Kun lapsi kokeilee rajoja, saattaa vanhemman pinna kiristyä hyvinkin herkästi. Varsinkin jos uhmaamista ja kiukkua esiintyy usein, se on kuluttavaa. Kuinka uhman ja kiukkuavan lapsen kanssa tulisi toimia?
KUN LAPSI KOKEILEE RAJOJA
Pienten lasten kohdalla se niin kutsuttu uhmaikä alkaa yleensä siinä 2-vuotis syntymäpäivien tienoilla ja useimmilla lapsilla uhmaikä laantuu viimeistään 4–5-vuotiaana, osalla jo aiemmin. Tähän kohtaan tekstiä onkin hyvä ujuttaa välitsempit kaikille, joita uhmaikä parhaillaan koettelee.
Uhma ei ole mikään tahallaan lapsesta puskeva, vanhempien kiusaksi tuleva ajanjakso, vaan se liittyy ihan puhtaasti kehitykseen. Lapsen tarpeeseen itsenäistyä ja hallita erillisyyttään vanhemmistaan. Useimmiten uhma kohdistuu voimakkaimmin juuri niihin lähimpiin ihmissuhteisiin. Lapsi hyvin todennäkäisesti käyttäytyy hyvin esimerkiksi isovanhempien kanssa tai hoidossa, mutta kotona aivan päinvastoin.
Lue myös: Painajaiset piinaavat lasta
KUINKA TOIMIA UHMA – JA KIUKKUTILAINTEISSA?
Kun kiukku alkaa ottaa otetta, lapsen huomion voi yrittää suunnata uuteen asiaan.
Moittiminen, uhkailu tai erilaiset rangaistuskeinot eivät auta tilannetta.
Uhmatilanteessa lapsi on suurten tunteiden vallassa. Silloin voit kokeilla sanoittaa tunteita lapsen avuksi, esimerkiksi “Näen, että nyt sinua kiukuttaa ihan tosi paljon”.
Ota lapsi syliin, mutta jos lapsi rimpuilee eikä rauhoitu, voitte kokeilla keinoa, jossa pyydät lasta etsimään itselleen jonkun mieluisa paikan olla. Pysy kuitenkin lapsen lähellä ja kerro, että sitten kun lapsesta siltä tuntuu, voitte jutella tai lapsi voi tulla syliin.
Jos oma pinna kiristyy liikaa, voi olla hyvä vetäytyä itse sivummalle ja rauhoittaa ensin omat tunteet. Itseään tai esineitä vahingoittavaa lasta ei kuitenkaan voi jättää yksin.
Uhmatilanteen jälkeen on hyvä vielä yhdessä keskustella asiat läpi. Halailu, sylittely ja asioista juttelu saa lapselle rauhallisen mielen ja hänen on hyvä jatkaa päivää.
– Poikien äidit toimitus –
