huonosti käyttäytyvinä, eikä heitä monesti wilmassa kehuta, jos ollenkaan.. Eikä ADHD ihmiset suinkaan ole ainoat tämän ilmiön uhri. Suurin piirtein jokainen yhtään räikeämpi persoona joka ei satu olemaan yhteiskunnan muotin mukainen, joutuu silmätikuksi. Ainakin oman kokemukseni mukaan.
Opettajien, jotka tämmöistä tekevät olisi syytä katsoa peiliin ja pohtia omaa ammattitaitoaan. Wilman käyttötarkoitus on olla yhteydenpitokanava kodin ja koulun välillä, jotta hommat saadaan toimimaan. Wilma ei ole sitä varten että sinne voi mennä laukomaan mitä tahansa paskaa joka päivä pikkujutuista. Opettaja joka tämmöiseen sitä käyttää on ammattitaidoton ulisija. Siispä näiden ammattitaitoisten ulisijoiden olisi syytä lopettaa ulina ja keskittyä oleellisiin asioihin.
Pahoittelen melko jyrkkäsävyistä tyyliä, mutta poikasi saama kohtelu kismittää.
Tsemppiä pojallesi! Anna opettajalle kovaa palautetta, ja vaadi oikeutta.
Olen puhunut!
Jep, olen kyllä kiitollinen siitä, että omassa lapsuudessani tällaista Wilmaa ei ollut. Pelkästään jo ne reissuvihkoviestit oli ihan tarpeekis omille vanhemmilleni. T. vilkas pikkutyttö
Wilma on kaksiteräinen miekka. Meille opettajille on kovasti painotettu, ettei siitä saa tehdä “rikosrekisteriä”. Osa kuitenkin kirjoittaa sinne kaikkea älytöntä ja paljastaa näin oman asenteensa, taitamattomuutensa tai suhteellisuudentajuttomuutensa. Mutta osa tekee niin turvataksensa oman selustansa. Ongelma on nimittäin se, että meiltä opettajilta vaaditaan nykyään hyvin tarkkaa dokumentaatiota oppilaiden, erityisesti nepsy-lasten, käytöksestä mitä erilaisimpiin lomakkeisiin. Lisäksi vaatimuksena on, että kotiin tiedotetaan aktiivisesti. Toisilla menee sitten yli, syystä tai toisesta, vain ihmisiä me opettajatkin olemme. Jos linja on, että merkintä kirjataan vain “isommista” jutuista, ongelma on se, että se tarkoittaa minulle eri asiaa kuin kollegalle. Eikä mitään yleispätevää listaa voi laatia, koska kyse on inhimillisestä toiminnasta.
Itse otan melko lunkisti tuon Wilman kanssa. Kirjaan toistuvat läksynunohdukset, minulle haistattelun ja muut asiattomuudet, mutta yleistä normihärväystä en. Minulla on muutakin tekemistä, työt eivät opettajalta tekemällä lopu.
Ja kiitos asiallisesta vastauksesta, tuo tosiaan voi vaikeuttaa asiaa jos merkinnät halutaan “omaksi turvaksi” ja silloin tottakai niitä tulee tehtyä pienistäkin asioista. Aika kinkkistä, itseäni huolestuttaa eniten erityisdlapsen negatiivisuuden kierre. Ärsyttää tapella täällä päivittäin näistä koulussa tapahtuneista pikkujutuista. (ja meidän tapauksessa ne pikkujuttuja monesti onkin, mutta huono käytös ja suunsoittaminen tottakai käsitelläään mielellään!)
Lisään vielä, että olen myös huomannut, että monilla hieman vanhemmilla naiskollegoilla (itse olen tällainen vanhaiskeski-ikäinen nainen) on pipo niin sanotusti aika paljon kireämmällä kuin esimerkiksi itselläni. Joo, pitää sääntöjä noudattaa, mutta järjen käyttö ja suhteellisuudentaju myös sallittu. Linnaa lainatakseni, asialliset hommat hoidetaan jne.
Voisiko teidän tilanteessa auttaa, jos ottaisit reilusti kouluun yhteyttä, että asian pitäisi muuttua. Itse ehkä lähtisin esimerkiksi kuraattorin kautta purkamaan asiaa, koska kyse on nepsy-lapseen negatiivisesti vaikuttavasta tilanteesta.
Jonkin verran olen joutunut asiasta koulun suuntaan antamaan palautetta, se on vielä hieman kesken…
Ollenkaan en vähättele opettajien taakkaa ja oma erityiseni osaa kyllä painaa “raivonappulaa” täällä kotonakin oikein taitavasti, en siis vähättele sitä, etteikö opettajilla saisi myös mennä hermot ja etteikö huonosta käytöksestä esimerkiksi tulisi ilmoittaa kotiin. Tottakai tulee. Mutta joku suhteellisuudentaju noihin merkintöihin tulisi olla.
Meillä koulu antoi vaihtoehdon että kotiin opetukseen tai luokalleen… Tämä puolitoista kuukautta ennen kesälomaa.. siinä kohtaa huomasivat ettei poika ole koulussa tehnyt mitään. Viimeinen vuosi (toivottavasti) meneekin jopossa(täysin meidän toive). Ja vain yksi päivä koulussa. He pesivät kätensä erittäin tehokkaasti,koska osaamista nepsyjen ohjaukseen ei pienessä kyläkoulussa ole. Positiivinen palaute yhdeksältä vuodelta mahtuu heittämällä kahden käden sormiin. Ja voin kertoa että töitä on tehty ettei koulun palaute ole saanut poikaa tuntemaan oloansa täysin tyhmäksi tai ilkeäksi ( kumpaakaan hän ei ole)
Tosi surullista, että tilanne on päästetty tuohon pisteeseen 🙁
Totta,mutta ihanaa että tuotte asiaa esille. ♥️ Tämä on ihanaa kun kuulee ettei yksi tahi tämän asian kanssa. Vertaistuki on iso lohtu. Ja ehkä kankea koulujärjestelmäkin herää kun pidetään ääntä yhdessä ? Tsemppiä kaikille nepsyille ja vanhemmille!
Opettajat herkästi ajattelevat, että tämän tyyppinen kirjoitus on hyökkäys heitä kohtaan. Siitä ei kuitenkaan ole kyse vaan ehkä enemmänkin siitä, että koko järjestelmä on kankea eikä taivu esimerkiksi erityislapsille käyttöön oikein. Tällainen “rikosrekisteri” joka inahduksesta ei palvele erityislapsia mihinkään suuntaan.