Suoraa puhetta alapäästä

Nyt tulee kuulkaa suoraa tykitystä monellekin arasta aiheesta, nimittäin äidin alapäästä synnytyksen jälkeen. Tiedän, että puna nousee jokaisen lukijan poskille juurikin tällä sekunnilla, kädet hikoilee ja sydän lyö ylimääräisen lyönnin. Vaiettu aihe, josta ei todellakaan keskustella neuvolassa herkän, raskaana olevan naisen kanssa.

Alapää repesi ja huolella

Meitä naisia on tietenkin erilaisia. Toiset haluavat hyvinkin yksityiskohtaisesti tietoa, mitä kaikkea voi synnytyksen aikana sattua ja mitä raskaus aiheuttaa naisen keholle. Toiset eivät taas halua kuulla yhtään kauhutarinaa, mitä saattaa tapahtua, kun se rakkauden hedelmä sieltä tulla tupsahtaa maailmaan.

Minä kuulin sekä hyviä että niitä, noh ei niin painokelpoisia tarinoita. Silti sitä oman raskauden kohdalla pisti kaikki varpaat ja sormet ristiin toivoen helppoa ja jokseenkin sujuvaa synnytystä. Toiveeksi jäi. Helvettiähän se oli, ainakin ne hetket, mitä siitä muistaa. Minun alapääni ei ollut lainkaan yhteistyöhaluinen vaan pisti hanttiin huolella. Se perkele. No, se kerjäsi verta nenästään ja sai turpaan huolella. Onneksi vauva oli vahva ja kesti matkan läpi helvetin portin.

Ennen niin rakas alapääni, joka alkoi ryttyilemään väärällä hetkellä, repesi huolella. Taistelutantereeni tuhoja jouduttiin korjailemaan toista tuntia, ja niin kuin arvata saattaa, ei tämä emäntä pystynyt istumaan kunnolla pitkään aikaan. Olisikin ollut pelkkä alapää, mutta kun peräpääkin sai osumaa. Ja se ei sitten ollutkaan pikkujuttu. Tikkejä tuli niin paljon, että ei hennottu edes kertoa kuinka paljon.

Istuminen oli vaikeaa pitkään ja vauvan kanssa köllöteltiin enemmän kuin laki sallii. No siitäkin selvittiin, kun ei ollut vaihtoehtoja. Vessassa käymistä vältin kuin ruttoa, suihku oli alapään ainoa kaveri. Pidättäminen oli pitkään hankalaa ja kun piti päästä niin piti päästä!! Kun alapää (ja se peräpää) alkoi vihdoin toipumaan ja sain jumpattua lihaksia siellä kuntoon, oli se kuin uudestisyntymä.

Lue myös: Kateellisena ja katkerana, seksittömässä parisuhteessa

Arvostakaa alapäätänne!

Näin vuosien jälkeen, olen taas ystävystynyt alapääni kanssa ja vedämme yhtä köyttä. Siellä saa käydä vierailulla ja vierailut ovat itseasiassa parempia kuin ennen! Mutta täytyy sanoa, että en kyllä uskaltanut kurkata sinne pitkään aikaan ja ei kyllä uskaltanut mieskään kaikella kunnioituksella. Kun vihdoin peilillä kurkkasin, olinkin yllättynyt ettei se niin paha ollutkaan.

Miettikääpä minkälaiseen rääkkiin naisen alapää elinaikanaan joutuu? Se tuottaa mielihyvää sekä tuskaa, muuttuu ja muovautuu aikojen saatossa. Sitä räpelletään milloin kenenkin toimesta. Ulkonäölläkään ei ole loppupeleissä merkitystä, harvoin sitä kukaan tuijottelee tuntitolkulla. Annetaan sille se arvo, jonka se ansaitsee!