Juhannusperinteet juontavat juurensa jo 1200-luvulle, jolloin sitä alettiin viettää Johannes Kastajan muistoksi. 1930-luvulta saakka juhannus on ollut myös virallinen liputuspäivä. Juhannus onkin ainoa ajankohta, jolloin lippu saa olla salossa läpi yön, juhannuspäivän iltaan klo 21:een saakka.
JUHANNUSPERINTEET
Suomalaiset koivupuut edustavat juhannusta. Niitä asetellaan monesti ovenpieliin ja koivunoksista sidottu vihta (vai vasta – kumpi se mielestäsi on) on juhannussaunan niin sanottu vakiovaruste. Koivunoksat tuovat tunnelmaa myös ruokapöytään asetetuissa maljakoissa. Muistathan, että oksia puista saa taittaa vain maanomistajan luvalla.
Juhannuskokot ovat valaisseet erityisesti järvien rantoja vuosisatojen ajan. Alun perin kokkojen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla.
Juhannussalko on pohjoismainen perinne. Varsinkin Ahvenanmaalla ja länsirannikolla on useita kyliä ja pitäjiä, joissa juhannussalko pystytetään juhlallisin menoin. Salko muistuttaa laivan mastoa, joka koristellaan esimerkiksi havuin, viirein ja kukkaseppelein. Ennen vanhaa korkeiden, koristeellisten tankojen on uskottu suojaavan pahalta ja tuovan onnea ympärilleen.
Sauna kuuluu monen suomalaisen juhannusperinteisiin. Ennen vanhaan juhannussaunassa käytiin jo hyvissä ajoin päivällä, jotta oltaisiin puhtaina ottamassa yötöntä yötä vastaan.
Lue myös: Mitä terveyshyötyjä saunomisella on
7 kukkaa tyynyn alle ennustaa tulevan puolisosi. Avio-onneen liittyviä taikoja tunnetaan suomalaisessa kansanperinteessä muitakin. Kasteisella niityllä kieriskeleminen juhannusyönä takasi hyvän naimaonnen. Kaivoon katsoessa puolestaan saattoi nähdä tulevan puolisonsa veden pinnassa. Juhannussaunan jälkeen saunan katolle heitetyn vihdan varsi osoitti suunnan, josta tuleva puoliso tulisi.
– Poikien äidit toimitus –
