Nyt, kun aihe koulukiusaaminen on jälleen tapetilla, haluaisin jakaa toisenlaisen kokemuksen koulukiusaamisesta.
Tarinassa on aina kaksi puolta
Meidän pojan luokalla oli poika, joka kiusasi järjestelmällisesti kaikkia muita. Kun aikuiset eivät olleet näkemässä, hän nimitteli, ärsytti ja kiusasi muita. Omien sanojensa mukaan “niin kauan, kunnes te hermostutte, teette jotain ja joudutte vaikeuksiin”.
Kun joku sitten lopulta hermostui, poika itki, näytti surkealta ja uhkasi kertoa äidilleen. Joka kerta äiti riensi apuun kuin naarastiikeri, haukkui rehtorin, opettajat, lapset ja kaikki heidän vanhempansa. Ja näin poika sai aina äitinsä jakamattoman huomion osakseen – ja kaikki muut joutuivat vaikeuksiin.
Valitettavasti kukaan ei kuitenkaan nähnyt tämän pojan toiminnan tarkoitusta ja sen tavoitetta, ainoastaan sen seuraukset. Kukaan ei tuntunut kiinnittävän huomiota edes siihen, miksi tämä yksi poika oli aina joka ikisen konfliktin toinen osapuoli – ja näitä konflikteja todellakin riitti!
Kaveri oli pakko olla
Tilanne kääntyikin lopulta niin nurinkuriseksi, että tästä pojasta tuli sekä äidin että opettajan silmissä “kiusattu” ja kaikki muut olivat hänen “kiusaajiaan”.
Äiti puolusti, opettaja puolusti ja kaikki kaverit pakotettiin hänen ystäväkseen ja ”lyömään kättä päälle”.
Tilannetta pyrittiin ratkomaan koululla jopa siten, että kaikkien oli kirjoitettava tälle pojalle kortti, jossa oli ystävällisiä sanoja hänelle. Kiltit lapset istutettiin hänen viereensä, pakotettiin olemaan hänen kavereita, kehotettiin menemään hänen syntymäpäivilleen ja kulkemaan hänen kanssaan koulumatkoja.
Kaikki yritykset olivat kuitenkin turhia, koska jokainen yritys päättyi lopulta huonosti – ei tämän pojan mutta kaikkien muiden osalta.
Tarina ei päättynyt onnellisesti
Lopulta kukaan ei enää halunnut olla hänen kanssaan missään tekemisissä ja näin aikuisten käsitys hänen ”kiusattuna” olemisestaan ja muiden ”kiusaamisesta” vain vahvistui.
Tällä en halua väittää, että kaikki kiusatut olisivat kiusaajia itse tai että kiusatuksi tulleet olisivat itse voineet omalla toiminnallaan mitenkään vaikuttaa kiusatuksi tulemiseensa –mutta pyydän jokaista aikuista, vanhempaa ja opettajaa tarkastelemaan omaa toimintaansa ja miettimään, onko itse osana ongelmaa vai sen ratkaisua?
Meidän piina päättyi, kun koulu loppui – mutta tämän yhden pojan piina ei tainnut päättyä koskaan, koska kukaan ei nähnyt hänen todellista ongelmaansa.
-Anonyymi kirjoittaja-
