Kyse on nyt 10v iloisesta, reippaasta 4lk pojasta, joka on alkanut oirehtia kiusaamisen johdosta.
Palataampa ajassa taaksepäin.. aikaan 2-3 luokille. Kiusaaminen alkoi koulussa mm. pipon viemisellä ja kenkien piilottelulla. Pikkuhiljaa alkoi kiusaaminen muuttua henkiseksi väkivallaksi, haukkumista, nolaamista, porukan ulkopuolelle jättämisenä ym. Yksi nöyryyttävimpiä hetkiä pojalle oli, kun housut vedettiin alas keskellä piha-aluetta välitunnilla. Sitten alkoi myös fyysinen väkivalta. Alettiin tuuppimaan, kaadettiin asfaltille ja alettiin lyömään/potkimaan.
Mutta se olikin vain tyyntä myrskyn edellä.. Vanhempiinkin otettiin kyllä yhteyttä, mutta sama meno sen kuin jatkui. Lopulta olimme jopa kuraattorin juttusilla.
Koulukiusaaminen jatkui
Juttelin monet kerrat opettajan kanssa sekä koulukuraattorin kanssa, mutta mikään ei tuntunut lopettavan tätä kiusaamista. Monet illat vietin miettien, että mistä tämä kaikki johtuu ja mitä vielä voisin tehdä enemmän. Tein lapsestani jopa lastensuojelu ilmoituksen, jotta kiusaaminen saataisiin loppumaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kerroin myös opettajalle, että jos tämä ei lopu, tulen tekemään rikosilmoituksen. Tähän sain vastauksena lähinnä hyssyttelyä ja toteamuksen, että eihän tämä nyt niin paha tilanne ole. Pojat ovat vain poikia ja joskus sitä tulee välienselvittely tilanteita.
Onneksi kevät tuli nopeasti ja koulu loppui. Syksyllä poika saisi aloittaa uudessa koulussa ja pääsisi eroon kiusaajistaan. Saisi aloittaa aivan alusta.
Kiusaaminen muutti poikaa
Tähän mennessä niin iloisesta, sosiaalisesta ja avoimesta pojasta oli muuttunut hyvinkin varautunut, sosiaalisesti arempi eikä niin rohkeasti enää uskaltanut solmia kaverisuhteita.
Päästään aloittamaan 4lk uusissa ympyröissä. Onneksi uudelta luokalla löytyy uusia kavereita ja kaikki alkaa näyttämään normaalilta. Nyt sain itsekin jo hengähtää. Ehkä kaikki paha olikin jo takana päin.
Ensimmäinen puoli vuotta uudessa koulussa sujui ilman mitään ongelmia. Sitten tuleekin ensimmäinen ja toinen kiusaamis tilanne. Alkaa tulemaan myös tappeluita. Tässä uudessa koulussa puututaan kiusaamiseen aivan eri otteella kuin vanhassa koulussa. Siihen suhtaudutaan vakavasti ja tosissaan eikä hyssytellä.
Nyt olen luottavaisin mielin, että tämä ikävä touhu saadaan loppumaan.
Sitten tulee eräs aivan tavallinen ilta ja se paljastus pojan suusta: “Äiti.. Mulla on yksi asia jota en ole uskaltanut kertoa kenellekkään aikaisemmin. Mä oon alkanut näkemään sellaisia tosi pelottavia hahmoja, jotka vain huutavat mulle todella ilkeitä asioita ja käskee tekemään mulle pahaa”
Tästä huolesta soikeana ei muuta kuin koululääkärin juttusille ja sitä kautta pääsimme lasten psykalle lisätutkimuksiin. Tähän mennessä on selvinnyt, että nämä hahmot ovat ilmaantuneet pitkän kiusaamisen seurauksena. Ja poika on pitänyt tämän sisällään viimeiset pari vuotta.
Voin vain kuvitella kuinka peloissaan hän on ollut. Minulle tulee äitinä tästä erittäin voimaton ja avuton olo, vaikkakin olen yrittänyt tehdä kaiken, jotta tämä saataisiin loppumaan.
Ehkä nyt saan pojalle hänen tarvitsemansa avun ja tuen tästä selviytymiseen
Minun poika tänään 32v. Kävi läpi helvetin koulumaailmassa. Ei ole muuttunut näköjään ajat miksikään puuttumisessa.
Useita psyk jaksoja, itsetuhoisuus koska koulu” kaverit” käski tappaa itsensä koska ei kuulu elää ” normaalien” joukossa.
Välillä itseni teki mieli olla väkivaltainen .
En tiedä missä maanpäällisessä helvetissä lasten pitäö oikein elää.
Kirjoituksen äidille… pitkä tie kuljettiin, mutta pienin askelin löydettiin asioita jotka vei eteenpäin.
Tekin selviätte!!
Kyllä, tutulta kuulostaa. Kiusaamista, lapsen kouluvaihdos. Psykan asiakkuus, masennuslääkkeitä. Viho viimein seiskalla hänet nimettiin hyväksi kohteeksi ryöstöille ja uhkailuille. Mielenterveys romahti, edes keskusteluapua ei saanut kun ei ole resursseja. Vakavasti itsetuhoinen nuori sijoitettu, kotiin paluusta ei tietoa. Edelleenkään ei saa terapiaa tai osastojaksoa. Lääkärin mielestä asia on kunnossa koska nuori on sijoitettu. Häpeä Suomi vuonna 2023. Lasten ja nuorten ihmisoikeuksia piljetaan räikeästi. Tsemppiä ap.
Muistuttaa hyvin pitkälti siitä miten mua kohdeltiin mutta yläasteella. Ja mulla myös opettajatkin kiusas.