You are currently viewing Nuori ei tapaa kavereitaan vapaa-ajalla. Pitääkö huolestua?

Nuori ei tapaa kavereitaan vapaa-ajalla. Pitääkö huolestua?

Olen yläkoulun aloittaneen pojan äiti. Lapseni on aina kavereiden ja opettajien puolelta koettu iloisena, ystävällisenä, ahkerana ja hyvänä tyyppinä. Tunnistan hänestä kuitenkin siinä määrin erityisherkän piirteitä, että hän nauttii koulussa seurasta, mutta se ja kaksi kertaa viikossa olevat harrastustreenit riittävät täyttämään hänen sosiaalisen kiintiönsä. Muutaman kerran viikossa nuori poikani “tapaa” kavereitaan virtuaalipelejen maailmassa.

Perheenä teemme paljon yhdessä ja nautimme perheen omasta ajasta. Pikkuveljen kanssa hänellä on todella hyvät välit ja keksivät paljon tekemistä keskenään.

Erityisherkkyyden ja sosiaalisesti kuormittavien töiden vuoksi me vanhemmatkin nautimme vastapainona oman perheen kesken puuhastelusta, mikä on monipuolista ja hyväntuulista.

Lue myös: Erityisherkkä lapsi? 10 merkkiä paljastaa

Jääkö poikani ulkopuoliseksi?

Olen ymmärtänyt, että pojan luokkakaverit pitävät paljon yhtä myös kouluajan ulkopuolella ja kenties vielä korostuneemmin kuin alakouluaikana, mutta lapseni ei näihin tapaamisiin hakeudu eikä häntä niihin soitella.

Asia ei vaivaa nuorta itseään, mutta äitinä olen alkanut kantaa huolta, jääkö hän näin hiljalleen ulkopuoliseksi…

En tahtoisi painostaa, mutta kyselen ja ehdottelen välillä kyläilyjä tms., mutta poika harvoin näihin innostuu. On siis varsin tyytyväinen kaikkeen ja kokee myös kaiken koulunkäyntiin liittyvän positiivisena.

Mitä ajatuksia tilanne herättää muissa äideissä?

Onko vastaavia tarinoita ja kuinka niissä on käynyt?

Jatkanko asian hienovaraista esille ottamista vai nautinko lapseni aidosta läsnäolosta?

-Anonyymi kirjoittaja-

Sana on vapaa kirjoituksia voi lähettää tämän sivun alalaidasta. Julkaisemme ne nimettömänä.

Kommentit

  1. Äiti 74

    Meillä vanhemmilla on tapana olettaa mitä lapset haluaa. Tämä on lapsen tahto ja hänelle riittää sosiaaliset suhteet koulussa ja harrastuksissa, joten anna olla.
    Tämän olen itse kahden autistin äitinä oppinut. Ainoastaan sillä on merkitystä mitä lapsi haluaa. Vanhempien on vaan opittava, että lapsi ei aina halua mitä vanhempi kenties itse saman ikäisenä on halunnut.

Vastaa