Oonko ainut jonka poika ei puhu mulle mitään, murahtelee vaan?
Kyseessä on teini joka ei pienenä ollut mitään puheliain kaveri, sain kuitenkin jotain silloin hänestä irti, nyt en saa enää mitään.
En kiinnittänyt ennen asiaan huomiota, kun sain pojan kuitenkin tietyissä tilanteissa vastaamaan ja olin tarpeeksi perillä hänen ajatuksistaan ja siitä miten hänellä menee. Nyt huomaan, että en tiedä enää mitään.
Tyttöystävä on ollut kuvioissa jo melkein vuoden
Suurin herätys oli se, että minulle selvisi poikani ystävän äidin kautta, että pojallani on ollut tyttöystävä jo melkein vuoden. Minulla ei ollut mitään aavistustakaan tästä. Se kertoo hyvin siitä kuinka vähän poikani minulle mitään kertoo.
Olemme pojan isän kanssa eronneet ja lapset ovat meillä vuoroviikoin. Isä ainakin sanoo, että poika puhuu hänelle ja hän on esimerkiksi tiennyt tyttöystävästä. Poika kuitenkin väittää, ettei ollut kertonut isällekään.
Toinen yllätys oli kun pojan isä kertoi minulla, että poika on harkinnut omilleen muuttamista. Poika ei ole koskaan edes vihjannut minulle asiasta.
Minulla on tosi pettynyt olo, en haluaisi olla pojalleni niin mitätön, että hän ei koe tarvetta puhua minulle mistään.
Lue myös: Olin raskaana tietämättäni ja jouduin suoraan synnyttämään
Lue myös: Ennen juotettiin vauvoille mehua. Mikä muu on muuttunut 40 vuoden aikana?
Milloin tämä etääntyminen tapahtui?
Olen miettinyt milloin tämä etääntyminen tapahtui, en keksi yhtä tiettyä ajankohtaa mutta voin katsoa peiliin siinä, että poika sai linnoittautua huoneeseensa useita vuosia minun välittämättä siitä. Tietokonepelit vei mukanaan ja kavereiden kanssa mentiin ulos, mutta ei ikinä meille.
Tyttöystävää on nähnyt lähinnä kavereilla ja julkisilla paikoilla, mutta tytönkään kotona eivät ole käyneet. En sitten tiedä onko tämä nykyaikaa ettei kumppaneita enää esitellä vanhemmille niin herkästi kuin ennen? Kertokaa te muut.
Jos voisin mennä ajassa taaksepäin niin menisin sinne huoneeseen juttelemaan, vaikka väkisin. Pyytäisin pojan kavereineen meille, tekisin vaikka heille ruokaa tai jotain. Laittaisin pojalleni enemmän viestejä kun hän on isänsä luona.,vaikka joka päivä.
Toivottavasti joku muu äiti ottaa tästä kopin jotta ei käy samanlailla. Aikaa kun ei voi kääntää takaisin.
Lue myös: Vieraskynä: Tyttöjen isä
Lue myös: Nää pojat tekee mut hulluksi
Jos sinulla on jotain kerrottavaa, niin sana on vapaa.
Lähetä kirjoituksesi: jonna@poikienaidit.fi tai sarianna@poikienaidit.fi
Olen luullut että olen ainoa, mutta on näköjään muitakin, minulla kaksi poikaa, erosin heidän isästään poikien ollessa 12v ja 15v, nuorempi on aina ollut “tuppisuu” , olen välillä miettinyt miten lähestyisin poikia, tyttären kanssa meillä on hyvin avoimet välit. Jos joku kysyy miten pojilla menee, en voi sanoa oikeastaan mitään, vanhemman pojan kanssa otettiin joskus tiukasti yhteen kun kokeilin rajojaan, minä kun olen aina ollut se rajojen vetäjä ja “arjen paletin” pyörittäjä.