Minulla on entisen mieheni kanssa 12 vuotias poika. Erosimme pojan ollessa 8 vuotias ja siitä vuoden päästä muutin toiselle puolen Suomea töihin. Poika jäi isälleen ja minä olen nyt etä-äiti.
Aluksi kaikki meni ihan hyvin, mutta kun entiselle miehelleni tuli uusi nainen ja myöhemmin myös lapsi, kaikki muuttui. Tämä tapahtui muutama vuosi sitten. Aivan kaikki meni hankalaksi.
Omituisia sääntöjä
On paljon asioita joista voisin kirjoittaa, mutta tästä tulisi silloin loputtoman pitkä kirjoitus.
Esimerkkinä se, että uuden pikkusisaren syntymän myötä poikani on joutunut kutsumaan äitipuoltaan äidiksi. Jotta uusi vauva oppii oikean sanan. Minusta tällainen on todella outoa.
Ja sitten se, että entisille miehelleni ei saa mennä kylään äidin puolen sukulaiset jotka asuvat lähellä heidän kotiaan, ei edes pojan syntymäpäivänä. Tämä on isovanhemmille todella vaikeaa. Poikaa ei myöskään päästetä vanhemmilleni, se pitäisi tapahtua kuulemma silloin kun pojalla on “äiti viikonloppu”. Mutta silloin poika matkustaa minun luokseni toiselle puolen Suomea.
Lue myös: 8 kultaista sääntöä poikien äideille
En saa ostaa lapselleni mitään
Oudoin juttu on ollut nyt se, että en saa enää ostaa pojalleni mitään. Tai saan, mutta kaikki ostokset pitää jättää tänne minun luokseni, kotiinsa hän ei saa niitä viedä.
Viime vierailulla ostimme pojalle uuden puhelimen koska hänen puhelimensa näyttö oli aivan säpäleinä. Kun poika meni takaisin kotiin oli hänen käsketty palauttaa puhelin minulle. Aikaisemminkin olen saanut sanomista esimerkiksi uusista talvivaatteista ja kellosta.
Erityisesti tähän kaipaisin muiden neuvoja. Onko tämän tyyppinen toiminta lähivanhemmalta ja hänen kumppaniltaan edes sallittua? Onko tosiaan niin, että en saa omalle lapselleni ostaa asioita joita hän tarvitsee?
Kiitos jo etukäteen kaikille vastauksista. Ja vertaistuki etävanhemmuuteen kelpaisi muutenkin.
-Anonyymi kirjoittaja-
Sana on vapaa kirjoituksia voit lähettää tämän sivun alalaidasta. Julkaisemme sen puolestasi.
Tuossa vaiheessa itse muuttaisin samalle paikkakunnalle ja ottaisin lapsen asumaan itselleni. Alkaa kuulostaa sairaalta tuo touhu. Uusi emäntä määrää tahdin talossa. Ensimmäisenä ottaisin isän kanssa juttelu tuokion asiasta ja tarvittaessa vaikka lasten valvojan luona. Vanhemmat päättävät lastensa asioista, eikä uusi puoliso.
Minusta tuo kuulostaa vieraannuttamisen alulta. Varsinkin kun kokonaisuutta tarkastelee tuosta isän puolisoa äidiksi kutsumis pakosta lähtien.
Ei itselle tulisi uusperheessä edes mieleenkään laittaa puolisoni lapsia kutsumaan itseäni mammaksi jotta meidän yhteinen poika oppisi kutsumiseni toisella kielellä. He kutsuvat minua nimellä ja minä opetan lapsemme kutsumaan minua äidiksi tai mammaksi riippuen kumpaa kieltä silloin käyttää kenellekin. Myös muut lapseni kutsuvat minua äidiksi.
Mutta meillä tapahtui tuota samaa ja vielä siitä rajummaksi muuttuen 2 isomman lapsen kohdalla jotka asuvat heidän isänsä luona. Tapausta tutkitaan nyt vieraannuttamisena josta ovat jo useat viranomaiset olleet huolissaan.
Riippuen teidän lasten ikätasoista, ottaisin asian keskusteluun koulussa, päiväkodissa tms. Ehkä jopa perheneuvolassa kertoen, että sinua yritetään kadottaa lapsen mielestä hänen ollessaan isänsä luona. Tähän osallistuu taloudesta isän uusi puoliso, joka vahvasti yrittää syrjäyttää äitiyttäsi.