Poikien äidit haastattelusarjassa haastatellaan Suomen suurimpien puolueiden ehdokkaita. Päätimme haastatella jokaisesta puolueesta nuorta miestä, sillä tällä hetkellä miesten keski-ikä eduskunnassa on selvästi korkeampi kuin naisten. Poikien Äidit toivovat tulevalla vaalikaudella myös nuoria miehiä mukaan päätöksentekoon. Tässä artikkelissa kysymyksiin vastaa Eemeli Kajula/Sosialidemokraatit
EEMELI KAJULA 26/ SDP
Rovaniemi
Ehdokasnumero: 21
Millainen poika minä olin?
Olin hyvin aktiivinen, vilkas ja sosiaalinen poika, saatoin aloittaa keskustelun kaupassa aivan tuntemattoman vanhemman ihmisen kanssa. Harrastin paljon urheilua ja vietin paljon aikaa kavereideni kanssa. Pelailimme paljon muun muassa katusählyä ja pimeäpiilosta, välillä etenkin katusählyt saattoivat muuttua hyväntahtoiseksi painiksi ja vähän väliä tultiin kotiin vaatteet ojanpohjilla ryvetettyinä, joskus saattoi kavereiden kanssa välitkin mennä muutamaksi päiväksi kun oli hieman liian kovat painit olleet. Oma poikani Väinö on nyt hieman yli 8 kuukauden ikäinen ja nousi seisomaan vähän ennen 7 kk syntymäpäiviään, siitä lähtien vauhtia on riittänyt. Väinössä on äitini mukaan paljon minua, menee kaikkialle, itsesuojeluvaistoa ei ole, kokonaisuudessaan pelkäämätöntä menoa. Äitini kanssa minulla on aina ollut lämminhenkinen suhde. Hän on ollut se ihminen, jolle olen myös pystynyt avautumaan vaikeistakin asioista ja hän on ollut aina perillä kaikesta mitä tapahtuu. Jos koulussa on kiusattu tai olen joutunut vaikeuksiin, on äiti aina ollut se ensimmäinen henkilö, kelle on itkien avauduttu.
Koulussa olen aina menestynyt kohtalaisen hyvin ja pienellä lukemisella, se saattoi välillä johtaa tilanteisiin joissa koulupäivinä keskityin enemmän kavereiden kanssa jutteluun kun itse opiskeluun.
Millaista on mielestäni olla nuorimies tämän hetken Suomessa?
Pysyttäydyn vastauksessani käsittelemään nuoren miehen asemaa.
Syrjintää sukupuolen vuoksi ei kohtaa minun kokemuksieni mukaan lähtökohtaisesti laisinkaan. Mielestäni tällä hetkellä Suomessa on kokonaisuudessaan erittäin hyvä olla nuori mies, mutta epäkohtiakin löytyy. Vaikka syrjintää ei kohtaisi, ennakkoluuloja taas voi olla paljonkin. Nuorta miestä pidetään tavanomaisesti taitavaksi etenkin fysiikkaa ja teknistä osaamista vaativissa suoritteissa, sekä tunteiden osoittaminen saatetaan kokea outona.
Ikäsyrjintää taas tulee kohtaamaan, jos ajautuu tilanteisiin jossa keski-ikä on huomattavasti suurempi, sitä olen itsekin kohdannut, niin politiikassa kuin myös työelämässä. Epäillään ettei nuori voi olla asioista perillä ja saatetaan väheksyä osaamista. Samalla mielenterveysongelmista kärsiminen ja tunteiden näyttäminen voivat olla asioita joita nuorelta mieheltä ei niinkään suvaita. Usein nuoruuden oireilu pistetään “pojat on poikia” mantran taakse, eikä poikien oireiluun kiinnitetä tarpeeksi ajoissa huomiota. Tämä usein johtaakin tilanteeseen, jossa poikien oppimistulosten laskuun tai alhaiseen tasoon ja niiden aitoon juurisyyhyn tartutaan liian myöhään ja se ehtii vaikuttaa esimerkiksi nuoren jatko-opiskelumahdollisuuksiin.
Milloin oivalsin, että haluan mukaan politiikkaan?
Olen ollut yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa mukana jo suhteellisen pienestä pitäen. Yläasteella toimin oppilaskunnan hallituksessa ja sen puheenjohtajana ja siten vaikutin yläasteen oloihin ja niihin pieniin asioihin, mitä ajankäyttö mahdollisuuksia välitunnilla on, millaista kouluruokaa tarjotaan jne. Ammattilukiossa sitten lähdin mukaan ammattiliitto Tehyn toimintaan ja toimin opiskelijayhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Siellä pääsin vaikuttamaan yli 20 000 opiskelijan opintoihin ja harjoitteluoloihin. Sen pestin päätyttyä käytiinkin kuntavaalit vuonna 2017 ja päädyin hakemaan ehdokkaaksi, kun koin osaavani ja haluavani aidosti vaikuttaa ihmisten asioihin. Ennen vuoden 2016 loppua ja siten vuoden 2017 kuntavaaleja en kuitenkaan ollut koskaan pitänyt itse politiikkaa edes ajatuksentasolla mahdollisena, kuntavaaleihinkin lähdin vaikuttaminen edellä, puoluevalinnan tein ruutuvihkoon pros/cons listauksen avulla, eikä perheessänikään ole ollut puoluepoliittista puskentaa. Puoluevalintaa en ole katunut päivääkään, en näe tällä hetkellä toista puoluetta, jonka riveissä voisin aidosti ja omana itsenäni seisoa.
Mikä on suhteeni ympäristönsuojeluun?
Lappilaisena luonto, sen tila ja moninaisuus on minulle tärkeä aihe. Kuljen paljon metsissä metsästämässä ja harrastan kesäisin paljon kalastusta. Oikeassa suhteessa ja suomalainen huippu metsän- ja luonnonhoito huomioiden kannatan luonnonsuojelua. Kannatan myös esimerkiksi sitä, että Kemijoen voimalaitoksiin asennettaisiin kalaportaat. Samalla ymmärrän myös lappilaisen elämän realiteetit, täällä välimatkat ovat pitkiä ja omaa autoa tarvitaan, joten polttoaineverotuksen nostaminen ei ole lappilaiselle ihmiselle oikeudenmukaista, kun vaihtoehtoista kulkuneuvoa ei ole. Ilmastonmuutos on pysäytettävä ja vahvoja toimia sen eteen on tehtävä, mutta sitä ei saa tehdä täysin pien- ja keskituloisten kustannuksella ja on otettava huomioon, että koko Suomi on pidettävä asuttuna.
Mitä olen mieltä kaupungistumisesta?
Kaupungistuminen on globaalitrendi ja tietyssä määrin hyvä niin. Asumisen tiivistyminen lähemmäksi keskustoja mahdollistaa kustannustehokkaiden ja monipuolisten palveluiden tuottamisen. Samalla kuitenkin on pidettävä huolta siitä, että koko maassa voi aidosti asua, se on Suomen etu jo pelkästään puolustuspoliittisesta näkökulmasta katsottuna. Kaikkien ei tarvitse asua kaupungeissa, vaan tavallinen elämä sivukylillä tulee myös mahdollistaa. Sivukylillä asuvien on kuitenkin osaltaan ymmärrettävä, ettei kaikkia julkisia palveluita voida tuoda heidän lähelleen. Täällä Lapissa yksi iso teema kaupungistumiseen liittyen on kyläkoulut, niitä lähtökohtaisesti kannatan, mutta siinä vaiheessa, kun ykkösluokkalaisella ei ole yhtään luokkatoveria, on mielestäni aika miettiä koulun tarkoitusta. Pidetäänkö sitä yllä lapsia vai kylää varten?
Mitkä ovat mielestäni tämän hetken koulutuksen suurimmat ongelmat?
Jottei vastaus veny kovin pitkäksi, käsittelen nopeasti peruskoulu ja lukiotasoa, sekä opintotukea ja -lainaa.
Peruskoulutasolla koen suurimpina ongelmina sen, että ryhmäkoot ovat liian suuria ja opettajilla ei ole siten tarvittavia resursseja opetukseen, eikä opettajilla enää ole tarpeeksi keinoja olla vahva auktoriteetti kouluissa. Auktoriteetti asia liittyy vahvasti ryhmäkokoon ja erityisopetuksen saatavuuteen ja tarjontaan. Puhelinten kerääminen oppituntien ajaksi tulisi olla sallittua ja opettajalla pitäisi olla paremmat mahdollisuudet puuttua häiriökäyttäytymiseen. Samalla tulisi tarjota parempia ja nopeampia palveluita häiriötä aiheuttavalle oppilaalle. Häiriökäyttäytyminen ja kiusaaminen on usein oire esimerkiksi huonoista kotioloista tai mielenterveysongelmista, niihin puuttumalla ajoissa voidaan pelastaa moni nuori.
Lukiotasolla näen suurimmiksi ongelmiksi epätasa-arvoiset mahdollisuudet menestyä ylioppilaskirjoituksissa ja ylioppilaskirjoitusten tuomat paineet. Epätasa-arvoisilla menestymismahdollisuuksilla tarkoitan sitä, että riippuen lukiosta sinulla on mahdollista käydä eri määrä kertaavia ja syventäviä kursseja. Se luo epätasa-arvoa ylioppilaskirjoituksissa, kun esimerkiksi Lapissa lukion käynyt nuori on käynyt biologiasta ainoastaan yhden kertauskurssin ja etelän nuoret ovat käyneet useamman kertauskurssin. Ylioppilaskirjoitukset luovat valtavat paineet nuorille jo opintojen alkuvaiheessa, miltei heti on alettava miettimään mitä aineita aikoo kirjoittaa ja ylioppilaskirjoitusten painoarvo jatko-opintoihin haettaessa on laajasti tiedossa. Tämä luo nuorille paineita ja se aiheuttaa nuorten loppuun palamista etenkin kirjoitusvaiheessa, joka siten vaikuttaa vahvasti pian oleviin pääsykokeisiin. On kuitenkin muistettava, että lukiolaiset ovat vielä hyvin nuoria, eikä kaikilla nuorilla myöskään jatko-opiskelu ole heti mielessä ja siten jos ne kirjoitukset eivät olekaan heti mielessä, jää jo jälkeen.
Sekä lukio/ammattikoulu, että yliopistotasolla yhteinen ongelma on opintotukijärjestelmän lainapainotteisuus ja opintotuen laahaus. Opintotuen indeksi on jäädytetty useampaan kertaan ja nyt olisi jo tarpeen tehdä opintotukeen yli sadan euron tasokorotus, jolla indeksijäädytyksiä saataisiin kiinni. Opintotuella ja asumistuella ei todellisesti elä ja opintolainaa on pakko nostaa ja käyttää jos asuu omillaan. Tänäkin vuonna opintolainoja nostetaan entiseen malliin, vaikka korot ovat korkealla. Se kertoo siitä, että opintolainaa nostetaan ennen kaikkea tarpeeseen, eikä esimerkiksi sijoitus tai huvittelutarpeisiin. Kaikilla opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta käydä töissä opintojen ohella esimerkiksi koulutusvaatimusten ja koulutuksen puutteen takia ja siten on kohtuutonta sitä myöskään vaatia. Samalla on myös kannustettava opiskelijoita työntekoon ja sen tulee olla aidosti kannattavaa. Opintotuen takaisinperintä on hullunkurinen järjestelmä, opiskelijoita rangaistaan siitä, että on tutustuttu työelämään ja haettu sitä kokemusta mikä tulevaisuudessa häneltä vaaditaan.
Mistä rahoitus kuuluisi tulla hyvinvointialueille?
Nykyinen uudistus on hyvin tuore ja ensi vaalikausi on vähintään mentävä nykyisellä järjestelmällä, jossa rahoitus hyvinvointialueille tulee valtiolta. Se kannustaa ja pakottaa hyvinvointialueita miettimään aidosti mistä voidaan säästää ja millaisia synergiaetuja eri yksiköiden välille voi syntyä. Hyvinvointialueuudistuksen suurin haaste on alueelliset erimielisyydet ja se, että ajatellaan ainoastaan oman kunnan palveluita. Uudistuksen ideana on yhdistää laajempia alueita kokonaisuuksiksi ja siten tuottaa ennen kaikkea toimivia ja oikea-aikaisia palveluita kansalaisille.
Mitkä ovat mielestäni poikien ja nuorten miesten kohdalla niitä asioita joihin pitäisi keskittyä ja tehdä muutoksia seuraavalla vaalikaudella?
Tasa-arvoinen asepalvelus olisi valtava tasa-arvoharppaus, tämän hetkinen järjestelmä hankaloittaa nuorten miesten jatko-opintoihin hakeutumista. Iso ongelma on myös koulutus ja oppimishaasteet, kuten jo aiemmin mainitsin. Pojat ja nuoret miehet tarvitsevat tukea opinnoissaan ja juurisyihin paneutumista.
Se vaatii resursseja ja toimivia palveluita, apua ongelmiin tulisi saada kouluympäristön kautta yhden luukun periaatteella. Se vaatii ensi vaalikaudella myös hyvinvointialueiden ja kuntien välistä yhteistyötä ja valtion on kannustettava siihen. Pojat on poikia ajattelusta on päästävä eroon.
KOLME tärkeintä teemaa minulle?
Pien- ja keskituloisilta, opiskelijoilta tai eläkeläisiltä ei leikata.
Pien-, yksin- ja toiminimiyrittäjistä huolehdittava.
Laadukas koulutus taattava kaikilla koulutusasteilla.
