Jokainen ihminen stressaa erilailla. Stressin kokeminen on yksilöllistä. Tilanne, joka toiselle on kuormittava ja haasteellinen, saattaa toiselle olla täysin neutraali. Liiallinen stressi on haitallista, mutta sopivissa määrin stressi on jopa hyväksi. Pahimmillaan stressiä saattaa siirtää myös lapselleen.
Mitä on stressi?
Stressi on tilanne, jossa ihmiseen kohdistuu paljon odotuksia ja vaatimuksia (joko ulkoa tai sisältä), ja sen hetkiset voimavarat eivät riitä stressin aiheuttavan toimen purkuun ajallaan tai ollenkaan.
Stressiä sisältyy ajoittain kaikille. Stressi ei ole lähtökohtaisesti asia, josta on päästävä täysin eroon. Tärkeää on erottaa toisistaan hyödyllinen ja kuormittava stressi.
Hyödyllinen stressi on sellaista, mikä ei kestä pitkään ja missä ihmisen voimavarat ovat tiukilla, mutta ne riittävät kuin riittävätkin. Kehittyäkseen ja tullakseen vahvemmaksi ihminen tarvitsee aika ajoin tällaista lyhytkestoista stressiä.
Kuormittava stressi on pitkäkestoista ja haitallista stressiä. Stressitila jää päälle pitkäksi aikaa ja ihmisen voimavarat ylittyvät. Ihminen on epämukavuusalueella liian suuren osan ajastaan.
Stressi voi siirtyä lapseen, jo kohdussa
Monilla vanhemmilla on stressiä, arki on kuormittavaa ja yhtä aikaa pitäisi tehdä montaa asiaa.
Stressillä ja ahdistusoireilla on todettu olevan fyysisiä vaikutuksia lapseen jo sikiöiässä.
Tutkimuksessa on saatu viitteitä siitä, että äidin raskaudenaikainen voimakas stressi voi vaikuttaa lapsen aivojen kehitykseen, temperamentin piirteisiin, tunteiden säätelyyn ja immuunipuolustukseen. (Lähde: Yle)
Imetysajan äidinmaidon stressihormonipitoisuudet näkyvät vauvan käytöksessä. Korkeampi kortisolipitoisuus äidinmaidossa oli yhteydessä tyttövauvojen voimakkaampaan pelkoreagoivuuteen, tämä johtuu todennäköisesti tyttöjen ja poikien aivojen erilaisesta herkkyydestä ympäristötekijöille. (Lähde Yle)
Eniten vanhemman stressi vaikuttaa lapseen kuitenkin lapsen kohtelun kautta
Pitkään jatkuneella vanhemman stressillä voi olla merkittäviä vaikutuksia lapsen kehitykseen, esimerkiksi lapsen itsesäätelykykyyn, tunne-elämään ja kehitykseen.
Tunteilla on taipumus tarttua, johtuen inhimillisestä taipumuksesta virittyä toisen ihmisen tunnetiloihin. Stressi voi siirtyä tiedostaen esimerkiksi keskustelujen kautta, mutta se voi tarttua myös tiedostamatta.
Esimerkiksi; kun ollaan jo myöhässä päiväkodista ja vanhempi pukee lastaan kiireessä, on vanhemman mielentilalla suora yhteys lapsen tunnetiloihin. Toimiiko vanhempi riuhtoen ja äkäisesti, vai pysyykö hän rauhallisena ja välttää näin stressaavan tilanteen lapselle?
Voiko stressin siirtymistä lapseen välttää?
Stressin hallinnassa tärkeää on oppia tunnistamaan kuormittava stressi, ja katkaista se tarvittaessa. Stressin purkaminen on tärkeintä mitä voit tehdä itseäsi ja lastasi ajatellen.
Jos stressiä kuitenkin syystä tai toisesta syntyy liikaa, niin yritä olla lapselle välillä läsnä päivittäin hetki “ei niin stressaavana” vanhempana. Tarjoa lyhyt hetki lapselle kun pysähdyt olemaan ihan vain häntä varten. Niin, että et vilkuile kännykkää tai tee ruokaa samalla, vaan olet täysin läsnä lapsellesi ja keskityt teidän yhteiseen hetkeenne.
Näin voit helpottaa lapsen oloa stressaavassa elämäntilanteessa ja ehkäistä stressin siirtymistä lapseesi.
Lähteet: Mielipalvelut, Mieli.fi, Yle
