Meillä on ikävä tilanne kun lapsi ei haluaisi mennä kesäloman jälkeen kouluun. Koulussa on ollut jo pitkään kiusaamista jolle ei ole pystytty tekemään mitään. Kyse on ala-aste ikäisestä pojasta ja ison kaupungin isosta koulusta. (En kerro tarkemmin jotta meitä ei tunnisteta).
Kiusaaminen on henkistä ja sitä tekee luokan tytöt. Oman luokan pojat eivät lastani kiusaa, mutta eivät ole saman tyyppisiä kuin poikani joten hänellä ei ole luokallaan yhtään kaveria.
Kiusaaminen on nimittelyä, lällättelyä, hatun viemistä ja muuta pientä. Asiat eivät ole niin suuria, mutta poikaa ne ahdistavat. Uskon, että ne loppuisivat jos poikani pitäisi vain puolensa, mutta hän ei osaa. Välillä toivon, että kiusaaminen olisi fyysistä, se olisi helpompi näyttää silloin todeksi.
Lue: Olin raskaana tietämättäni, jouduin suoraan synnyttämään
Luokan vaihto vai kotikoulu?
Olemme miettineet luokan vaihtamista. Se ei välttämättä kiusaamista lopettaisi, mutta ehkä uudelta luokalta löytyisi oman henkisiä poikia tai muita oppilaita joiden kanssa synkkaisi paremmin? Se olisi kuitenkin riski, mitä jos kiusaaminen vain pahentuisi tai mikään ei muuttuisi?
Toinen ajatus on ollut kotikoulu. Kuulisinkin mielelläni muiden kokemuksia kotikoulusta. Onko se toiminut, millaista on ollut siirtyä takaisin tavalliseen kouluun myöhemmin? Minä olen pienemmän sisaruksen kanssa kotona, joten periaatteessa kotikoulu voisi onnistua. Koska pojalla ei ole koulussa kavereita, ei se mielestäni olisi lainkaan huono vaihtoehto.
En tarvitse kommentteja siitä, että kiusaajien pitäisi vaihtaa koulua. Kaikki ihan varmasti ymmärtää, ettei puolet luokasta voi vaihtua. En näe tätä hyvänä ratkaisuna siinäkään mielessä, että joutuisiko uhriksi sitten joku muu? Mielummin puututtaisiin ongelmaan tässä ja nyt.
Lue myös: Lapsi ei nuku omassa sängyssään -apua
Koulu on yrittänyt parhaansa
En syytä tästä tilanteesta koulua. Opettaja ja rehtori on mielestäni yrittänyt parhaansa. Ymmärrän, että tilanne on vaikea jos kiusaamisesta ei ole mitään todisteita. Joskus luokan pojat ovat kertoneet nähneensä ja kuulleensa tiettyjä tilanteita mutta muuten kaikki tapahtumat ovat olleet vain poikani kertomaa. Kiusaajat eivät ole missään vaiheessa myöntäneet kiusaamista.
Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että ehkä kiusaajat eivät oikeasti näe tilanteita kiusaamisena. Heille se saattaa olla normaalia. Minun poikani ei kuitenkaan pidä siitä ja haluaisi olla rauhassa. Hän haluaisi pukeutua vapaasti ilman arvostelua ja haluaisi pitää tavaransa tallessa.
Tilanne on siinä mielessä hyvä, että vuorovaikutus koulun kanssa on ollut koko ajan kiitettävää. Olen koulun toimintaan oikein tyytyväinen.
Mitä te muut äidit tekisitte tilanteessani?
-Sana on vapaa-
Sana on vapaa kirjoituksia voit lähettää tämän sivun alalaidasta. Julkaisemme ne nimettömänä.
