Usko, uskonnot, uskomukset ja ateismi ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Silti alle 12-vuotiaan uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa. Vanhemmilla on siis iso vastuu ja päätös kuinka käsitellä elämänkatsomusta lapsen kanssa? Mutta, mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän hänellä on omia vahvoja mielipiteitä uskontoihin liittyen. Kuinka vanhemman tulisi lähestyä lapsensa uskonnollista asemaa?
Joissakin perheissä käydään tiukkaa keskustelua uskonnosta tai ateismista. Pahimmillaan tilanne voi johtaa mykkäkouluun tai välien katkeamiseen puolin ja toisin, lapsen täytettyä 18 vuotta, sekä päättäessään itse uskonnostaan.
Jopa Suomessakin on olemassa eräs uskonto, joka kieltää yhteydenpidon uskonnottomaan perheenjäseneen. Sen takia jotkut vanhemmat saattavat jopa hylätä lapsensa. Uskonnot tai ateismi voivat hiertää vanhemman ja lapsen välistä suhdetta myös ilman varsinaista välien katkeamista. Se on hyvin ikävää kaikenikäisille, mutta varsinkin alaikäisten lasten kohdalla.
Uskonto tai ateismi ovat hyvin henkilökohtaisia asioita ja lähtökohtaisesti jokaisen tulisi saada olla uskomatta/uskoa siihen, mihin haluaa. Käytännössä asia on kuitenkin paljon monimutkaisempi ja alle 12-vuotiaan lapsen uskonnosta päättävät hänen vanhempansa.
Uskonnoissa ja uskomuksissa on erilaisia trendejä
Kautta historian ihmisellä on ollut tarve uskoa itseään korkeampaan voimaan tai voimiin. Jokainen on nimittänyt sitä omalla tavallaan ja se on ollut hyvin kulttuurisidonnaista. Joidenkin mielestä tuo korkeampi voima on jumala, kuten esimerkiksi kristinuskon Jumala tai Jeesus tai islamin Allah.
Sodanjälkeisessä Suomessa opetettiin lapsille pienestä pitäen kristinuskoa. Suurimmalle osalle perheistä oli selvää, että vain kristinusko on yksi ainut oikea uskonto ja totuus. Se miten vahvasti kukakin uskoi Jumalaan ja kuinka selkeästi se näkyi perheiden elämässä, riippui kuitenkin vanhemmista. Toiset olivat hartaampia kuin toiset.
Mutta ajan saatossa kristinusko alkoi menettämään valta-asemaansa muun muassa Suomen kansainvälistyessä. Tänä päivänä kirkon jäseninä on paljon ihmisiä, jotka haluavat säilyttää lapsena opitun kulttuurin, mutta eivät välttämättä itse usko Jumalaan tai Jeesukseen. Toiset puolestaan ovat halunneet sankoin joukoin erota kirkosta, etenkin uskovaisten suvaitsemattomien lausuntojen takia.
Jotkut ihmiset sen sijaan uskovat henkisyyteen, jossa on vahvasti näkyvillä erilaisia trendejä. Tällä hetkellä uskotaan enkeleihin ja yksisarvisiin tai tehdään Tarot-korteilla tulkintoja omasta elämästä ja tulevaisuudesta. Erilaisia henkisyyden muotoja on kuitenkin monia.
Toisaalta on myös iso joukko ihmisiä, jotka eivät usko mihinkään edellä mainituista tai muuhunkaan yliluonnolliseen. Vuonna 2023 uskontokuntiin kuulumattomia oli Suomen väestöstä 1 882 699.
Kristinuskon kasvu nuorten keskuudessa
Uskonnoista kristinusko on yksi vahvasti säilyneimmistä uskonnoista sen erilaisineen haaroineen. Se onkin jälleen kasvamaan päin. Tutkimusten mukaan ensiksi nuoret pojat innostuivat uskomaan Jumalaan ja Jeesukseen. Viimeisin tutkimus kertoo, että kristinusko on kasvanut erityisesti nuorten tyttöjen keskuudessa. Ero poikiin on kuitenkin selvästi havaittavissa edelleen.
“Mutta ensimmäistä kertaa uskonnollisuuden muutos on tyttöjen kohdalla samansuuntainen. Aineisto on niin suuri ja kattava, että mistään otosvirheestä ei tuloksissa voi olla kysymys”, Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä sanoo tiedotteessaan.
Syitä nuorten kristinuskon lisääntymiseen on todennäköisesti useampia ja ne vaatisivat jatkotutkimuksia. Selkeä alkusysäys poikien kristinuskon lisääntymiselle olivat koronapandemia ja Ukrainan sota. Myös kaupunkien monikulttuurinen ilmapiiri voi Tervo-Niemelän mukaan vahvistaa nuorten uskonnollisuutta, koska erilaiset katsomukset ovat enemmän läsnä heidän elämässään.
“Lisäksi voidaan pohtia, onko kristinusko uusi vastakulttuuri. Ríppikouluikäisten vanhemmista osa on suhtautunut kristillisyyteen kriittisesti, ja uskontoa on pidetty konservatiivisena ja jälkeenjääneenä. Useat vanhemmat ovat myös eronneet kirkosta”, Tervo-Niemelä pohtii.
Miten käsitellä elämänkatsomusta lapsen kanssa?
Nykyajan vanhemmilta voi puuttua selkeä tiekartta, miten tulee käsitellä elämänkatsomusta lapsen kanssa. Kouluissa kyllä opetetaan erilaisista uskonnoista, mutta se ei riitä. Vanhempien on tärkeää kantaa kortensa kekoon.
Viisas vanhempi ei kuitenkaan tuputa omaa elämänkatsomustaan lapselle. Hankalaa asiasta tekee se, että jotkut uskonnonharjoittajat ajattelevat olevansa oikeassa ja tietävänsä ainoan totuuden, mitä tulee elämän tarkoitukseen ja kuolemanjälkeisiin tapahtumiin. Vanhempi voi olla aidosti huolissaan lapsensa sielun kohtalosta ja sen takia tyrkyttää omaa uskoaan lapselleen.
Aikuisten olisi hyvä pitää esillä erilaisia vaihtoehtoja, kuunnella lasta ja kunnioittaa tämän ajatuksia sekä mielipiteitä. Vanhemman on kuitenkin suojeltava jälkikasvuaan erilaiselta hyväksikäytöltä, mitä voi tapahtua uskontojen ja uskomuksien piireissä. Nämä asiat voivat hämmentää ja pelottaa lasta. Vanhemman tehtävä on tuoda lapselle turvaa, eikä lisätä hänen ahdistusta.
-Poikien Äidit toimitus-
Lähteet: Hämeen Sanomat, Kirkko ja kaupunki, OKM ja Parents
