Tällä hetkellä oma elämäntilanne on aika rankka, enkä tiedä missä olen vuoden päästä. On laitettava silmät kiinni ja hypättävä tietämättä mihin laskeuden. Järkyttävää on ollut huomata, että lähipiirissä nimenomaan naiset ovat olleet yllättävänkin ilkeitä, vähätteleviä ja jopa kateellisia tilanteestani. Onko todellakin niin, että nainen on susi naiselle? Tätä kuulee valitettavan usein.
Naiset, olkaa empaattisia
Rankasta ja epätoivoisesta tilanteestani on löydetty jopa kateuden aihetta. Sinullahan asiat ovat muuten niin hyvin, miten voit valittaa? Miksi elämäntilanteita pitäisi asettaa järjestykseen? Eikö olisi tärkeämpää olla empaattinen ja ymmärtäväinen toista kohtaan oli tilanne sitten mikä hyvänsä. Itsellä ei ensimmäisenä tulisi mieleenkään alkaa vertailemaan toisen tilannetta omaani tai alkaa vähättelemään toisen pahaa oloa. En voi tietää kuinka paljon kyyneleitä on vuodatettu tai vietetty unettomia öitä. Pienikin asia voi pitkässä juoksussa johtaa epätoivoiseen tilanteeseen. Yhdellä hyvällä sanalla tai teolla voi olla suuri merkitys.
Jo lasten vauva-aikana perhekerhoissa oli tapana vertailla elämäntilanteita. Jos joku uskalsi avata omaa väsymystään muille oli heti joku siihen sanomassa päälle, että meillä on rankempaa. Miksei voi vain kuunnella ja olla tukena? Kyllä se siitä helpottaa tai voisinko jotenkin auttaa? Tai ymmärrän, mitä tarkoitat, meillä painitaan samojen asioiden kanssa.
Lue myös: Masennus hiipii salaa ja voi tarttua kehen vain
Nainen on naiselle susi
Työpaikallakin kohtaa naisten välistä kateutta ja selkäänpuukottamista. Ymmärrän, että kateus on vaikea asia, mutta sitäkin voi työstää. Se pitää vain ensin tiedostaa, jotta oppii kateuden tunteita käsittelemään. Aina löytyy joku nainen, joka on kauniimpi, sosiaalisempi tai vaikka taitavampi jossain. Ihmiset peilaavat omaa elämää liikaa toisiin. Itsekin tunnen joskus kateutta. Varsinkin viime aikoina huomaan toivovani, että olisin joku muu. Liian usein.. Silti käyn näitä tunteita läpi pääni sisällä etten aiheuttaisi niillä muille pahaa oloa. Se onnistuu, jos oikein yrittää.
Milloin olet viimeksi tarkkaillut ympäristöäsi ja kysynyt toiselta, miten oikeasti voit? Näytät väsyneeltä, onko kaikki hyvin? Halaat, vaikka ihan hiljaa.. Otat kädestä kiinni ja sanot, että tästä selvitään. Pidetään äidit yhtä, autetaan toinen toisiamme. Jos joskus tunnet kateutta, anna sen tunteen tulla ja mennä. Muista, että ruoho ei ole välttämättä vihreämpää siellä aidan toisella puolella.
Voi tämä on niin totta, valitettavasti. Naisten välinen kateus on kamalaa. Sen takia olenkin aina viihtynyt jopa paremmin miesten seurassa. Ei ole tarvinnut koko ajan varoa mitä sanoo ja on ollut helpompi olla oma itsensä. Naisten kanssa olen monesti ollut varautuneempi. Onneksi on kuitenkin sellaisia naisia ystävinä joille voi ja pystyy tunnustamaan jos ei mene hyvin ja on väsynyt ja neuvoton. Ja jotka ei tuomitse vaan ovat oikeasti tukena jos tarvitsee. Kumpa vain naiset alkaisivat enemmän tukea toisiaan työpaikoilla ja hiekkalaatikon reunalla.