Yksinhuoltajuus voidaan määrätä tilanteissa, joissa pystytään osoittamaan, ettei yhteishuoltajuus toimi eikä tämän vuoksi turvaa lapsen huoltoa. Yksinhuoltaja on lapsen vanhempi tai muu hoitaja, joka on yksin vastuussa lasta koskevasta päätöksenteosta sekä lapsen kasvattamisesta. Määräyksen yksinhuoltajuudesta voi tehdä joko sosiaalitoimi tai tuomioistuin. Myös vanhemmat voivat keskenään sopia lapsen yksinhuoltajuudesta. Sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tehdään kirjallisesti ja esitetään vahvistettavaksi kunnan sosiaalilautakunnalle.
YKSINHUOLTAJUUS – ÄIDIT KERTOVAT TARINANSA
Jäin vuonna 2018 yksin kahden -15 ja -16 syntyneiden lasteni kanssa. Heidän isänsä ei halunnut nähdä tai saatika kuulla lapsistaan mitään eron jälkeen. Onneksi lapset olivat silloin suht pieniä. Lasten isä teki sitten kaikin mahdollisin tavoin kiusaa eron jälkeen, eli ei saapunut koskaan lastenvalvojalle. Vein asiat sitten käräjille, josta mulle reilu vuoden jälkeen annettiin yksipuolinen päätös, että sain lasten huoltajuuden kokonaan itselleni. Se on helpottanut elämää todella paljon, että ei tarvitse miettiä miten ja mitähän kautta saan siltä toiselta osapuolelta edes johonkin tarvittavaan lappuun allekirjoituksen.
Sitten löysin uuden miehen, jonka kanssa saimme lapsen alkuvuonna 2021. Mies paljastuikin täydeksi narsistiksi ja voitteko kuvitella, että taas mulla oli sama oikeusprosessi edessä tämän nuorimmankin isän kanssa… Nyt viime perjantaina sain myös reilu vuoden jälkeen käräjiltä yksipuolisen päätöksen, että sain myös nuorimman huoltajuuden yksin itselleni.
Kummatkaan biologiset isät eivät ole olleet eron jälkeen tekemisissä lastensa kanssa millään tavalla, eikä kyllä heidän kummankaan puolen suku.. Onhan tää kurjaa, kun tavallaan itse yritän paikata myös sitä isää, sekä isän sukua just esim ostamalla jos vain mahdollista niin enemmän lahjoja jouluina ja synttäreinä jne.. Tyttö just yks päivä itki, että miksen mä pääse mun isälle, vaikka hänen kaveri X käy myös viikonloppuisin isällään.. Yritä siinä sitten selittää lapselle, että äiti ei osaa vastata tuohon.
Oon ollut alusta saakka sitä mieltä, että ennemmin ollaan ilman niitä isiä, kuin huonot isät lasten elämässä, joiden takia joutuisi vain kokemaan tyhjiä lupauksia ja pettymyksiä. Meidän ainut tukiverkosto lasten kanssa on tukiperhe, joten toivon todella että monilla muilla totaali-yh vanhemmilla olisi parempi tukiverkosto. Raskaat, mutta maailman rakkaimmat lapset he ovat silti, vaikka olen heidän totaaliyh.
Lue myös: Yksinhuoltaja – ja vakavasti sairaan pojan omaishoitaja
ARKI ON KIIREISTÄ JA TUNTUU, ETTEI KÄDET RIITÄ
Yksinhuoltaja äitinä arki on todella kiireistä. Tuntuu ettei kädet aina riitä siivoamaan, pyykkäämään ja leikkimään pojan kanssa. Iltaisin joskus tulee podettua paljon huonoa omaatuntoa siitä, että leikinkö lapseni kanssa tänään tarpeeksi tai annoinko liian vähän huomiota. Onneksi meillä se kaksin hetkinen aika on aina ihanaa. On paljon haleja ja pusuja. Ulkona olemme todella paljon ja on vain maailman parasta kastella kun toinen kikattelee keinussa. Näinä hetkinä tunnen, että olen onnistunut edes jossain.
Yh äitinä ahdisti aluksi, että miten sitä tulee oikeasti pärjäämään. Ei ollut kunnon tukijoukkoja lähellä ja lapsen isälle oli ihan turha yrittää laittaa edes viestiä. Kaikki oli muutenkin ihan uutta. Tulee vieläkin välillä mietittyä miten sitä pärjää kun on esikoisen kummiskin kyseessä ja kaikki on vielä 100% uutta. Ei sitä tiedä mitä edessä päin on vielä tulossa. Vaikka välillä on ollut todella rankkaa ja olisi tehnyt mieli luovuttaa, mitään en silti tästä vaihtaisi.
– Poikien äidit toimitus –
