Ruuhkavuodet on pelkkää selviytymistä. Eihän tässä ole mitään järkeä. Vuorokauden tunnit ei riitä kaikkeen, kaksi kättä on liian vähän ja rahat on koko ajan loppu. Onko nää ruuhkavuodet muillekin yhtä selviytymistä vai olenko se vain minä?
Kun lapset oli pieniä niin kuvittelin sen olevan raskainta ja kalleinta aikaa elämässäni. Luulin, että kun vaippoja ja vaunuja ei tarvitse enää ostaa niin jää rahaa enemmän käyttöön. Luulin, että kun yöllä ei tarvitse enää herätä niin ei enää väsytä. Luulin ja kuvittelin kaikenlaista.
Ruuhkavuodet on selviytymistä
Ruuhkavuodet on yhtä selviytymistä. Tuntuuko teistä muistakin, että te vaan yritätte selviyä päivästä toiseen? Teette töitä jotta saatte laskut maksettua mutta mitään ei jää käteen. Heräätte aikaisin, teette töitä, tulette kotiin, teette ruokaa, viette lapsia harrastuksiin, siivoatte ja menette nukkumaan.
Eikö tässä elämässä pitäisi olla jotain muutakin?
En osaa sanoa mitä kaipaisin, ehkä hiljaista kotia, ehkä rauhassa heräämistä, ehkä romanttisia treffejä, ehkä uuden harrastuksen aloittamista… kaipaisin paljonkin asioita mitkä eivät ruuhkavuosiin mahdu.
Kaipaisin tunnetta, että olen elossa!
Vai onko minulla tässä joku aikataulutus ongelma? Ainakin somen perusteella muut saavat arkensa rullaamaan ihan kivasti.
Vertaistukea kiitos!
Vertaistukiryhmiä löydät lisää esimerkiksi MLL:n sivuilta.
-Anonyymi kirjoittaja-
Sana on vapaa kirjoituksia voit lähettää osoitteeseen myynti@poikienaidit.fi tai tämän sivun alalaidasta. Julkaisemme ne nimettömänä.
Kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa, se elämä on justiinsa semmoinen, kun sen on rakentanut. Aika riskaapeliä rakentaa elämä niin, että edes kahden työssäkäyvän palkka ei riitä. Mitä jos toinen teistä sairastuu, menettää työpaikan yms. Ehkä olisi syytä istua alas ja miettiä, että ei oo mitään järkeå polttaa itsensä loppuun, voisiko asua halvemmin, onko harrastukset liian kalliita. Karsia menoista ja järjestää aikaa. Itse sairastuin ja tuli burn out ja koko elämä pysähtyi siihen. Kyllä lapset on onnellisia vähemmästäkin, siihen ei tarvita kalliita harrastuksia ja isoja asuin neliöitä.
Siis tää oli kuin minun kirjoittama teksti! Samaistun ihan kaikkeen; ei jää aikaa yhtään millekkään omalle ja parisuhde on tietty koetuksella. Oon koittanut aatella, et tää ei oo ikuista mut entäs jos onkin 😅 en osaa myöskään laittaa lastamme hoitoon/pyytää apua joten voin syyttää vain itseäni 🥲