Poikani parisuhteen vuoksi olen nyt tilanteessa missä tarvitsen vertaistukea ja neuvoja.
Tilanne on meillä se, että asumme mieheni ja aikuisen poikani kanssa yhdessä maatilalla joka on tällä hetkellä pojan nimissä. Luovutimme tilan hänelle n. 5v sitten ja olemme olleet tässä hänen apunaan siitä lähtien töissä kuten hän oli lapsuudestaan lähtien meidän apuna.
Itse käyn myös muualla päivisin töissä ja myös mieheni tekee jonkun verran urakointia tilan ulkopuolella.
Toivoimme pitkään kovasti pojallemme tyttöystävää jakamaan tilan arkea ja että itse alkaisimme pikkuhiljaa pääsemään vähemmällä tilan töistä.
Miniä tuli ja kaikki muuttui
Lopulta poikamme löysi tyttöystävän jonka toi meille heti asumaan. Ymmärsin, että varsinaista”seurustelua/tutustumista” oli ollut vain pari viikkoa ennen sitä kun
tyttö tuli meille ja jäi asumaan.
Tyttö on yleisesti ihan ok, MUTTA hänellä on paljon ongelmia.
Hänellä on vaikka minkälaista diagnoosia, joiden takia käy mm. terapiassa ja hän on jo nyt työkyvyttömyyseläkkeellä.
Asumme siis maalla ja pojan täytyy kuskata tyttöä naapuripaikkakunnalle terapiaan käymään. Tyttö makoilee aamupäivällä pitkään. Yöt ovat kuulema rikkonaisia hänen painajaisistaan yms johtuen. Tyttö ei oikein ole
tekemisissä omien vanhempien kanssa.
Tyttö käy tosi vähän pojan kanssa tilalla töissä, enimmäkseen ei. Lorvailee huoneella ja somettaa.
Pelottaa tilamme puolesta
Autokoulu on tytöllä kesken (kun ei ole oikein pitkäjänteisyyttä asioissa) jos sen suorittaisi niin voisi edes itse kulkea tapaamisissaan. Varmaan myös rahasta kiikastaa se autokoulun loppuun suorittaminen.
Onneksi meillä on ns. kahden sukupolven talo, että asumme vähän erillään.
Suurin ongelma tässä on se, että mieheni vanhemmat ja myös minä ja mieheni olemme laittaneet tilaan “elämämme ja tulomme” ja nyt näyttää siltä että poika pikku hiljaa ajaa tilan alas kun hänen täytyy pakosta
kustantaa tytön ylläpitoa. Ei tytön eläke riitä mihinkään.
Nyt on tietoni mukaan jo kahdesti tälle vuotta ostanut kuitenkin uuden puhelimen.. että sellaiseen rahaa löytyy, mutta pariskunnan yhteiseen elämiseen ei juurikaan osallistu. Jotain pientä ruokarahaa antaa. Pojalla menee hurjasti rahaa heidän elämiseen ja kuskaamiseen sinne tänne. Työajasta puhumattakaan.
Olemme mieheni kanssa jutelleet asiasta näille ja nyt jo poikani sanoi, että jos ei tämä yhteiselo onnistu niin muuttakaa pois jos olette tytön asumista vastaan.
No se tietää sitten sitä että talo menee varmasti nurin. Yhdessä he eivät saa töitä tehtyä/eläimiä hoidettua. Ja näin aiempien sukupolvien työ menee ihan hukkaan/ toisin sanoen tämän “ihanan” miniäehdokkaan
elämiseen.
(Kertomuksen perheen yksityiskohtia muutettu henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi)
Sana on vapaa kirjoituksia voit lähettää sähköpostitse jonna@poikienaidit.fi, sarianna@poikienaidit.fi ja erika@poikienaidit.fi
Kriisikokous pystyyn. Kaikki pöydän ääreen keskustelemaan. Myös tytön pitää ottaa vastuuta asioista. Voisitte lähteä parin viikon lomalle siitä niin pojan silmät aukeaa kun hotelli lakkaa toimimasta. Talon työmäärä kaatuu niskaan ja tyttö joutuu nousemaan sängystä. Älkää tukeko väärää käytösmallia.
Jos poika ajattelisi tilan tulevaisuutta niin toki hän olisi valinnut kaverikseen erilaisen ihmisen. Tilan hoitaminen ei taida olla pojan mieleen. On ehkä saanut siitä lapsuudessaan tarpeeksi. Onkohan jäänyt miettimättä mitä hän itse haluaa tehdä. Usein vanhemmat luulevat että se mikä on heille itselle tarkeää on tärkeää myös heidän lapsilleen.